missio

Mitä ajat­te­let, Timo Elo?

Timo Elo on Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien kump­pa­nuus­koor­di­naat­to­ri. Timol­la ja hänen vai­mol­laan Eli­nal­la on kak­si (lähes) aikuis­ta poi­kaa. Timo, miten sait lähe­tys­kut­sun? Olen vie­ras­ta­nut tuon sanan käyt­töä omal­la koh­dal­la­ni. Lähe­tys­työ on kui­ten­kin ollut mie­les­sä­ni jo pik­ku­po­jas­ta saak­ka. Muis­tan, kun perus­kou­lun ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la opet­ta­ja kysyi “Mitä teis­tä tulee iso­na?”. Viit­ta­sin koval­la innol­la ja Lue lisää

sitten

Lähe­tyk­sen (aina­kin) kak­si näkö­kul­maa

1800-luvun lopul­la kak­si lähe­tys­joh­ta­jaa, englan­ti­lai­nen Hen­ry Venn ja ame­rik­ka­lai­nen Rufus Ander­son, muo­toi­li­vat vas­tauk­se­na oman aikan­sa lähe­tys­työn ongel­miin pää­mää­rän, joka on tul­lut tun­ne­tuk­si ”kol­men itsen seu­ra­kun­ta­na”. Itsen­sä rahoit­ta­va, itse­ään hal­lin­noi­va ja itse sano­maa levit­tä­vä seu­ra­kun­ta on edel­leen usein lähe­tys­työn tulos­ten yhte­nä mit­ta­puu­na. Sata vuot­ta Ven­nin ja Ander­so­nin jäl­keen ete­lä­afrik­ka­lai­nen lähe­tys­teo­lo­gi David Lue lisää

sitten

Läh­teä­kö lähe­tys­työ­hön?

Pak­kaam­me mat­ka­lauk­ku­jam­me – tosin vie­lä vain aja­tuk­sen tasol­la. Niin olem­me teh­neet jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta kai­ken arki­sen lomas­sa. Vapah­ta­jam­me anta­ma lähe­tys­käs­ky pätee edel­leen, ja se kos­kee jokais­ta hänen seu­raa­jaan­sa. Toi­saal­ta lähet­tä­jän teh­tä­vä on aivan yhtä tär­keä kuin lähe­tin­kin. Lisäk­si myös koto-Suo­­mes­­sa riit­tää kyl­lä monia mui­ta­kin mer­ki­tyk­sel­li­siä roo­le­ja niin per­heen­jä­se­ne­nä, seu­ra­kun­ta­lai­se­na kuin Lue lisää

sitten

Yhdes­sä maan ääriin

Pitäi­si­kö mei­dän lähet­tää ihmi­siä vai tukea pai­kal­li­sia työn­te­ki­jöi­tä? Tämä jäl­ki­ko­lo­nia­lis­ti­nen vas­tak­kai­na­set­te­lu on kiusan­nut län­si­mais­ta lähe­tys­työ­tä jo vuo­si­kym­me­niä. Edes­men­nyt mis­sio­lo­gi Ralph Win­ter pro­vo­soi Lausan­nen lähe­tys­kongres­sin ylei­söä vuon­na 1974 esit­tä­mäl­lä ”Jee­suk­sen stra­te­gian vää­ris­ty­mä­nä” sen, jos ”jat­kam­me lähe­tys­työn­te­ki­jöi­den lähet­tä­mis­tä teh­tä­viin, jot­ka pai­kal­li­set kris­ti­tyt hoi­ta­vat parem­min.” Intia­lais­syn­tyi­nen K.P Yohan­nan popu­la­ri­soi aja­tuk­sen pai­kal­lis­ten aasia­lais­ten evan­ke­lis­to­jen Lue lisää

sitten

Val­mis­tau­tu­mi­sen mat­ka

Zet­seat Feka­du on asu­nut Etio­pian pää­kau­pun­gis­sa, Addis Abe­bas­sa, suu­rim­man osan elä­mäs­tään. Hän ajat­te­li oman maan­sa ole­van “kris­tit­ty­jen maa”. Etio­pian kris­til­li­nen perin­tö juon­taa juu­ren­sa kau­as 300-luvul­­le asti. Raa­mat­tua, joka on kir­joi­tet­tu maan viral­li­sel­la kie­lel­lä, amha­ran kie­lel­lä, on myös maas­sa laa­jas­ti saa­ta­vil­la.  Mut­ta noin 700 kilo­met­rin pääs­sä pää­kau­pun­gis­ta Zet­seat vie­rai­li yhtei­sös­sä, jos­sa Lue lisää

sitten

Ilma­ku­va koti­pi­has­ta

”Her­ra, osoi­ta minul­le tie­si, ope­ta minua kul­ke­maan pol­ku­ja­si.” (Ps. 25:4) Vie­tin lap­suu­te­ni kesät Ete­­lä-Poh­­jan­­maal­­la. Ajan kul­taa­miin muis­toi­hin aurin­koi­sis­ta kesis­tä kuu­luu myös len­to­ko­nei­den jyri­nä. Kau­ha­van len­nos­ton koneet len­si­vät har­joi­tus­len­to­jaan. Tai­vaal­le jäi suih­ku­ko­nei­den vana. Lap­sen mie­li kysyi, mil­tä koti­pi­ha mah­toi näyt­tää lin­tu­pers­pek­tii­vis­tä? Kysy­mys tai­si kiin­nos­taa mui­ta­kin. Muis­tan näh­nee­ni aika monen kodin sei­näl­lä Lue lisää

sitten

Tie­to­ko­ne jou­tuu mereen

Kan­net­ta­va tie­to­ko­ne oli ollut nel­jä viik­koa ahke­ras­sa käy­tös­sä John Brow­nien tar­kis­taes­sa kään­nös­tii­min­sä kans­sa 2. Korint­to­lais­kir­jet­tä Mus­saun saa­rel­la. Se oli toi­mi­nut tro­pii­kin kuu­muu­des­ta ja kos­teu­des­ta huo­li­mat­ta, tal­len­taen kal­li­sar­voi­set tie­dot. Kun John lait­tau­tui läh­teäk­seen, hän puki kan­net­ta­van tie­to­ko­neen vesi­tii­vii­seen ja peh­mus­tet­tuun suo­ja­ko­te­loon ja otti sen mukaan­sa venee­seen. Se pää­si muun rah­din jouk­koon Lue lisää

sitten

Teh­tä­vän lop­puun saat­ta­mi­ses­ta

Yksi moder­nin (1700-luvul­­la alka­neen) län­si­mai­sen lähe­tys­työn suu­ria tari­noi­ta on lähe­tys­teh­tä­vän lop­puun saat­ta­mi­nen. Vuon­na 1910 pide­tys­sä maa­il­man­lä­he­tyk­sen kon­fe­rens­sis­sa Edin­burg­his­sa julis­tet­tiin maa­il­man evan­ke­lioin­tia ”mei­dän suku­pol­vem­me aika­na”. Kun Wyclif­­fe-raa­­ma­­tun­­kään­­nös­­lii­­ke sai alkun­sa 1930-luvul­­la Yhdys­val­lois­sa, piti­vät perus­ta­jat mah­dol­li­se­na Uuden tes­ta­men­tin kään­tä­mis­tä kai­kil­le kie­lil­le oma­na elin­ai­ka­naan. (Van­han tes­ta­men­tin kään­tä­mi­seen ei oli­si aikaa ennen Jee­suk­sen paluu­ta.) Ymmär­rys Lue lisää

sitten

Tie vuo­ril­le — mat­kal­la lho­mien luok­se

Vuon­na 1972 Ola­vi Vesa­lai­nen mat­ka­si ensim­mäi­sen ker­ran lho­min­kie­li­sen yhtei­sön luok­se Eve­res­tin itä­puo­lel­le Nepa­lis­sa. Tuol­loin ei kukaan vie­lä tien­nyt, miten pit­kä yhtei­nen tai­val tuon yhtei­sön ja suo­ma­lais­ten välil­le syn­tyi­si. Kevääl­lä 2019 olin Nepa­lis­sa tutus­tu­mas­sa äidin­kie­li­seen esi­kou­luun — ja eri­tyi­ses­ti lho­mei­hin, joi­den tari­nan olin kuul­lut ja luke­nut*. Kath­man­dun len­to­ken­tän ovien avau­tues­sa läm­min, Lue lisää

sitten

Mon­ta osaa, yksi ruu­mis

Mie­he­ni Pau­lin Nige­rian mat­kan aika­na tam­mi­kuus­sa nau­tin pala­pe­lin kokoa­mi­ses­ta poi­kam­me Samue­lin olles­sa nuk­ku­mas­sa. Pala­pe­lis­sä oli vain 650 palaa, mut­ta se oli aluk­si aika haas­ta­va. Oli tär­keä kat­soa tark­kaan kan­nen kuvaa, ja löy­tää kun­kin väri­sel­le ja muo­toi­sel­le palal­le oma paik­kan­sa. Jos yri­tin vän­gä­tä palaa vää­rään paik­kaan, se vai­kut­ti vie­rei­siin­kin paloi­hin, jot­ka Lue lisää

sitten