Edellisestä blogitekstistä onkin kulunut aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua. Joulun aikaan saimme viettää lomaa ja nauttia kunnon talvesta Suomessa. Ehdimme hiihtää, luistella, lasketella, pulkkailla sekä nauttia muista talven iloista.
Juuri ennen joulua saimme viestin Papua-Uudesta-Guineasta, että tammikuussa olisi toistaiseksi viimeinen tiedossa oleva avustuslento, jolla maahan voisi päästä. Teimme nopean päätöksen palata tammikuussa Papua-Uuteen-Guineaan Malesian kautta, YK:n (World Food Programme) lennolla. Saimme myös kuulla, että lokakuussa saatu maahantulo lupa kelpaisi nyt, vaikka matkan päivämäärät vaihtuivat. Joten tällä kertaa lähtöprosessin piti olla helpompi kuin lokakuun yrityksellä. Tammikuussa saimme kuitenkin jännittää lähes lähtöpäivään asti, että kelpaako luvat ja saammeko kaikki tarvittavat liput ja todistukset. Saimme varmistuksen kaikista papereista kolme päivää ennen lähtöä ja pääsimme aikataulussa matkaan.
Nyt olemme olleet jo kaksi viikkoa Ukarumpassa ja eilen pääsimme pois karanteenista. Olemme kiitollisia, että SIL (yhteistyöjärjestömme täällä) on nähnyt vaivaa ja hakenut luvan viettää karanteeni Ukarumpassa, pääkaupungin hotellin sijaan. Eilen siis pääsimme ulos omalta pihalta ja ensimmäisenä lapset halusivat hakea koiramme kotiin.
Lähetyselämä tuntuu olevan muutoksia muutosten jälkeen ja se vaatii myös sopeutumista. Olemme täällä hyvillä mielin, mutta rukoillaan että sopeutuminen takaisin voisi sujua hyvin.
Nyt yritän pitää taas kiinni, että kirjoittelen joka kuukausi. Joten kuulemisiin ensi kuussa!
Kaisan Matkassa -blogissa seurataan kuukausittain lähetystyössä mukana olevan Kaisan elämää.
