Mik­si en kään­täi­si Raa­mat­tua omal­le kie­lel­le­ni?

”Sei­soin Juma­lan val­tais­tui­men edes­sä. Juma­la ava­si kir­ja­kää­rön, kir­joit­ti sii­hen sor­mel­laan, antoi sen minul­le ja sanoi: ”Sinun on men­tä­vä. Tämä sano­ma on tär­keä, ja sinun tulee välit­tää se.”

Ilmes­tys saat­toi Lil­ly Simo­nin mer­kit­tä­väl­le mat­kal­le, jon­ka var­rel­la hän on tuot­ta­nut las­ten Raa­ma­tun äidin­kie­lel­lään, roma­ni­kie­len kal­de­raš-mur­teel­la.

Halu kuul­la Juma­laa

Lil­ly vart­tui Sak­sas­sa kris­ti­tyn per­heen lap­se­na. Kos­ka heil­lä ei ollut Raa­mat­tua omal­la kie­lel­lään, he jou­tui­vat käyt­tä­mään sak­san­kie­lis­tä Raa­mat­tua. Lil­lyl­lä oli yksi toi­ve yli mui­den. Hän halusi kuul­la Juma­lan puhu­van sydä­mel­leen. Ker­ran 14-vuo­ti­aa­na hän kes­kus­te­li vel­jen­sä kanssa.”Silloin koin Juma­lan rak­kau­den, ja elä­mää­ni tuli jota­kin uut­ta. Se oli Jee­sus.”

Lil­ly ker­too, että vuo­sia myö­hem­min Her­ra vei hei­dän suh­teen­sa uudel­le tasol­le, kun hän läh­ti opis­ke­le­maan teo­lo­gi­aa ja val­mis­tui pas­to­rik­si oman yhtei­sön­sä nor­me­ja rik­koen.

Hän sai ensim­mäi­sen näkyn­sä pian tämän jäl­keen. ”Näin niin ison Raa­ma­tun, että se täyt­ti koko huo­neen.  Ensin Raa­mat­tu oli sul­jet­tu, mut­ta sit­ten se avau­tui. Sivut kään­tyi­vät yksi toi­sen­sa perään. Ne oli­vat ikään kuin elä­viä, ja niis­tä lois­ti valo.”

Lil­lyn mie­les­tä Juma­la halusi täl­lä ker­toa, että Hänen sanan­sa on elä­vä. Näi­hin aikoi­hin Lil­ly rupe­si luke­maan sisar­ten­sa lap­sil­le englan­nin­kie­lis­tä las­ten Raa­mat­tua niin, että hän kään­si kir­jaa aina sitä mukaa kuin luki. Hän huo­ma­si miet­ti­vän­sä: ”Mik­sen kään­täi­si Raa­mat­tua omal­le kie­lel­le­ni?”

Juma­la antaa eväät

Samoi­hin aikoi­hin Lil­ly näki ilmes­tyk­sen, jos­sa hänel­le annet­tiin kir­ja­kää­rö. Vii­meis­tään se sai hänet vakuut­tu­maan sii­tä, että hänel­lä oli eri­tyi­nen teh­tä­vä. ”Ihmis­ten mukaan olin pääs­tä­ni vial­la, mut­ta jos jokin aivoi­tus on Juma­las­ta läh­töi­sin, hän antaa sii­hen myös eväät.”

Vuo­den 2014 alus­sa Lil­ly meni Mis­sion-Net ‑lähe­tys­kon­fe­rens­siin, jon­ka  tar­koi­tuk­se­na on varus­taa nuo­ria kris­tit­ty­jä eri puo­lil­ta Euroop­paa lähe­tys­työ­hön. ”Sin­ne ehdit­tyä­ni juma­lan­pal­ve­lus oli lopuil­laan”, Lil­ly ker­taa, ”mut­ta Her­ran voi­ma oli läs­nä.”

Kun juma­lan­pal­ve­lus päät­tyi, Lil­ly sil­mäi­li osas­toa, mis­sä eri  jär­jes­töt esit­te­li­vät toi­min­taan­sa. Her­ral­ta hän kysyi: ”Min­ne menen? Kenel­le ker­ron asia­ni?”

Lil­ly tuli huo­man­neek­si pie­nen esit­te­ly­pis­teen, jon­ka sei­näl­lä oli piir­ros­ku­via lap­sil­le. ”Nuo tuos­sa ovat kuvia las­ten Raa­mat­tuu­ni!” hän ajat­te­li.

Kun Lil­ly ker­toi las­ten Raa­mat­tua kos­ke­van näkyn­sä esit­te­ly­pis­tet­tä pitä­väl­le nai­sel­le, tämä her­ke­si itke­mään. Ennen Lil­lyn saa­pu­mis­ta kaik­ki 3 000 osa­not­ta­jaa oli­vat nimit­täin rukoil­leet, että Juma­la lähet­täi­si lisää raa­ma­tun­kään­tä­jiä roma­ni­työ­hön.

