Epä­luu­lois­ta ihme­tyk­seen evan­ke­liu­min avul­la

Raa­ma­tun teks­teis­tä tulee kuin hyvään maa­pe­rään putoa­via sie­me­niä. Kuva: Albrecht Fietz, Pixa­bay

Mitä teh­dä, kun Raa­ma­tun osia on vih­doin saa­tu kään­ne­tyk­si vuo­sien kovan työn jäl­keen ja ne oli­si­vat val­mii­ta jaet­ta­vik­si, mut­ta ihmi­set, joi­ta var­ten työ teh­tiin, suh­tau­tu­vat nii­hin epä­luu­loi­ses­ti?

Erääs­sä kään­nös­pro­jek­tis­sa Kau­ka­sias­sa kään­tä­jät koh­ta­si­vat juu­ri tämän ongel­man. Useim­mat yhtei­sön jäse­net oli­vat mus­li­me­ja. Raa­mat­tu oli heil­le län­si­mais­ta­mi­sen ja venä­läis­tä­mi­sen väli­ne – todel­li­nen uhka perin­tei­sel­le kult­tuu­ril­le ja yhtei­sön maa­il­man­kat­so­muk­sen perus­tal­le. Kään­nös­työ­ryh­mä ei kui­ten­kaan anta­nut tämän lan­nis­taa itse­ään.

”Pää­tim­me teh­dä jota­kin luo­vaa jake­lun suh­teen”, pro­jek­tin koor­di­naat­to­ri ker­too. ”Mus­li­meil­la on tun­net­tu juh­la­päi­vä Kur­ban Bay­ram, uhri­juh­la. Sen tar­koi­tuk­se­na on muis­tel­la, kuin­ka pro­feet­ta Aabra­ham oli uhraa­mas­sa poi­kan­sa Ismae­lin, kun­nes Juma­la lähet­ti oinaan pojan pai­kal­le. Jär­jes­tim­me Kur­ban Bay­ra­min aika­na juh­la­ti­lai­suu­den ja annoim­me mus­li­miys­tä­vil­lem­me ja ‑naa­pu­reil­lem­me 1. Moo­sek­sen kir­jan kään­nök­sen, jos­sa Aabra­ha­min uhraus kuva­taan. Sen lisäk­si jaoim­me myös 2. Moo­sek­sen kir­jaa, Psal­me­ja ja Danie­lin kir­jaa.”

Erään toi­sen ker­ran pai­kal­lis­ten kris­tit­ty­jen yhtei­sö päät­ti jär­jes­tää jou­lu­juh­lan naa­pu­rus­ton­sa ihmi­sil­le. Juh­lan osa­na vie­rai­ta pyy­det­tiin luke­maan vuo­ro­tel­len raa­ma­tun­kat­kel­mia omal­la kie­lel­lään. Itse­ään mus­li­mei­na pitä­vät ihmi­set oli­vat hyvin innos­tu­nei­ta teks­teis­tä. Heis­tä tun­tui sil­tä kuin ne oli­si­vat kum­mun­neet hei­dän omas­ta perin­tees­tään. He kum­mas­te­li­vat, mis­tä teks­tit oli­vat peräi­sin, ja oli­vat ihmeis­sään sii­tä, ettei­vät he olleet kos­kaan aikai­sem­min kuul­leet tai luke­neet sel­lai­sia teks­te­jä. He piti­vät nii­tä välit­tö­mäs­ti pyhi­nä ja Juma­lan sana­na. Monet ilmai­si­vat toi­veen­sa saa­da kir­ja omaan käyt­töön­sä ja lukea sitä lisää.

Sie­me­niä hyvään maa­han

Raa­ma­tun teks­teis­tä tulee usein sie­me­niä, jot­ka putoa­vat hyvään maa­han – eikä vain juh­la-aikoi­na vaan myös joka­päi­väi­sis­sä koh­taa­mi­sis­sa.

Yhden nai­sen lukuin­to joh­ti yllät­tä­vään löy­töön.

Eräs kris­tit­ty nai­nen ter­veh­ti iäkäs­tä naa­pu­ri­aan, joka istui pen­kil­lä talon­sa lähel­lä täy­sin uppou­tu­nee­na luke­mi­seen. ”Mitä luet?” nai­nen kysyi. ”Luen kan­sam­me Raa­mat­tua”, naa­pu­ri vas­ta­si. Nai­sen ihme­tel­les­sä vas­taus­ta naa­pu­ri selit­ti tar­koit­ta­neen­sa Koraa­nia. Nai­nen pala­si kotiin­sa, otti pai­kal­li­sel­le kie­lel­le kään­ne­tyn Sanan­las­ku­jen kir­jan mukaan­sa ja vei sen naa­pu­ril­leen. ”Täs­sä oli­si teks­tiä itse Raa­ma­tus­ta”, hän sanoi. Kun hän tapa­si naa­pu­rin seu­raa­van ker­ran, tämä ei voi­nut kuin ilmais­ta suu­ren häm­mäs­tyk­sen­sä: ”Eivät kai nämä sanat todel­la voi olla kris­tit­ty­jen Raa­ma­tus­ta?” hän sanoi. ”Se on niin saman­kal­tai­nen kan­sam­me perin­tei­sen lain kans­sa. Monet asiat ovat täy­sin samo­ja! Voi­sit­ko tuo­da minul­le lisää Raa­ma­tun kir­jo­ja?” Kris­tit­ty nai­nen toi sit­ten hänel­le mui­ta kään­net­ty­jä Van­han tes­ta­men­tin kir­jo­ja.

Eräs toi­nen pai­kal­li­nen kris­tit­ty nai­nen kuun­te­li usein Sanan­las­ku­jen kir­jaa omal­la kie­lel­lään ajaes­saan autoa. Ker­ran hän unoh­ti CD-levyn autoon. Seu­raa­va­na päi­vä­nä hänen poi­kan­sa ajoi autoa ja ääni­te läh­ti käyn­tiin alus­ta. Nuo­ren mie­hen ajo­mat­ka oli sinä päi­vä­nä pit­kä ja hän kuun­te­li sen takia koko CD-levyn. Se teki häneen syvän vai­ku­tuk­sen. Hän tuli kotiin ja kysyi äidil­tään, mis­tä tämä oli saa­nut sen. Poi­ka oli tyr­mis­ty­nyt saa­des­saan tie­tää, että teks­ti oli Raa­ma­tus­ta. Hän oli mus­li­mi ja suh­tau­tu­nut Raa­mat­tuun mel­ko ennak­ko­luu­loi­ses­ti. Kuul­tu­aan osan sii­tä hän muut­ti asen­net­taan ja ilmai­si ole­van­sa inno­kas kuun­te­le­maan lisää.

Kun yhä useam­pi kie­len puhu­ja muut­tuu innok­kaak­si Raa­ma­tun kir­jo­jen luki­jak­si tai kuun­te­li­jak­si, kään­nös­työ­ryh­män roh­keus ja luo­vuus tuot­taa hedel­mää.

Läh­de: Prok­ho­ro­va, Tanya 2020. Glimp­ses of the Glas­sy Sea. Moscow: IBT.

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny