Venä­läis­ten Juma­la?

Sipe­rias­sa iso­äi­dit löy­tä­vät Juma­lan, joka puhuu hei­dän omaa kiel­tään. Kuva: IBT Moscow

”Sinä­hän puhut venä­läis­ten Juma­las­ta!” Miten useas­ti Nina oli­kaan saa­nut kuul­la tämän lauseen! Hän asui budd­ha­lai­suut­ta tun­nus­ta­vien kal­muk­kien luo­na Ete­lä-Venä­jäl­lä. Hänen vie­raan­sa joka tapauk­ses­sa kuun­te­li­vat kiin­nos­tuk­sen val­las­sa, kun hän luki Uut­ta tes­ta­ment­tia kal­mu­kin kie­lel­lä. He oli­vat iäk­käi­tä nai­sia, jot­ka Nina koko­si yhteen. Eräs 99-vuo­tias nai­nen ilmoit­ti: ”Jos Jee­sus Kris­tus on syn­nit anteek­sian­ta­va Juma­la, minä­kin haluan tul­la kris­ti­tyk­si.” Nina sanoo­kin: ”Kal­muk­kien on saa­ta­va kuul­la Juma­lan sanaa äidin­kie­lel­lään käsit­tääk­seen, että Juma­la on hei­dän­kin Juma­lan­sa eikä yksi­no­maan venä­läis­ten Juma­la.” Kal­mu­keil­ta kuul­tu vah­vis­taa tämän. ”Kun jaam­me Uusia tes­ta­ment­te­ja kal­muk­kien kyläyh­tei­söi­hin, luem­me pää­koh­dat Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä, kuo­le­mas­ta ja ylös­nouse­muk­ses­ta. Peri­aat­tees­sa voi­sim­me käyt­tää venä­jää, jota useim­mat ymmär­tä­vät. Kal­mu­kit kui­ten­kin sano­vat: ’Kun Jee­suk­ses­ta lue­taan äidin­kie­lel­lä, otam­me Jee­suk­sen vas­taan oma­na Juma­la­nam­me, mut­ta venä­jän kie­lel­lä venä­läis­ten Juma­la­na.’ ”

Nina lukee Uut­ta tes­ta­ment­tia myös erään van­han mie­hen kans­sa, joka asuu toi­ses­sa kau­pun­gis­sa. ”Menem­me hänen luok­seen kak­si ker­taa kuu­kau­des­sa ja luem­me kal­mu­kin­kie­lis­tä Uut­ta tes­ta­ment­tia yhdes­sä”, Nina ker­too. ”Ker­ran mies odot­ti malt­ta­mat­to­ma­na tuloam­me, Raa­mat­tu val­miik­si avoin­na. Hän näyt­ti pai­kan Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­ta. ’Kat­so­kaa nyt, täs­sä lukee, että viha­mies­tä tulee rakas­taa eikä viha­ta.’ Paik­ka oli lyö­nyt hänet älli­käl­lä, mut­ta joi­ta­kin päi­viä mie­tit­ty­ään hän päät­te­li, että pyhän kir­jan täy­tyi olla täs­sä­kin asias­sa oikeas­sa. Mies oli aiko­nut mak­saa kala­vel­ko­jaan eräis­sä häis­sä. Siel­lä hän oli astu­nut kat­ke­ran viha­mie­hen­sä eteen ojen­taen täl­le käten­sä, vaik­ka oli­kin jou­tu­nut hie­man kamp­pai­le­maan itsen­sä kans­sa. Samal­la ras­kas taak­ka oli kir­von­nut van­han mie­hen sydä­mel­tä.” 

Teks­ti: Bar­bro Lind­strom

Kään­nös: Kir­si Kor­ho­nen