Lähe­tys­työn jou­taa­kin lopet­taa

Ame­rik­ka­lai­nen apo­lo­geet­ta Joseph Cum­ming tote­aa Chris­tia­ni­ty Today ‑leh­den (7–8/2020) artik­ke­lis­sa, että vuo­den 2001 ter­ro­ri-iskut aset­ti­vat ame­rik­ka­lai­set kris­ti­tyt valin­nan eteen: Onko kris­til­li­ses­sä uskos­sa kyse sivi­li­saa­tios­ta ja kult­tuu­ri­pe­rin­nös­tä vai ris­tiin­nau­li­tun ja ylös­nous­seen Kris­tuk­sen seu­raa­mi­ses­ta? Aina näi­den kah­den välil­lä ei vält­tä­mät­tä ole ris­ti­rii­taa vaan usko voi olla molem­pia yhtä aikaa. Mut­ta suh­tees­sa mus­li­mei­hin kris­tit­ty jou­tuu Cum­min­gin mukaan valit­se­maan, ja eri vas­tauk­set joh­dat­ta­vat vas­tak­kai­siin suun­tiin.

Cum­min­gil­la, ja leh­del­lä, on pää­asias­sa ame­rik­ka­lai­nen ylei­sö, mut­ta huo­mio on mie­les­tä­ni täy­sin yhtä osu­va meil­le suo­ma­lai­sil­le kris­ti­tyil­le. Vii­me vuo­sien pako­lais­krii­si on tuo­nut eteem­me saman valin­nan suh­tees­sa mus­li­mei­hin ja mui­hin maa­han­muut­ta­jiin. Näem­me­kö ilo­sa­no­maa tar­vit­se­via lähim­mäi­siä vai uhan Euroo­pan ”kris­til­li­sil­le arvoil­le”? Yhteis­kun­nan ylei­nen seku­la­ri­saa­tio pakot­taa mei­tä jat­ku­vas­ti valit­se­maan kris­til­li­sen kult­tuu­ri­pe­rin­nön ja Jee­suk­sen seu­raa­mi­sen välil­lä. Meneil­lään ole­va pan­de­mia tekee kysy­myk­ses­tä vie­lä ajan­koh­tai­sem­man, kun koko yhteis­kun­taa uhkaa natio­na­lis­mi ja eris­ty­mi­nen. Täl­löin kas­vaa kiusaus val­jas­taa myös kris­til­li­syys osak­si kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä ja sel­viy­ty­mis­ta­ri­naa maa­il­mas­sa, jos­sa jo yksit­täis­tä ulko­mail­ta tule­vaa mat­kus­ta­ja­len­toa voi­daan – sinän­sä perus­tel­lus­ti­kin – pitää uhka­na.

Lähe­tys on Kris­tuk­sen seu­raa­jil­le osa Juma­lan kan­san ole­mus­ta. Kris­til­li­nen sivi­li­saa­tio ja kult­tuu­ri­pe­rin­tö eivät tar­vit­se lähe­tys­tä. Pan­de­mian aiheut­ta­mat kat­kok­set käy­tän­nön lähe­tys­työs­sä yhdis­tet­ty­nä heik­ke­ne­vään talou­teen aset­ta­vat monet seu­ra­kun­nat kysy­myk­sen eteen: Onko lähe­tys osa mei­dän seu­ra­kun­tam­me ole­mus­ta? Jos lähe­tys­työs­sä on ollut kyse vain hal­lin­nol­li­sis­ta pää­tök­sis­tä, nimik­ko­so­pi­muk­sis­ta ja bud­jet­tio­suuk­sis­ta, saat­taa nyt olla otol­li­nen aika ”kes­kit­tyä oman seu­ra­kun­nan toi­min­taan.”

John Pipe­ria lai­na­ten, ei lähe­tys­työ itses­sään ole seu­ra­kun­nan pää­mää­rä. Juma­lan pal­vo­mi­nen on. Ellei osal­lis­tu­mi­nen lähe­tyk­seen kum­pua Juma­lan pal­vo­mi­ses­ta ja oman ole­muk­sen ymmär­tä­mi­ses­tä osa­na Juma­lan lähe­tys­tä, jos lähe­tys­kin on vain kris­til­lis­tä kult­tuu­ri­pe­rin­töä, sil­loin seu­ra­kun­nan lähe­tys­työn ehkä jou­taa­kin lopet­taa. Samal­la kan­nat­taa sopia, että vii­mei­nen sam­mut­taa kir­kos­ta valot.

Teks­ti ja kuva: Han­nu Sor­sa­mo
Kir­joi­tus on jul­kais­tu alun perin Suo­men Viik­ko­leh­des­sä elo­kuus­sa 2020.