Luku­tai­to on avain mah­dol­li­suuk­siin ja muu­tok­seen

Kan­sain­vä­li­nen luku­tai­to­päi­vä 8.9.2025

Luku­tai­to on avain mah­dol­li­suuk­siin ja muu­tok­seen

Vuo­si­na 2010–2016 Nepal Lho­mi Socie­ty (NELHOS) ‑kan­sa­lais­jär­jes­tö toteut­ti Nepa­lis­sa Suo­men Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien tuel­la kak­si­kie­li­sen aikuis­ten luku­tai­to­hank­keen, joka tavoit­ti 18 syr­jä­ky­lää Sank­huwa­sab­han alu­eel­la seit­se­män vuo­den aika­na.

Hank­keen alkaes­sa näi­den yhtei­sö­jen val­ta­väes­tö ei osan­nut lukea eikä kir­joit­taa ja puhui vain lho­min kiel­tä. Alu­een äärim­mäi­sen syr­jäi­sen sijain­nin ja maan­tie­teel­li­ses­ti haas­ta­van ympä­ris­tön takia yhtei­söt oli­vat sivus­sa Nepa­lin val­ta­vir­ran kehi­tyk­ses­tä ja myös infra­struk­tuu­ri oli puut­teel­lis­ta. Hyviä kou­lu­ja ei ollut riit­tä­väs­ti, kou­lu­tus­ta tun­net­tiin hei­kos­ti ja kult­tuu­rin tuo­mat esteet piti­vät eri­tyi­ses­ti tytöt ja nuo­ret pois­sa kou­lun­käyn­nin pii­ris­tä.

Ongel­mien rat­kai­se­mi­sek­si NELHOS loi kak­si­kie­li­sen luku­tai­to­mal­lin, jos­sa aloi­tet­tiin äidin­kie­len luku­tai­dos­ta lho­min kie­lel­lä ja siir­ryt­tiin nepa­lin kie­leen. Luku­tai­to-ope­tus­ta jär­jes­tet­tiin 24 luo­kas­sa 18 kyläs­sä ja nii­hin osal­lis­tu­jat oli­vat 10–60-vuotiaita. Ope­tuk­sen tulok­se­na yli 1 000 ihmi­ses­tä tuli luku­tai­toi­sia, ja 30 nuor­ta ilmoit­tau­tui myö­hem­min taval­li­siin kou­lui­hin.

Ohjel­man toi­mi­vuu­den ja yhtei­sön myön­tei­sen palaut­teen roh­kai­se­ma­na NELHOS jat­koi pon­nis­te­lu­jaan otta­mal­la käyt­töön äidin­kie­li­sen perus­o­pe­tuk­sen lho­min­kie­li­sel­lä alu­eel­la. Näi­den luku­tai­toa­loit­tei­den ansios­ta Bhotk­ho­lan maa­lais­kun­ta julis­tet­tiin luku­tai­toa­lu­eek­si ja myö­hem­min koko Sank­huwa­sab­han pii­ri seu­ra­si peräs­sä.

Tämä saa­vu­tus sai lho­mien yhtei­sön arvos­ta­maan kou­lu­tus­ta ja toi uusia mah­dol­li­suuk­sia tule­vil­le suku­pol­vil­le. Nepa­lin hal­li­tus antoi NEL­HOS-jär­jes­töl­le tun­nus­tus­ta sen erin­omai­ses­ta työs­tä kou­lu­tuk­sen edis­tä­mi­sek­si luku­tai­to-ohjel­mien avul­la. Pro­jek­tin huo­mat­ta­vat tulok­set sai­vat näky­vyyt­tä myös val­ta­kun­nal­li­sen sano­ma­leh­den artik­ke­lis­sa, jos­sa koros­tet­tiin, miten aloi­te toi toi­voa sadoil­le alu­een ihmi­sil­le.

Monet luku­tai­to-ohjel­maan osal­lis­tu­neis­ta ovat myö­hem­min suo­rit­ta­neet kor­keam­man asteen tut­kin­to­ja, perus­ta­neet yri­tyk­siä ja sel­viy­ty­neet päi­vit­täi­sis­tä teh­tä­vis­tä suju­vas­ti luku‑, kir­joi­tus- ja las­ku­tai­to­jen­sa avul­la. Jot­kut van­hem­mat ovat ohjel­man innoit­ta­mi­na tuke­neet las­ten­sa kou­lu­tus­ta ja käyn­nis­sä ole­vaa perus­o­pe­tus­han­ket­ta. Uusien tai­to­jen­sa ansios­ta he pys­ty­vät nyt hoi­ta­maan koti­ta­lou­den raha-asioi­ta ja päi­vit­täi­siä mak­su­ta­pah­tu­mia – kyky­jä, jot­ka aiem­min tun­tui­vat ole­van saa­vut­ta­mat­to­mis­sa. Ohjel­man vai­ku­tuk­set hyö­dyt­tä­vät yhtei­söä vie­lä tänä­kin päi­vä­nä.

