Sanan säi­lä

Sota­stra­te­gi­aa

Sotaan varus­tau­tu­mi­nen on paras­ta rau­han­tur­va­työ­tä. Tämä aja­tus on vah­va­na monis­sa tur­val­li­suus­stra­te­giois­sa, joi­den käy­tän­nön rat­kai­su­ja sit­ten päi­vi­te­tään muut­tu­vien tur­val­li­suus­ti­lan­tei­den mukaan. 

Entä me, mil­lai­sel­la stra­te­gial­la me hoi­dam­me omaa lei­vis­kääm­me raa­mat­tu­työs­sä? 

Raa­mat­tu­työ sen eri muo­toi­neen on yksi osa glo­baa­lia näky­mät­tö­män maa­il­man sodan­käyn­tiä, jos­sa tais­tel­laan yksit­täi­sis­tä sie­luis­ta sekä Juma­lan sanan arvo­val­las­ta niin yksi­löi­den, seu­ra­kun­tien kuin myös yhteis­kun­tien elä­mäs­sä. Tämän hen­gel­li­sen sodan­käyn­nin läh­tö­koh­ta­na on toki se, että ilman Juma­laa ja hänen sanas­saan ole­vaa voi­maa me emme voi mitään. Roo­lim­me on olla sanan sie­me­nen kyl­vä­jiä, sadon­kor­jaa­jia, maa­pe­rän muok­kaa­jia ja tuon työn mah­dol­lis­ta­jia. Aika ajoin myös Juma­lan val­ta­kun­nan työs­sä toi­min­taa on tar­vit­taes­sa muo­kat­ta­va, jot­tem­me tee raa­mat­tu­työ­tä ilman todel­lis­ta mer­ki­tys­tä. Mil­lai­nen on stra­te­giam­me: onko visiom­me kir­kas ja tuot­taa­ko työ hyvää hedel­mää?

Raa­mat­tu kun­kin omal­la äidin­kie­lel­lä on aivan mah­ta­va läh­tö­koh­ta. Raa­mat­tu tulee kui­ten­kin myös ava­ta. Juma­lan sanan sie­men­ten tulee pääs­tä las­ten ja aikuis­ten sydän­ten maa­pe­rään, jot­ta se voi­si tuot­taa hedel­mää. Pelas­tus­sa­no­man ja Raa­ma­tun ope­tuk­sen tulee kai­kua sel­keä­nä ja ohja­ta yksi­löi­den ja yhtei­sö­jen elä­mää vai­kut­taen aina koko yhteis­kun­taan saak­ka. Sil­loin se voi tuot­taa pal­jon hedel­mää.

Raa­ma­tun sana tekee työ­tään ihmi­ses­sä, kun sitä rukoil­len lue­taan, kuun­nel­laan ja ope­te­taan. Pah­vi­laa­ti­kos­sa tai kodin hyl­lyl­lä loju­va Juma­lan sana ei ole vie­lä pääs­syt tosi­toi­miin hen­gen maa­il­mo­jen sota­rin­ta­mal­la. Raa­mat­tu­työs­sä mer­kit­tä­vä­nä haas­tee­na onkin, miten Raa­ma­tut tule­vat ava­tuik­si. Miten sana löy­tää tien­sä sydä­miin, jot­ka tar­vit­se­vat pelas­tus­ta ja ikuis­ta rau­haa? Miten yksi­löt ja yhtei­söt luot­tai­si­vat Juma­lan sanaan ja ottai­si­vat sen uskon­sa ja elä­män­sä ylim­mäk­si ohjeek­si?

Hen­gel­li­sen sodan­käyn­nin yhte­nä suu­re­na vas­tuk­se­na on se, että vihol­li­nen halu­aa mei­dän unoh­ta­van Raa­ma­tun laa­tik­koon. Jos tämä ei onnis­tu, niin se halu­aa muren­taa Juma­lan sanan voi­man mei­dän aja­tuk­sis­sam­me ja ope­tuk­sis­sam­me. Tais­te­lu on ihmi­sis­tä; saa­vut­taa­ko Juma­lan sana sydä­mien mul­tai­sen maa­pe­rän niin, että sii­hen luo­te­taan totuu­te­na, vai onnis­tuu­ko vihol­li­nen kyl­vä­mään sydä­miin epäi­lyk­sen: ”Onko Juma­la todel­la sano­nut?” 

Mil­lai­nen on tämä päi­vän raa­mat­tu­työn sota­stra­te­giam­me?

Kir­si Smeds
Pää­sih­tee­ri
Raa­ma­tun­lu­ki­jain Liit­to ry
kirsi.smeds@rll.fi

Sanan säi­lä on Sanal­la Sanoen ‑leh­den pals­ta, jol­la eri­lai­set kir­joit­ta­jat ker­to­vat aja­tuk­si­aan kie­les­tä, kult­tuu­ris­ta, Raa­ma­tus­ta ja lähe­tys­työs­tä. Kir­joit­ta­jien mie­li­pi­tei­den ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se edus­taa Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien näke­mys­tä.