Lil­ly ohjat­tiin Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien osas­tol­le, mis­sä hän tapa­si Sak­san Wyclif­fen sil­loi­sen toi­min­nan­joh­ta­jan Ange­li­ka Marschin. Ilon­kyy­ne­leet vuo­ti­vat, kun Lil­ly sai aikeil­leen siu­nauk­sen.

Roma­nien tavoit­ta­mi­nen

Kään­nös­han­ke viri­si käy­tän­nöl­li­ses­ti kat­soen ilman rahoi­tus­ta. Lil­lyn tapaa­ma nai­nen toi­mit­ti piir­ros­ku­vat, kun taas Ange­li­ka avus­ti rahoi­tuk­sen hank­ki­mi­ses­sa ja ker­toi mah­dol­li­sis­ta yhteis­työ­ta­hois­ta.

Lil­ly sel­vit­ti las­ten lem­pi­ker­to­muk­set ja hen­ki­lö­hah­mot. Sit­ten hänen luot­saa­man­sa kään­nös­ryh­mä kään­si roma­ni­kie­leen pereh­ty­nei­den asian­tun­ti­joi­den avus­tuk­sel­la 122 raa­ma­tun­ker­to­mus­ta roma­ni­kie­len kal­de­raš-mur­teel­le.

Vuo­den 2015 jou­lu­kuus­sa teok­ses­ta otet­tiin 6 400 kap­pa­leen pai­nos. Teos jul­kais­tiin seu­raa­vas­sa Mis­sion-Netin kon­fe­rens­sis­sa ja sitä jaet­tiin 450 kap­pa­let­ta eri puo­lil­ta Euroop­paa tul­leil­le lähe­teil­le. Sii­tä piti­vät niin lap­set kuin aikui­set­kin. Seu­ra­kun­nat halusi­vat kap­pa­lei­ta, ja eräs niis­tä vie­lä­pä sala­kul­je­tet­tiin Hol­lan­nis­sa sijait­se­vaan van­ki­laan.

Myö­hem­min Lil­ly sai kuul­la tari­noi­ta sii­tä, kuin­ka Raa­mat­tu oli muut­ta­nut ihmis­ten elä­mää. Eräs roma­niäi­ti oli luke­nut sitä erää­nä ilta­na pojal­leen, jol­la oli puhe­vi­ka. Aamun tul­len pik­ku­poi­ka oli lausu­nut sano­ja, joi­ta ei ollut ennen osan­nut.  Äiti oli häm­mäs­ty­nyt: ”Kuka sinut on opet­ta­nut puhu­maan?” Poi­ka vas­ta­si: ”Itse Juma­la.”

Kun vie­lä on aikaa

Lil­ly haluai­si, että las­ten Raa­mat­tua jaet­tai­siin Isos­sa-Bri­tan­nias­sa, Chi­les­sä ja Venä­jäl­lä, sil­lä näis­sä mais­sa on iso­ja roma­niyh­tei­sö­jä. Kos­ka moni roma­ni pitää puheen ja kuun­te­lun kaut­ta tapah­tu­vas­ta vies­tin­näs­tä, raa­ma­tun­ker­to­muk­set halut­tiin tuot­taa heil­le myös ääni­tal­len­tei­na. Ensi alkuun he äänit­ti­vät 30 ker­to­mus­ta Raa­ma­tun muka­na jaet­ta­val­le CD-levyl­le.

Sit­tem­min kään­nös­ryh­mä on äänit­tä­nyt 30 uut­ta ker­to­mus­ta, mut­ta puo­let kai­kis­ta ker­to­muk­sis­ta on edel­leen äänit­tä­mät­tä. Lisäk­si las­ten Raa­mat­tu jul­kais­taan vie­lä kyril­li­sin kir­jai­min ja se saa­te­taan tuot­taa myös sar­ja­ku­va­na. Pal­jon on työ­tä vie­lä jäl­jel­lä, mut­ta kään­nös­ryh­män jäse­net ammen­ta­vat voi­maa uskos­taan.

”Juu­ri se, että Juma­la antoi poi­kan­sa kuol­la mei­dän edes­täm­me, on kai­ken avain. Se antaa meil­le voi­maa. Se antaa meil­le elä­män”, Lil­ly tote­aa.

”Mei­dän pitää hyö­dyn­tää ne tilai­suu­det, joi­ta Juma­la meil­le antaa. Kuka tie­tää, miten asiat ete­ne­vät — mene­vät­kö rajat kiin­ni. On toi­mit­ta­va, kun vie­lä on aikaa”, Lil­ly kehot­taa.

Teks­ti: Clai­re M. Smith

Suo­men­nos: Kir­si Kor­ho­nen

Jul­kais­tu alun­pe­rin wycliffe.net 1/2018.