Jaam­me joi­ta­kin luku­tai­to-ope­tuk­seen osal­lis­tu­nei­den ker­to­muk­sia hei­dän ties­tään luku­tai­toi­sek­si ja miten se on vai­kut­ta­nut hei­dän elä­mään­sä:

Luku­tai­dot­to­mas­ta yrit­tä­jäk­si

Nime­ni on Sang­de­ma Nup­pa. Olen nyky­ään hotel­liy­rit­tä­jä ja nai­mi­sis­sa ole­va nai­nen.

Per­hee­ni van­him­pa­na tyt­tä­re­nä jou­duin kan­ta­maan pal­jon vas­tuu­ta. Vaik­ka aivan koti­ni vie­res­sä oli kou­lu, olin niin kii­rei­nen koti­töi­den kans­sa, etten voi­nut käy­dä kou­lua. Lap­suu­te­ni kului enem­män koti­töis­sä kuin opis­ke­lus­sa.

Myö­hem­min NEL­HOS-nimi­nen jär­jes­tö käyn­nis­ti ilta-aikai­sen aikuis­ten luku­tai­to-ohjel­man niil­le, jot­ka eivät olleet voi­neet käy­dä kou­lua. Minul­la oli tapa­na syö­dä nopeas­ti ilta-ate­ria­ni ja läh­teä oppi­maan. Kos­ka olin väsy­nyt teh­tyä­ni työ­tä koko päi­vän, en pys­ty­nyt opis­ke­le­maan pit­kään iltai­sin, mut­ta kos­ka minul­la oli kova halu oppia, en jät­tä­nyt päi­vää­kään väliin.

Kävin tun­neil­la kol­men vuo­den ajan. Ajan kulues­sa luke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen tuli hel­pom­mak­si. Sen vuok­si pys­tyin jopa aut­ta­maan mui­den opet­ta­mi­ses­sa luo­kas­sa. Vii­mei­set vii­si tai kuusi vuot­ta olen pyö­rit­tä­nyt yri­tys­tä nimel­tä Srish­ti Hotel & Loun­ge. Nyt las­ku­tuk­sen, kir­jan­pi­don ja raha­lii­ken­teen kal­tai­set teh­tä­vät ovat tul­leet minul­le pal­jon hel­pom­mik­si.

Toi­nen mah­dol­li­suus kou­lun­käyn­tiin

Nime­ni on Nima Bhu­tik Bho­te. Täl­lä het­kel­lä olen opis­ke­li­ja.

Per­hee­ni on yhteis­per­he. Kah­dek­san lap­sen jou­kos­sa olen per­heen toi­nen tytär. Yhteis­kun­nas­sam­me vai­kut­taa edel­leen tai­kaus­ko ja kon­ser­va­tii­vi­set perin­teet, joten poi­kien ja tyt­tä­rien suh­teen oli pal­jon syr­jin­tää. Kas­voin sel­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa. Vaik­ka kou­lu oli aivan talom­me edes­sä, en voi­nut käy­dä sitä, kos­ka olin niin kii­rei­nen koti­töi­den kans­sa.

Kun olin van­hem­pi, NELHOS käyn­nis­ti aikuis­ten luku­tai­to-ohjel­man ilta-aikaan niil­le, jot­ka eivät voi­neet käy­dä kou­lua.

Van­hem­pa­ni kan­nus­ti­vat minua sanoen: ”Jos et pys­ty opis­ke­le­maan päi­vä­sai­kaan, mene aina­kin opis­ke­le­maan iltai­sin.” Näin läh­din mukaan aikuis­ten luku- ja kir­joi­tus­tai­don kurs­sil­le. Aluk­si minua nolot­ti men­nä ja kävin tun­neil­la kak­si tai kol­me päi­vää ja lope­tin sit­ten taas. Oppi­mi­nen oli hyvin vai­ke­aa, joten jätin usein tun­te­ja väliin. Mut­ta vähi­tel­len, kun aloin oppia hie­man kir­joit­ta­mis­ta, aloin tun­tea olo­ni epä­mu­ka­vak­si, jos en voi­nut osal­lis­tua tun­neil­le sään­nöl­li­ses­ti.

