Kai­san mat­kas­sa — Takai­sin Uka­rum­pas­sa

Edel­li­ses­tä blo­gi­teks­tis­tä onkin kulu­nut aikaa ja pal­jon on ehti­nyt tapah­tua. Jou­lun aikaan saim­me viet­tää lomaa ja naut­tia kun­non tal­ves­ta Suo­mes­sa. Ehdim­me hiih­tää, luis­tel­la, las­ke­tel­la, pulk­kail­la sekä naut­tia muis­ta tal­ven ilois­ta.

Juu­ri ennen jou­lua saim­me vies­tin Papua-Uudes­ta-Gui­neas­ta, että tam­mi­kuus­sa oli­si tois­tai­sek­si vii­mei­nen tie­dos­sa ole­va avus­tus­len­to, jol­la maa­han voi­si pääs­tä. Teim­me nopean pää­tök­sen pala­ta tam­mi­kuus­sa Papua-Uuteen-Gui­ne­aan Male­sian kaut­ta, YK:n (World Food Pro­gram­me) len­nol­la. Saim­me myös kuul­la, että loka­kuus­sa saa­tu maa­han­tu­lo lupa kel­pai­si nyt, vaik­ka mat­kan päi­vä­mää­rät vaih­tui­vat. Joten täl­lä ker­taa läh­tö­pro­ses­sin piti olla hel­pom­pi kuin loka­kuun yri­tyk­sel­lä. Tam­mi­kuus­sa saim­me kui­ten­kin jän­nit­tää lähes läh­tö­päi­vään asti, että kel­paa­ko luvat ja saam­me­ko kaik­ki tar­vit­ta­vat liput ja todis­tuk­set. Saim­me var­mis­tuk­sen kai­kis­ta pape­reis­ta kol­me päi­vää ennen läh­töä ja pää­sim­me aika­tau­lus­sa mat­kaan. 

Nyt olem­me olleet jo kak­si viik­koa Uka­rum­pas­sa ja eilen pää­sim­me pois karan­tee­nis­ta. Olem­me kii­tol­li­sia, että SIL (yhteis­työ­jär­jes­töm­me tääl­lä) on näh­nyt vai­vaa ja hake­nut luvan viet­tää karan­tee­ni Uka­rum­pas­sa, pää­kau­pun­gin hotel­lin sijaan. Eilen siis pää­sim­me ulos omal­ta pihal­ta ja ensim­mäi­se­nä lap­set halusi­vat hakea koi­ram­me kotiin. 

Lähe­ty­se­lä­mä tun­tuu ole­van muu­tok­sia muu­tos­ten jäl­keen ja se vaa­tii myös sopeu­tu­mis­ta. Olem­me tääl­lä hyvil­lä mie­lin, mut­ta rukoil­laan että sopeu­tu­mi­nen takai­sin voi­si sujua hyvin.

Nyt yri­tän pitää taas kiin­ni, että kir­joit­te­len joka kuu­kausi. Joten kuu­le­mi­siin ensi kuus­sa!

Kai­san Mat­kas­sa ‑blo­gis­sa seu­ra­taan kuu­kausit­tain lähe­tys­työs­sä muka­na ole­van Kai­san elä­mää.