Kai­san mat­kas­sa — Kuu­lu­mi­sia

Pää­sim­me monien vai­hei­den jäl­keen palaa­maan Suo­meen vii­me kuus­sa. Mat­kus­tim­me Austra­lian läpi ja jou­duim­me hank­ki­maan koneen vaih­toa var­ten eri­tyis­vii­su­mit. Vain viik­koa ennen läh­töä saim­me tie­don, että mie­hel­le­ni ja yhdel­le lap­sis­tam­me ei myön­ne­tä vii­su­mia, vaik­ka me muut saim­me ne. Aloi­tim­me vii­su­mi­ha­ke­mus­pro­ses­sin uudes­taan. Edel­lis­ten hake­mus­ten käsit­te­ly oli kes­tä­nyt yli vii­kon, joten aloim­me jo epäil­lä ettei uusia hake­muk­sia ehdi­tä käsi­tel­lä ennen mei­dän läh­tö­päi­vää. Rukoi­lim­me asian puo­les­ta ja monet ystä­vis­täm­me­kin rukoi­li­vat eri puo­lil­la maa­il­maa. Koim­me ihmeel­li­sen rukous­vas­tauk­sen ja saim­me vii­su­mit muu­ta­mas­sa tun­nis­sa.

Pää­sim­me mat­kaan suun­ni­tel­lus­ti ja len­sim­me jär­jes­töm­me pien­ko­neel­la pää­kau­pun­kiin, Port Mores­byyn, päi­vää ennen kan­sain­vä­lis­tä len­toa. Majoi­tuim­me vie­ras­ta­los­sa ja illal­la saim­me tie­don, että yöl­lä pää­kau­pun­gis­sa alkai­si poik­keus­ti­la koro­nan vuok­si ja aina­kin kaik­ki koti­maan­len­not on perut­tu seu­raa­vas­ta aamus­ta alkaen. Meil­lä ei ollut var­muut­ta miten kan­sain­vä­lis­ten len­to­jen kans­sa käy ja miten pää­sem­me mat­kus­ta­maan len­to­ken­täl­le aamul­le. Näyt­ti sil­tä, että saat­tai­sim­me jää­dä jumiin pää­kau­pun­kiin. Rukoi­lim­me asi­aa ja moni ystä­väm­me rukoi­li jäl­leen puo­les­tam­me. Nukuim­me yön ihmeel­li­sen hyvin ja aamul­la pää­sim­me ilman ongel­mia mat­kaan. Saim­me taas ker­ran kokea rukouk­sen voi­man. Pää­sim­me lopul­ta hyvin Suo­meen asti, ilman suu­rem­pia mut­kia mat­kal­la.

Joten­kin tuo mat­kaan val­mis­tau­tu­mi­nen ja mat­kan teko oli meil­le tär­keä muis­tu­tus Juma­lan huo­len­pi­dos­ta. Kun saam­me jon­kin esteen tai vai­kean asian elä­määm­me, niin kuin­ka suh­tau­dum­me sii­hen ja mitä teem­me? Vai­vum­me­ko epä­toi­voon vai kään­näm­me­kö kat­seen Jee­suk­seen ja rukoil­len etsim­me hänel­tä vas­taus­ta? Aina emme saa halua­maam­me vas­taus­ta, mut­ta aina Juma­la kuu­lee rukouk­set ja pitää meis­tä huo­len. Täl­lä het­kel­lä mei­dän per­heem­me elää monen epä­var­muus­te­ki­jän kans­sa Suo­mes­sa, meil­lä ei ole kotia, meil­lä ei ole tie­toa sii­tä, kuin­ka kau­an jou­dum­me ole­maan Suo­mes­sa ja moni muu­kin käy­tän­nön asia odot­taa vas­taus­ta. Luo­tam­me kui­ten­kin Juma­lan hyvään suun­ni­tel­maan. Juma­la ei ole luvan­nut meil­le help­poa elä­mää, mut­ta hän on aina luvan­nut olla mei­dän kans­sam­me, kun kul­jem­me rukoil­len.

Kai­san Mat­kas­sa ‑blo­gis­sa seu­ra­taan kuu­kausit­tain lähe­tys­työs­sä muka­na ole­van Kai­san elä­mää.