Pak­kaam­me mat­ka­lauk­ku­jam­me – tosin vie­lä vain aja­tuk­sen tasol­la. Niin olem­me teh­neet jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta kai­ken arki­sen lomas­sa.

Vapah­ta­jam­me anta­ma lähe­tys­käs­ky pätee edel­leen, ja se kos­kee jokais­ta hänen seu­raa­jaan­sa. Toi­saal­ta lähet­tä­jän teh­tä­vä on aivan yhtä tär­keä kuin lähe­tin­kin. Lisäk­si myös koto-Suo­mes­sa riit­tää kyl­lä monia mui­ta­kin mer­ki­tyk­sel­li­siä roo­le­ja niin per­heen­jä­se­ne­nä, seu­ra­kun­ta­lai­se­na kuin työn­te­ki­jä­nä ja naa­pu­ri­na. Mik­si sit­ten läh­ti­sim­me?

Koem­me itse saa­neem­me kor­vaa­mat­to­man pal­jon hyvää suo­men­kie­li­sen Raa­ma­tun sekä seu­ra­kun­tayh­tey­den myö­tä. Juma­lan sanan väli­tyk­sel­lä Isä on ilmais­sut rakas­ta­van­sa myös mei­tä kes­ke­ne­räi­si­nä ja juu­ri oman­lai­si­nam­me. Sanan myö­tä ymmär­räm­me, että Poi­ka on anta­nut elä­män­sä, jot­ta omam­me oli­si sekä ikui­nen että yltä­kyl­läi­nen. Saman Sanan mukaan Pyhä Hen­ki muut­taa mei­tä, osa­na Jee­suk­sen seu­raa­jien jouk­koa, pala palal­ta täy­del­li­sen hyvän esi­ku­vam­me kal­tai­sik­si. Vaik­ka val­mis­ta tulee vas­ta peril­lä Isän luo­na, tun­tuu tur­vai­sal­ta jakaa mat­kan jokai­nen vai­he Kaik­ki­val­ti­aan kans­sa.

Uskom­me, että Juma­la tah­toi­si olla vas­taa­vas­ti yhtey­des­sä joka iki­seen luo­maan­sa yksi­löön sekä yhtei­söön. Lähes­kään kai­kil­la ihmi­sil­lä ei kui­ten­kaan ole vie­lä mah­dol­li­suut­ta tul­la tun­te­maan Juma­laa osa­na oman­kie­lis­tä seu­ra­kun­taa. Juu­ri sik­si ajat­te­lem­me, että läh­tö lähe­tys­työ­hön kan­nat­taa.

Luo­tam­me lujas­ti, että Luo­jam­me – joka näkee edel­tä elä­män­pol­kum­me jokai­sen kään­nök­sen, suo­ran sekä umpi­ku­jan­kin – on jos­tain syys­tä valin­nut vai­kut­taa meis­sä tah­to­mis­ta ja teke­mis­tä myös lähe­tys­työ­hön liit­tyen.  

Sil­ti mat­kan var­rel­le on mah­tu­nut tun­tei­ta ja huo­lia lai­das­ta lai­taan: Yhtääl­tä olem­me ikä­vöi­neet jo etu­kä­teen lähei­siäm­me ja ihme­tel­leet lap­sem­me tule­via kou­lu­vuo­sia, päh­käil­leet per­heem­me toi­meen­tu­loa sekä poh­ti­neet sopeu­tu­mis­tam­me uuteen tun­te­mat­to­maan. Toi­saal­ta olem­me myös ker­ta toi­sen­sa jäl­keen ins­pi­roi­tu­neet Juma­lan Sanas­saan anta­mis­ta lupauk­sis­ta ja hänen joh­dat­ta­mik­seen koke­mis­tam­me roh­kai­se­vis­ta koh­taa­mi­sis­ta. Lisäk­si mei­tä innos­ta­vat hyvin varus­ta­vil­ta kuu­los­ta­vat kou­lu­tus­väy­lät sekä mah­dol­li­suus jat­kaa oppi­mis­ta puo­lin ja toi­sin toi­mien yhteis­työs­sä eri­lais­ten seu­ra­kun­tien ja jär­jes­tö­jen kans­sa.

Kai­ken kes­kel­lä koem­me suur­ta kii­tol­li­suut­ta uskon­vel­jiem­me ja ‑sis­ko­jem­me kan­nus­tuk­ses­ta, ohjauk­ses­ta sekä esi­ru­kouk­sis­ta. On kos­ket­ta­vaa, että Juma­la kut­suu aivan jokais­ta kris­tit­tyä mukaan omaan mis­sioon­sa. Kun hän avaa kul­le­kin sopi­vat ovet, on haas­teis­ta huo­li­mat­ta tur­val­lis­ta astua askel ker­ral­laan eteen­päin.

Han­na ja Mar­kus Leh­ti­nen

Kir­joit­ta­jat ovat omal­la lähe­tys­po­lul­laan. Jos sinua kiin­nos­taa läh­te­mi­nen, klik­kaa täs­tä.

Kuvi­tus­ku­va: Erin Osman