Raamatusta, kristillisestä lähetyksestä, kulttuureista ja kielistä kiinnostuneelle lukijalle vuoden merkittävin kirjajulkaisu lienee suomalaisen Michael Greedin toimittama Language in the Mission of God (suom. Kieli Jumalan lähetyksessä).
Kirja on todennäköisesti ensimmäinen julkaisu, jonka läpileikkaavina teemoina ovat kieli ja lähetysteologia. Koska kirjalla on yli 20 kirjoittajaa ja se on rakenteeltaan kokoelma artikkeleita, on joidenkin kirjan lukujen välillä hivenen toistoa ja päällekkäisyyttä. Toisaalta tämä tekee kirjasta helposti luettavan, sillä jokainen luku on oma itsenäinen esityksensä. Yhteisenä taustavireenä artikkeleille on Missio Dei – Jumalan lähetys – joka on viime vuosikymmeninä noussut vallitsevaksi lähetysteologiseksi viitekehykseksi sekä monien Wycliffe-järjestöjen että kirjan julkaisseen SIL Globalin* keskuudessa.
Paul Frank painottaa artikkelissaan, etteivät maailman moninaiset kielet ja kulttuurit ole Jumalalle esteitä vaan suorastaan pyhiä Jumalan toiminnan välikappaleita. Näin kirja vastaa epäsuorasti ikiaikaiseen kritiikkiin lähetystyöstä kulttuurien tuhoajana: Mikään kieli ja kulttuuri ei kykene yksin ilmaisemaan Jumalan valtakuntaa. Jokainen kieli ja kulttuuri kykenee ilmaisemaan siitä jotakin ainutlaatuisella tavalla. Samalla jokainen kulttuuri on synnin turmelema ja lunastuksen tarpeessa.
Useampikin kirjoittaja korostaa sitä, kuinka Jumala loi sanallaan ja käytti kieltä ilmoittaakseen itsensä. Kirjoittajat tuovat näin panoksensa keskusteluun ’kielen teologiasta’. Lukijassa saattaa kuitenkin herätä kysymys siitä, sortuvatko kirjoittajat osin ylitulkintaan nähdessään kielen keskeisenä Jumalan attribuuttina sen sijaan, että kyse olisi akkommodaatiosta – siitä, että Jumala sopeuttaa viestintänsä ihmisten ymmärtämään muotoon. Myöskään useampaan kertaan mainittu yhteys kielen ja Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun Sanan (logos) kanssa ei aina vaikuta aukottomasti perustellulta.
Voimme nyky-Suomessa syystä valitella lukemisen vähentymistä ja lukutaidon heikkenemistä, mutta ehkä juuri siitä syystä suullisen viestinnän merkitys evankeliumin leviämiselle on entistä ajankohtaisempaa myös meille, ja Abou Saman artikkeli tervetullut muistutus oraalisen viestinnän merkityksestä Jumalan missiossa.
Kirja on ainutlaatuinen yhdistelmä lähetysteologiaa, raamattuteologiaa ja kielitiedettä. Kun Michael Greed johdattaa lukijaa puheaktien teoriaan, saattaa teksti olla lingvistiikkaan perehtymättömälle lukijalle paikoin kovin teknistä. Suosittelen kuitenkin näkemään vaivaa ja jaksamaan artikkelin loppuun saakka, ja ammentamaan Greedin näkökulmista tuoretta inspiraatiota omaan Raamatun lukemiseen.
Onko Baabelin tornin rakentamisessa ja ”kielten sekoituksessa” kyse ihmisten ylpeydestä ja sitä seuranneesta Jumalan rangaistuksesta? Kirjan mielenkiintoisimpia on artikkeli, jossa Gary Simons haastaa tämän yleisen lukutavan ja esittelee kaksi vaihtoehtoista tulkintaa kertomuksesta. Kuten Simons painottaa, ajatus kielten moninaisuudesta ja kansojen hajaantumista kirouksena sopii huonosti yhteen Raamatun suuren kertomuksen kanssa – tai edes muiden ns. alkukertomusten kanssa, joissa Jumala nimenomaan kehottaa luotujaan levittäytymään ja täyttämään maan, ja joissa nämä seuraavat kehotusta ”kukin kansa kielensä ja heimonsa mukaan”.
Kirja on hyvä yleisesitys lukijalle, jota kiinnostavat kysymykset siitä, mitä kieliä Raamatun tapahtumien aikana käytettiin, mitä kieliä Jeesus puhui, ja millä tavoin eri kielet näkyvät Raamatun kertomuksissa. Yksi Uuden testamentin kiinnostavimmista kertomuksista (Ap.t. 14:8–20) kuitenkin loistaa poissaolollaan: Kun Paavali ja Barnabas julistivat evankeliumia Lystrassa, eivät paikalliset lykaoniankieliset asukkaat ymmärtäneet heidän kreikankielistä julistustaan lainkaan vaan luulivat – Apostolien tekojen kirjoittajan mukaan – heitä Zeukseksi ja Hermekseksi. On yllättävää, ettei tätä apostolien spektaakkelimaista epäonnistumista nosteta esiin lainkaan.
Kirjan käsittelee monipuolisesti niin Raamatun kääntämisen teologisia perusteita kuin kielen suhdetta identiteettiin, oikeudenmukaisuuteen ja köyhyyteenkin. Kielellistä vieraanvaraisuutta käsittelevää lukua suosittelisin jokaiselle, jonka kotiseurakunta haluaa tavoitella toimivaa monikulttuurisuutta. On helppoa yhtyä ajatukseen siitä, ettei monikulttuurisuuden/kansainvälisyyden tulisi olla ensisijaisesti työmuoto vaan osa seurakunnan olemusta.
Kirja on merkittävä myös tavalla, jota raamatunkäännösjärjestöjen historiaa vähemmän tunteva lukija ei välttämättä tiedosta. Kirjan julkaissut SIL Global (alkuperäiseltä nimeltään Summer Institute of Linguistic) on pitkään profiloitunut akateemiseksi kielitieteelliseksi järjestöksi, joka ei aina ole ollut kovinkaan avoin uskonnollisista päämääristään. Vaikka järjestö on kääntänyt Raamattua lähes satavuotisen historiansa aikana useammalle kielelle kuin mikään muu yksittäinen toimija, on se historiastaan johtuen pitkään välttänyt näyttäytymästä kristillisenä lähetysjärjestönä. Nyt julkaistu kirja onkin lähetysteologisten ansioidensa lisäksi eräänlainen ”kaapista ulostulo” – julkinen tunnustus sille, että SIL Global on yhtä aikaa akateeminen organisaatio, kehitysyhteistyötoimija sekä lähetysjärjestö, eivätkä nämä identiteetit ole toisistaan irrallisia tai keskenään ristiriitaisia.
*Aiemmalta nimeltään Summer Institute of Linguistics, SIL International. Suuri osa Wycliffe Raamatunkääntäjät ry:n lähettämistä työntekijöistä toimii SIL Globalin alaisuudessa.
Teksti: Hannu Sorsamo
Kirjoittaja toimii asiantuntijana Wycliffe Raamatunkääntäjissä.
TILAA NYT! Language in the Mission of God -kirjaa on saatavissa Wycliffe Raamatunkääntäjien toimistolta 25 euron kappalehintaan + postikulut. Kirjaa voi ostaa myös e-kirjana mm. Amazonista.
