Julistuksen ollessa kyseessä paras tapa tavoittaa toisen kulttuurin edustaja ei ole hartaus eikä dogmaattinen luento, vaan kertomus. Raamattu on täynnä koskettavia kertomuksia ja elämäkertoja, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Myös raamattupiireissä näitä kertomuksia voidaan käsitellä niin, että kuka tahansa missä päin maailmaa tahansa voi soveltaa ne omaan elämäänsä (ks. www.ilosanomapiiri.fi).
Raamatun sanoma on lakia ja evankeliumia. Kymmenen käskyn ja Jeesuksen vuorisaarnan julistus herättää varmasti rehellisen kuulijan sydämeen synnintunnon. Hänen suunsa menee tukkoon, eikä hän voi enää laittaa omia vikojaan toisten syyksi. Ja vain syntinsä tuntevalla ihmisellä on käyttöä kristinuskon pääasialle, ristin evankeliumille.
Pidin kerran Japanissa kirkon englanninkerholaisille hartauden fariseuksesta ja publikaanista. ”Noin juuri opetetaan myös Amida-buddhalaisuudessa”, riemastui yksi kuulijoistani: ”Jos hyvät ihmiset pelastuvat, niin pahat pelastuvat vielä varmemmin.” Hämmästyin: Miten kukaan voi luulla julistustani Amida-buddhalaisen opin mukaiseksi?
Yhtäkkiä tajusin, mikä hartaudessani oli mennyt pieleen: siitä oli jäänyt pois evankeliumin tuntomerkki. Ei näet riitä, että vakuutan Jumalan armahtavan syntisiä. Minun on myös sanottava, mitä se hänelle maksoi, että hän voi olla syntiselle armollinen. Armo nimittäin maksoi Jumalalle hänen oman Poikansa veren. Se on evankeliumin tuntomerkki. Kaikki armon julistus ilman veren evankeliumia on halpaa armoa.
Jumalan sana, laki ja evankeliumi, on katoamaton siemen. Kerrotaan, että farao Tutankhamonin haudassa 3300 vuotta säilynyt siemen alkoi itää, kun se haudattiin peltoon. Jos tavallisessa siemenessä on sellainen kasvuvoima, millainen se onkaan Jumalan sanassa! Me emme koskaan näe työmme todellisia tuloksia tässä ajassa. Yhtenä kauniina päivänä jo unohtuneeksi luulemamme Sana voi versoa jossakin ihmissydämessä ja kantaa satakertaisen sadon Jumalan valtakuntaan.
Mailis Janatuinen
Sanan säilä on palsta, jolla erilaiset kirjoittajat kertovat ajatuksiaan kielestä, kulttuurista, Raamatusta ja lähetystyöstä. Kirjoittajien mielipiteiden ei välttämättä tarvitse edustaa Wycliffe Raamatunkääntäjien näkemystä.
