Kai­san mat­kas­sa — Työ­tä ja muu­tok­sia

Työ­tä ja muu­tok­sia

Saa­vuim­me Papua-Uuteen-Gui­ne­aan rei­lut nel­jä vuot­ta sit­ten ja ensim­mäi­set pari vuot­ta työs­ken­te­lin pää­asias­sa sai­raan­hoi­ta­ja­na Uka­rum­pan kli­ni­kal­la. Samaan aikaan sain kui­ten­kin tutus­tua myös pro­jek­ti­työ­hön, kun minua pyy­det­tiin mukaan yhteen raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön liit­ty­vään pro­jek­tiin ja innos­tuin sii­tä kovas­ti. Vii­me vuon­na pala­sim­me koti­maan­jak­sol­ta takai­sin Uka­rum­paan ja sii­tä asti olen teh­nyt töi­tä pää­asias­sa eri­lais­ten pro­jek­tien paris­sa. Vii­mek­si olin hel­mi­kuus­sa avus­ta­ja­na Uka­rum­pan kou­lu­tus­kes­kuk­sel­la jär­jes­te­tyl­lä kurs­sil­la. Kurs­si liit­tyi laa­jem­paan pro­jek­tiin, mis­sä kou­lu­tet­tiin pai­kal­li­sia tii­me­jä kään­tä­mään Van­haa tes­ta­ment­tia. Eri­lais­ten pro­jek­tien kaut­ta olen pääs­syt lähem­mäk­si käy­tän­nön kään­nös­työ­tä, mikä on ollut mie­len­kiin­tois­ta.

Hel­mi­kuun kurs­sil­la yksi teh­tä­vis­tä­ni oli haas­ta­tel­la kään­nös­tii­me­jä ja sel­vit­tää mm. mitä vai­ku­tuk­sia pro­jek­tis­sa teh­dyil­lä kään­nök­sil­lä on ollut. Oli roh­kai­se­vaa kuul­la tari­noi­ta erääl­tä alu­eel­ta, mis­sä muu­ta­mat ihmi­set ovat alka­neet lukea päi­vit­täin lyhyi­tä Raa­ma­tun jakei­ta uusis­ta Raa­ma­tun­lu­ku­vih­ko­sis­ta. He ker­toi­vat, että se on innos­ta­nut hei­tä myös rukoi­le­maan enem­män. He koke­vat, että Raa­ma­tun luke­mi­nen ja rukous on tuo­nut hei­tä lähem­mäk­si Juma­laa. Rukoi­lem­me, että nämä pie­net alut voi­si innos­taa ihmi­siä luke­maan lisää Raa­mat­tua ja että he voi­si­vat oppia tun­te­maan parem­min elä­vän Juma­lan.

Koro­na­vi­rus on vai­kut­ta­nut myös mei­dän arkeen tääl­lä ja maa­lis­kuun lopus­ta asti olem­me elä­neet poik­keus­o­lois­sa eri­lais­ten rajoi­tus­ten kans­sa. Sii­tä läh­tien suu­rin osa pro­jek­teis­ta on ollut kui­ten­kin tauol­la, joten minul­la ei ole ollut pro­jek­ti­töi­tä muu­ta­maan kuu­kau­teen. Poik­keus­o­lo­jen alus­ta saak­ka myös kou­lu on ollut sul­jet­tu­na, joten arki­aa­mut olen ollut työl­lis­tet­ty­nä las­tem­me koti­kou­lun kans­sa. Sii­nä on riit­tä­nyt teh­tä­vää ja tämän jäl­keen arvos­tan entis­tä enem­män opet­ta­jien työ­tä!

Koti­kou­lun lisäk­si olen teh­nyt hie­man töi­tä myös kli­ni­kal­la. On ollut kiva olla takai­sin oman alan töis­sä pie­nen tauon jäl­keen. Poik­keus­o­lo­jen kes­kel­lä työ on ollut hyvää vaih­te­lua koto­na ole­mi­sel­le ja on ollut iha­na näh­dä mui­ta ihmi­siä. Täl­lä het­kel­lä vuo­rot­te­lem­me Jukan kans­sa töi­den ja las­ten­hoi­don välil­lä, kun rajoi­tus­ten takia emme saa ottaa las­ten­hoi­ta­jaa. Eläm­me päi­vä ker­ral­laan ja odot­te­lem­me, jos pian sai­sim­me pala­ta hie­man nor­maa­lim­paan arkeen.

Kuu­le­mi­siin taas ensi kuus­sa!

Kai­san Mat­kas­sa ‑blo­gis­sa seu­ra­taan kuu­kausit­tain lähe­tys­työs­sä muka­na ole­van Kai­san elä­mää.