Herä­tys­kris­til­li­syy­des­tä lähe­tys­kris­til­li­syy­teen

Eläm­me jäl­ki­kris­til­li­ses­sä ajas­sa. Kris­ti­kun­ta on pois­sa ja län­si­mais­ten kirk­ko­jen toi­min­taym­pä­ris­tö on muut­tu­nut radi­kaa­lis­ti, mut­ta sisään­ra­ken­ne­tut käsi­tyk­sem­me – mie­len­mal­lit – seu­ra­kun­nan ole­muk­ses­ta eivät kui­ten­kaan ole muut­tu­neet. Kris­ti­kun­nan aika­kau­del­la kirk­ko kyke­ni tavoit­ta­maan suu­rim­man osan väes­tös­tä ylit­tä­mät­tä mer­kit­tä­viä kult­tuu­ri­sia raja-aito­ja. Kun ihmi­sel­lä oli aineel­li­nen tai hen­gel­li­nen hätä, hän tie­si saa­van­sa apua kir­kos­ta. Jäl­ki­kris­til­li­ses­sä kon­teks­tis­sa seu­ra­kun­tien on puo­les­taan yli­tet­tä­vä mer­kit­tä­viä kult­tuu­ri­sia muu­re­ja vies­tiäk­seen evan­ke­liu­min 2020-luvun suo­ma­lai­sel­le ymmär­ret­tä­väl­lä taval­la.

Herä­tys­kris­til­li­syy­den juu­ret ovat syväl­lä kult­tuu­ris­sa, joka oli läpi­ko­tai­sin kris­ti­nus­kon kyl­läs­tä­mä. Kirk­ko opet­ti kan­san luke­maan ja kir­joit­ta­maan, oli läs­nä syn­ty­mäs­sä ja kuo­le­mas­sa ja elä­män jokai­ses­sa kään­tees­sä. Suo­ma­lai­sen oli mah­do­ton­ta olla usko­mat­ta Juma­laan, halusi hänen kans­saan olla teke­mi­sis­sä tai ei. Herä­tys­liik­keet ovat syn­ty­neet yksi­löi­den ja yhtei­sö­jen uskon­nol­li­sis­ta mur­ros­ko­ke­muk­sis­ta, jois­sa he ovat tul­leet tie­toi­sek­si Juma­lan todel­li­suu­des­ta. Herä­tys­kris­til­li­nen julis­tus muis­tut­ti Juma­las­ta, totuu­des­ta, syn­nis­tä ja tuon­puo­lei­ses­ta, kut­sui ihmisiä aset­ta­maan Juma­lan elä­män kes­ki­pis­teek­si ja teke­mään paran­nuk­sen. Herä­tys­kris­til­li­syys pyr­ki nimen­sä mukai­ses­ti herät­tä­mään uinu­van uskon ihmis­ten sydä­mis­sä. Jäl­ki­kris­til­li­ses­sä kult­tuu­ris­sa tätä uinu­vaa uskoa ei enää ole ja tavoit­taak­seen tämän ajan ihmi­set kirk­ko­jen on muu­tet­ta­va lähes­ty­mis­ta­paan­sa.

Lähe­tys­työs­sä käy­te­tään käsi­tet­tä kult­tuu­rie­täi­syys, jol­la arvioi­daan, kuin­ka kau­ka­na ihmis­ryh­mä on mer­ki­tyk­sel­li­ses­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta evan­ke­liu­min kans­sa. His­to­ria, uskon­to, maa­il­man­ku­va, kie­li ja kult­tuu­ri muo­dos­ta­vat eri­lai­sia estei­tä evan­ke­liu­min ymmär­ret­tä­väl­le vies­tin­näl­le. Kun evan­ke­liu­mi pue­taan ymmär­ret­tä­vään muo­toon vas­taa­not­ta­van kult­tuu­rin kie­lel­le, sen täy­tyy edel­leen haas­taa kuu­li­jaa radi­kaa­liin muu­tok­seen. Mei­dän on hyväk­syt­tä­vä, että kaik­ki yri­tyk­sem­me vies­tiä evan­ke­liu­mia län­si­mai­ses­sa kon­teks­tis­sa ovat nyt kult­tuu­rien välis­tä vies­tin­tää. Mei­dän on opit­ta­va kat­so­maan suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria lähe­tys­työn­te­ki­jän sil­min.

Hen­ri Her­mu­nen, lähe­tys­työn­te­ki­jä, YWAM & The Legacy Pro­ject

Vie­ras­ky­nä on jul­kais­tu tal­ven 2021 Sanal­la sanoen ‑leh­des­sä.

Kuva: Sofia Vesa­lai­nen