Evan­ke­liu­mia etnis­ten ryh­mien tai­teen ja kult­tuu­rin kei­noin

Yli kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten erääs­sä Aasian maas­sa pidet­tiin kris­til­li­nen musiik­ki­ta­pah­tu­ma. Sen ensim­mäi­nen esi­tys oli 30 mie­hen ja nai­sen muo­dos­ta­ma kuo­ro. Esi­tys oli mel­ko onnis­tu­nut, mut­ta ylei­sö jat­koi kui­ten­kin kes­ki­näis­tä jut­te­lu­aan. Toi­nen esi­tys oli soo­lo­lau­lu. Heti, kun lau­la­ja­tar ilmes­tyi laval­le, ylei­sö hil­je­ni. Kaik­kien kat­seet oli­vat esiin­ty­jäs­sä, ja ihmi­set kuun­te­li­vat tar­kas­ti, kun hän aloit­ti lau­lun. Ei enää jutus­te­lua! Kol­me muu­ta lau­la­jaa yhtyi­vät lau­luun ja kaik­ki nel­jä lau­loi­vat har­mo­ni­sen kau­niis­ti yhdes­sä. Sil­loin kuu­li­jat innos­tui­vat. Mitään muu­ta ei ollut sil­lä het­kel­lä hei­dän maa­il­mas­saan! Kun alus­sa esiin­ty­nyt kuo­ro pala­si laval­le tapah­tu­man lopus­sa, melu alkoi taas, ja ihmi­set alkoi­vat jutus­tel­la kes­ke­nään.

Mitä oikein tapah­tui? Tuos­sa maas­sa ihmi­set todel­la rakas­ta­vat musiik­kia. Monet osaa­vat lau­laa. Kyse ei ollut sii­tä, ettei­vät­kö he ymmär­rä musiik­kia. Musiik­ki­tyy­li oli vain eri­lai­nen. Ylei­sön reak­tios­ta huo­ma­si, että ison kuo­ron lau­la­mat lau­lut eivät puhu­tel­leet hei­dän kult­tuu­ris­saan. Saat­taa olla, että soo­los­sa tai kvar­te­tis­sa kuu­lu­vat yksi­löi­den eri­lai­set äänet puhut­te­le­vat kuu­li­joi­den sydä­miä. Näyt­tää sil­tä, ettei kuo­rol­la ollut saman­lais­ta kon­tak­tia hei­dän kult­tuu­rin­sa, ehkä sik­si, että äänet ovat niin sulau­tu­neet yhteen, että niis­tä tulee kuin peh­meä­tä taus­ta­musiik­kia. Mah­dol­lis­ta on myös, että ero­na oli­vat lau­lu­tyy­lit tai ilmai­su­ta­vat.

Me kään­näm­me sydä­mel­läm­me tai mie­les­säm­me ole­van sanoik­si, jot­ta voim­me vies­tiä sano­mam­me. Vies­tim­me myös monin eri tavoin, kuten lau­lu­jen, instru­ment­tien, piir­ros­ten, maa­laus­ten, käsi­töi­den, pat­sai­den, runo­jen, tari­noi­den, runo­jen, tans­sien, esi­tys­ten, vaa­te­tuk­sen, ruu­an ja mui­den eri tai­teen muo­to­jen kaut­ta. Esi­mer­kik­si vaa­te­tuk­sen väri hau­ta­jai­sis­sa tai viral­li­sis­sa tilai­suuk­sis­sa voi tar­koit­taa jotain yhdes­sä kult­tuu­ris­sa, mut­ta sil­lä voi olla täy­sin eri mer­ki­tys toi­ses­sa kult­tuu­ris­sa. Sano­ma, joka lähe­te­tään oman kult­tuu­rim­me kei­noin, voi tar­koit­taa pahim­mil­laan jotain epä­sel­vää ja täy­sin päin­vas­tais­ta, jos tul­kit­sem­me sitä toi­sen kult­tuu­rin näkö­kul­mas­ta.

Etno­tai­teet Kaak­kois-Aasias­sa

Mariam, joka työs­ken­te­lee kan­sal­li­ses­sa jär­jes­tös­sä, jakaa oman koke­muk­sen­sa. “Osal­lis­tuin ker­ran etno­tai­tei­den työ­pa­jaan oman Rom-kie­li­ryh­mä­ni paris­sa. Työs­ken­te­lym­me kes­kiös­sä oli kysy­mys ”min­kä­lais­ta tai­det­ta meil­lä on omal­la kie­lel­läm­me?” Tar­koi­tuk­se­na oli poh­tia, miten voi­daan teh­dä luku­tai­to­ma­te­ri­aa­lis­ta kult­tuu­riin sopi­vaa. Teim­me lau­lu­ja. Kir­joi­tim­me sanat ensin ja pää­tim­me sit­ten oman tapam­me äänit­tää lau­lut. Tuo­tim­me muu­ta­mia eri lau­lu­ja, kokei­lim­me nii­tä kes­ke­näm­me ja yhdes­sä yhtei­sön jäsen­ten kans­sa, ja teim­me muu­tok­sia palau­tet­ta saa­tuam­me. Teim­me noin kym­me­nen lau­lua rom-yhtei­sön päi­vä­ko­tiin luku­tai­to-ope­tuk­sen avuk­si. Yhtei­sön ja kris­ti­tyt ja budd­ha­lai­set lap­set ja aikui­set ovat naut­ti­neet lau­luis­ta. Äiti­ni oli onnel­li­nen kuul­les­saan lau­lu­ja. ‘Tämä on lau­lum­me’, hän sanoi ja alkoi tans­si­maan lau­lun tah­dis­sa.”