Kun olin opis­kel­lut aikuis­ten luku­tai­to­tun­neil­la kak­si vuot­ta, menin isä­ni kans­sa ilmoit­tau­tu­maan kou­luun. Luku­tai­to-ope­tuk­ses­sa saa­vut­ta­ma­ni tason vuok­si minut sijoi­tet­tiin suo­raan 3. luo­kal­le. Kun aloin käy­dä kou­lua, kylän ihmi­set sanoi­vat: ”Hän on jo aikui­nen. Eikö hän­tä häve­tä käy­dä kou­lua?”  Mut­ta kos­ka minul­la oli kova halu oppia, en kos­kaan luo­vut­ta­nut. Olin päät­tä­nyt opis­kel­la. Lopul­ta suo­ri­tin toi­sen asteen kokeen ja läpäi­sin sen. Sen jäl­keen ilmoit­tau­duin toi­sen asteen kou­luun ja suo­ri­tin 18 kuu­kau­den maa­ta­lous­kurs­sin menes­tyk­sek­kääs­ti. Nyt olen juu­ri pääs­syt vii­mei­sel­tä luo­kal­ta ja val­mis­tau­dun opis­ke­le­maan kor­kea­kou­lus­sa.

Luku­tai­to voi­maan­nut­taa

Nime­ni on Phin­jum Bho­te. Täl­lä het­kel­lä har­joi­tan kau­pan­käyn­tiä ja pie­ny­ri­tys­toi­min­taa.

Olen nuo­rin tytär yhdek­sän sisa­ruk­sen jou­kos­sa yhteis­per­hees­sä­ni. Per­heen koon ja talou­del­lis­ten haas­tei­den takia van­hem­mat sisa­re­ni eivät voi­neet käy­dä kou­lua.

Myö­hem­min kun NELHOS jär­jes­ti aikuis­ten luku­tai­to-ope­tus­ta, van­hem­pi vel­je­ni kan­nus­ti minua osal­lis­tu­maan. Aloin käy­dä tun­neil­la joka ilta jät­tä­mät­tä päi­vää­kään väliin. Aluk­si luke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen oli hyvin vai­ke­aa, mut­ta opet­ta­ja opet­ti mei­tä kär­si­väl­li­ses­ti menet­tä­mät­tä kos­kaan malt­ti­aan. Meil­lä oli mah­dol­li­suus oppia kol­men vuo­den ajan. Aika ajoin NEL­HOS-jär­jes­tön työn­te­ki­jät tuli­vat käy­mään ja näyt­ti­vät meil­le valo­ku­via ja videoi­ta, jot­ka toi­vat meil­le iloa ja moti­vaa­tio­ta.

Myö­hem­min ilmoit­tau­duin perus­kou­lun 3. luo­kal­le. Vaik­ka olin mui­ta oppi­lai­ta van­hem­pi, kou­lun­käyn­ti tun­tui aluk­si epä­mu­ka­val­ta, mut­ta jat­koin sitä sään­nöl­li­ses­ti. Tämä mah­dol­li­suus oppia on teh­nyt luke­mi­ses­ta ja kir­joit­ta­mi­ses­ta pal­jon hel­pom­paa.

Nyky­ään ostan tava­roi­ta kau­pun­gis­ta ja myyn nii­tä Kii­naan. Pys­tyn käsit­te­le­mään tile­jä ja las­ku­toi­mi­tuk­sia suju­vas­ti ostaes­sa­ni ja myy­des­sä­ni tava­roi­ta. Lisäk­si käy­tän sosi­aa­lis­ta medi­aa yhtey­den­pi­toon suku­lais­te­ni kans­sa, mikä oli minul­le ennen tun­te­ma­ton­ta. Suu­rin osa päi­vit­täi­ses­tä elä­mäs­tä­ni pyö­rii tämän lii­ke­toi­min­nan ympä­ril­lä. Jos NELHOS ei oli­si aloit­ta­nut aikuis­ten luku- ja kir­joi­tus­tai­don ope­tus­ta, en oli­si pys­ty­nyt oppi­maan mitään.

Täl­lä het­kel­lä Nepa­lis­sa Lho­mi-yhtei­sön paris­sa on meneil­lään Suo­men ulko­mi­nis­te­riön rahoit­ta­ma han­ke perus­kou­lun 1.–5.-luokan oppi­lai­den paris­sa. Hank­keen tavoit­tee­na on, että lap­set oppi­si­vat luke­maan ja kir­joit­ta­maan omal­la äidin­kie­lel­lään. Han­ke­työ on jat­ku­nut yhtä­jak­soi­ses­ti vuo­des­ta 2008. Toi­vom­me, että lap­set pää­se­vät van­hem­pien­sa taval­la aika­naan todis­ta­maan luku­tai­don tuo­mia hyö­ty­jä elä­mäs­sään. 

Lue lisää käyn­nis­sä ole­vas­ta Nepa­lin perus­kou­lu­hank­kees­ta

Teks­ti: NELHOS