Miten ruu­miin­osat liit­ty­vät Raa­ma­tun kään­tä­mi­seen?

Gima Talao on mies, jon­ka kans­sa Rit­va ja minä olem­me työs­ken­nel­leet Papua Uudes­sa-Gui­neas­sa kovain kie­len raa­ma­tun­kään­nös­pro­jek­tis­sa vuo­des­ta 1986 läh­tien. Ensim­mäi­nen muis­to­ni hänen tapaa­mi­ses­taan oli tuo­na vuon­na, kun hän sun­nun­tai­aa­mun juma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen tuli luok­se­ni ja ojen­si minul­le ava­tun vih­kon, jon­ka sivul­la oli runo. Mies, jon­ka pai­kal­li­nen yhtei­sö oli valin­nut kovain kie­len opet­ta­jak­sem­me, oli jou­tu­nut läh­te­mään Umboin saa­rel­ta Moro­be-maa­kun­nan pää­kau­pun­kiin Lae­hin. Hän ker­toi meil­le, ettei hänel­lä läh­ties­sään ollut ollut aavis­tus­ta­kaan, mil­loin voi­si pala­ta. 

Olim­me Rit­van kans­sa tuol­loin viral­li­ses­ti vie­lä kie­len ja kult­tuu­rin oppi­mis­vai­hees­sa ennen var­si­nai­sen kään­nös­työn aloit­ta­mis­ta. Olin esi­mer­kik­si ollut kat­so­mas­sa, kun sikaa teu­ras­tet­tiin juh­laa var­ten. Se oli mie­len­kiin­toi­nen het­ki kult­tuu­ri­ha­vain­to­jen teke­mi­seen ja hyö­dyl­li­nen kovain kie­len tai­to­je­ni laa­jen­ta­mi­ses­sa. Toi­nen hyvä tapah­tu­ma kie­len oppi­mi­ses­sa oli, kun eräs Makin-nimi­nen nuo­ri mies kut­sui minut mukaan­sa kas­vi­maal­leen, joka sijait­si noin tun­nin käve­ly­mat­kan pääs­sä. Leik­ka­sin hänen kans­saan pit­kää – lähes met­rin kor­kuis­ta – ruo­hoa maal­ta, jon­ka hän aikoi muut­taa bataat­ti­pel­lok­si. Mat­kal­la takai­sin kylään Makin kii­pe­si koo­kos­pal­muun ja pudot­ti pari lähes kyp­sää päh­ki­nää maa­han. Joim­me vir­kis­tä­vää koo­kos­vet­tä, ja pesey­dyt­tyäm­me puros­sa saa­vuim­me takai­sin kylään. Otin esiin kaset­ti­nau­hu­ri­ni ja pyy­sin hän­tä ker­to­maan, mitä olim­me teh­neet. Kir­joi­tin ylös kai­ken, mitä hän oli ker­to­nut nau­hal­le, ja myö­hem­min ana­ly­soi­des­sa­ni hänen ker­to­muk­sen­sa kie­liop­pia tajusin, että kovain kie­len ver­beil­lä on pait­si yksi­kön ja moni­kon muo­dot myös duaa­li­muo­dot eli muo­dot, jot­ka viit­taa­vat kah­den hen­ki­lön toi­min­taan. Tämä tar­koit­taa sitä, että taval­lis­ten ver­bi­muo­to­jen lisäk­si mei­dän piti ope­tel­la myös muo­dot, joi­ta kut­sun lyhen­teil­lä me2, te2 ja he2. Ai kun moni­mut­kais­ta!

Mitä tuos­sa Giman näyt­tä­mäs­sä runos­sa sit­ten luki? Luin ensim­mäi­set kak­si riviä:  Anu­tu atnon piti o / Gimon mung­gon tain­nie. Tun­nis­tin sanan atnon (suo­mek­si mak­sa) aikai­sem­min koke­ma­ni sian teu­ras­tuk­sen perus­teel­la. Osa­sin myös rivien muut sanat, mut­ta en sil­ti käsit­tä­nyt, kuin­ka sana mak­sa sopi runon asiayh­tey­teen. Näi­den kah­den rivin kir­jai­mel­li­nen mer­ki­tys oli: “Juma­lan mak­sa hyp­pä­si ja / Hän antoi meil­le ainoan poi­kan­sa”. Olin ymmäl­lä­ni ensim­mäi­ses­tä rivis­tä ja kysyin Gimal­ta, mitä sanat tar­koit­ti­vat. Hän selit­ti, että sii­nä yhtey­des­sä rivit mer­kit­si­vät: Juma­la sää­li mei­tä ja antoi meil­le ainoan poi­kan­sa. Se oli minul­le joh­dan­to kovain kie­les­sä käy­tet­tyi­hin ruu­miin­osai­dio­mei­hin. Wiki­pe­dian mukaan idio­mi on ”vähin­tään kak­si­sa­nai­nen ilmaus, jon­ka mer­ki­tys ei käy sel­väs­ti ilmi sii­hen kuu­lu­vien sano­jen kir­jal­li­ses­ta tul­kin­nas­ta”. Täl­lai­nen on esi­mer­kik­si sanon­ta, että jokin asia on “kuu­ma peru­na”. Ruu­miin­osai­dio­mi on siis idio­mi, jos­sa yksi ele­men­teis­tä on ruu­miin­osa. Kun Gima alkoi lau­laa kir­joit­ta­maan­sa runoa, tun­nis­tin säve­len hel­pos­ti. Se oli englan­nin­kie­li­nen vir­si Oh God, our help in ages past, jon­ka Gima oli oppi­nut olles­saan englan­nin­kie­li­ses­sä lukios­sa Umboin saa­ren toi­sel­la puo­lel­la, noin 17 tun­nin käve­ly­mat­kan pääs­sä kyläs­täm­me.

Vuo­sien var­rel­la kerää­mis­säm­me ker­to­muk­sis­sa ja teks­teis­sä sekä Giman kans­sa teh­dys­sä raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä on tul­lut esiin monia mie­len­kiin­toi­sia ruu­miin­osai­dio­me­ja, jois­ta täs­sä muu­ta­mia esi­merk­ke­jä:

Jois­sa­kin ilmauk­sis­sa käy­te­tään jopa kah­ta eri ruu­miin­osaa.

Olen luke­nut muu­al­ta, että jois­sa­kin kie­lis­sä ruu­miin­osai­dio­mien käyt­tö tekee teks­tis­tä joko luon­nol­li­sem­paa tai vivah­tei­sem­paa. Kovain kie­les­sä näyt­tää kui­ten­kin sil­tä, että lähes kai­kil­le ilmauk­sil­le ei oikeas­taan ole ole­mas­sa parem­paa ilmaus­ta, jota voi­si kut­sua vähem­män värik­kääk­si tai luon­nol­li­sem­mak­si, se on vain ainoa tapa sanoa nämä asiat! 

Kun olem­me nyt puhu­neet kovain kiel­tä jon­kin aikaa, emme enää huo­maa yksit­täis­ten sano­jen mer­ki­tys­tä, kos­ka asiayh­teys antaa mer­ki­tyk­sen. Esi­mer­kik­si kovaik­si Johan­nek­sen evan­ke­liu­min 3:16 koh­dal­la emme ajat­te­le Juma­lan jaka­van suo­lis­to­aan maa­il­man kans­sa, vaan olem­me vain iloi­sia sii­tä, että Juma­la rakas­ti maa­il­maa niin pal­jon, että hän antoi ainoan poi­kan­sa mei­dän puo­les­tam­me.

Teks­ti: Alan Brown