Teh­tä­vän lop­puun saat­ta­mi­ses­ta

Yksi moder­nin (1700-luvul­la alka­neen) län­si­mai­sen lähe­tys­työn suu­ria tari­noi­ta on lähe­tys­teh­tä­vän lop­puun saat­ta­mi­nen. Vuon­na 1910 pide­tys­sä maa­il­man­lä­he­tyk­sen kon­fe­rens­sis­sa Edin­burg­his­sa julis­tet­tiin maa­il­man evan­ke­lioin­tia ”mei­dän suku­pol­vem­me aika­na”. Kun Wyclif­fe-raa­ma­tun­kään­nös­lii­ke sai alkun­sa 1930-luvul­la Yhdys­val­lois­sa, piti­vät perus­ta­jat mah­dol­li­se­na Uuden tes­ta­men­tin kään­tä­mis­tä kai­kil­le kie­lil­le oma­na elin­ai­ka­naan. (Van­han tes­ta­men­tin kään­tä­mi­seen ei oli­si aikaa ennen Jee­suk­sen paluu­ta.)

Ymmär­rys maa­il­man kiel­ten mää­räs­tä ja moni­nai­suu­des­ta on lisään­ty­nyt vii­mei­sen 80 vuo­den aika­na, mut­ta tänään­kin yksi ja toi­nen jär­jes­tö julis­taa raa­ma­tun­kään­nös­työn lop­puun saat­ta­mis­ta vuo­teen 2033 tai johon­kin muu­hun vuo­teen men­nes­sä. Nol­la kiel­tä jäl­jel­lä.

Onhan Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen yhä uusil­le kie­lil­le jat­ku­vas­ti kiih­ty­nyt (Ks.: Toteu­tuu­ko Näky 2025), mut­ta pitää­kö näkö­kul­ma­nam­me olla työn lop­puun saat­ta­mi­nen, ja mitä se yli­pään­sä tar­koit­taa?

Oli­ko raa­ma­tun­kään­nös­työ suo­men kie­lel­lä saa­tet­tu lop­puun vuon­na 1548, kun Agrico­lan Uusi tes­ta­ment­ti val­mis­tui, tai 1642, kun ensim­mäi­nen koko Raa­ma­tun kään­nös jul­kais­tiin (ja sii­tä otet­tiin 1200 kap­pa­leen pai­nos)?

Kris­ti­kun­nan näkö­kul­mas­ta ehkä oli. Suo­mi oli kris­til­li­nen maa, joka oli jaet­tu maan­tie­teel­li­siin alue­seu­ra­kun­tiin. Näis­tä jokai­sel­la oli nyt Raa­mat­tu (yksi kap­pa­le) käy­tet­tä­vis­sään. Mut­ta miten tämä ajat­te­lu sopii jäl­ki­kris­til­li­seen maa­il­maam­me? Jako kris­ti­kun­taan ja paka­na­maa­il­maan on häl­ven­ty­nyt ajat sit­ten. Kult­tuu­ri­ra­jat ylit­tä­vä lähe­tys­työ ja raa­ma­tun­kään­nös­työ ovat kas­va­vas­sa mää­rin eri puo­lil­la maa­il­maa toi­mi­vien pai­kal­lis­ten kirk­ko­jen työ­tä.

Mil­loin raa­ma­tun­kään­nös­työ jon­kin kie­liyh­tei­sön koh­dal­la on saa­tet­tu lop­puun? Sil­loin­ko, kun yhtei­sön kie­lel­le on kään­net­ty Raa­mat­tu? Sil­loin­ko, kun yhtei­sön kes­kuu­des­sa toi­mii äidin­kie­li­nen seu­ra­kun­ta? Sil­loin­ko, kun yhtei­sön jäse­nil­lä on riit­tä­vä kyky ja vapaus käyt­tää valit­se­maan­sa kiel­tä kris­til­li­sen uskon ja elä­män ilmai­se­mi­seen? Mil­loin?

Teh­tä­väm­me hah­mot­ta­mi­nen lop­puun suo­rit­ta­mi­se­na tekee ajat­te­lus­tam­me (ja toi­min­nas­tam­me?) hel­pos­ti mus­ta­val­kois­ta. Ihmi­sis­tä ja yhtei­söis­tä tulee teh­tä­vä­lis­tan rive­jä, joi­ta yli­vii­vaam­me työn edis­tyes­sä.

Olkaam­me mie­luum­min Juma­lan armos­ta teke­mäs­sä omaa osuut­tam­me sii­nä, ettei kukaan jäi­si kie­len­sä ja kult­tuu­rin­sa takia Juma­lan val­ta­kun­nan ulko­puo­lel­le. Aina sii­hen asti kun­nes Her­ram­me palaa.

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja. 

Kir­joi­tus on tal­ven 2020 Sanal­la sanoen ‑leh­den pää­kir­joi­tus.