Mariam uskoo etno­tai­tei­den voi­van aut­taa yhtei­sö­jä arvos­ta­maan omaa iden­ti­teet­ti­ään ja perin­töään enem­män. Samal­la kun arvos­tus toi­sia koh­taan nousee, lisään­tyy kult­tuu­ri­nen ymmär­rys, joka osal­taan vähen­tää syr­jin­tää.  Hän näkee, kuin­ka etno­tai­teet voi­vat olla juur­rut­ta­mas­sa rau­haa, yhteyt­tä ja omis­ta­juut­ta sil­loin, kun omaa kult­tuu­ri­pe­rin­töä ja yhtei­söl­li­syyt­tä arvos­te­taan. Hän ker­too ideas­taan hyö­dyn­tää etno­tai­teis­ta osa­na luku­tai­to­työ­tä. Tun­ne ”me olem­me todel­la kau­nii­ta ja luom­me yhdes­sä” voi aut­taa vah­vis­ta­maan kiin­nos­tuk­sen perus­taa ja kes­ki­näis­tä tukea. Tämä on tär­ke­ää eri­tyi­ses­ti alku­vai­hees­sa, esi­mer­kik­si oikein­kir­joi­tuk­sen luo­mi­ses­sa, joka saat­taa aiheut­taa eri­mie­li­syyk­siä tai jopa rii­to­ja. Etno­tai­teet voi­vat olla tapa juh­lia iden­ti­teet­tiä yhdes­sä ja kehit­tää luku­tai­to­ma­te­ri­aa­le­ja yhtei­sön joh­ta­jien, opet­ta­jien ja mui­den osal­lis­ten kes­kuu­des­sa.

Toi­nen työn­te­ki­jä, Est­her, ker­too omis­ta koke­muk­sis­taan Raa­ma­tun tari­nat ‑tii­mis­tä. Hänen mie­les­tään on hyvä yhdis­tää Raa­ma­tun ker­to­muk­sen kie­li kult­tuu­riin, jot­ta ihmi­set voi­vat miet­tiä, kuin­ka tari­na sopii hei­dän kult­tuu­riin­sa. Hän ker­too esi­mer­kin erääs­tä vuo­ril­la asu­vas­ta ryh­mäs­tä, joka juh­lii perin­tei­ses­ti uut­ta vuot­ta suo­rit­ta­mal­la uhre­ja saa­dak­seen anteek­sian­non. Hei­dän iso­van­hem­pien­sa aikaan todel­la toi­mi­tet­tiin eläi­nuh­re­ja. Nyt sitä ei enää teh­dä, mut­ta nii­den sijaan käy­te­tään pyl­väi­tä, jot­ka on maa­lat­tu eri värein. Jokai­nen väri edus­taa uhria. Eräs Raa­ma­tun tari­nat ‑työ­pa­jan van­hem­mis­ta usko­vis­ta tie­si pyl­vään mer­ki­tyk­sen ja pys­tyi yhdis­tä­mään sen pää­siäi­seen. Täl­lä tavoin pää­siäis­ta­ri­nal­la on voi­ma­kas yhteys johon­kin hei­dän kult­tuu­ril­leen tär­ke­ään, samal­la kun sitä voi­daan käyt­tää sil­ta­na Juma­las­ta ker­rot­taes­sa.

Etno­tai­teet yhtei­söis­sä

Etno­tai­teet raken­ta­vat sil­to­ja eri suku­pol­vien, ryh­mien ja maan­tie­teel­lis­ten aluei­den välil­le. Ne tuo­vat  ihmi­set yhteen nii­den asioi­den kaut­ta, jot­ka ovat lähel­lä hei­dän sydän­tään. Sekä nuor­ten että van­ho­jen kes­kuu­des­sa etno­tai­tei­den käyt­tö luku­tai­to-ope­tuk­seen yhdis­tet­ty­nä aut­taa niin opis­ke­lus­sa kuin itseil­mai­sus­sa. Se hel­pot­taa ihmi­siä ymmär­tä­mään ja arvos­ta­maan kult­tuu­ri­aan sekä koke­muk­si­aan. He voi­vat olla ylpei­tä itses­tään ja kult­tuu­ris­taan, jäl­leen sen Juma­lan kuvi­na, joka on hei­dät ja hei­dän kult­tuu­rin­sa luo­nut. Haluai­sim­me näh­dä tätä enem­män ja enem­män — kai­kil­la työn osa-alueil­la — niis­sä ihmi­sis­sä, joi­den paris­sa työs­ken­te­lem­me.

Teks­ti: Tau, Rac­hel H, Yuko

Kuva: Wyclif­fe Japa­nin arkis­to, Elai­ne Bom­bay

Jul­kais­tu 12/2018