Eräänä päivänä [viime vuonna] osallistuin Turussa evankeliointitapahtumaan, jossa tarjottiin ohikulkijoille nokipannukahvia. Paikalle tuli mies, joka ihmetteli sitä, että keitämme kahvia avotulella. ”Näin kotimaassanikin tehdään”, hän totesi. Olen itse työskennellyt Etiopiassa, ja kävi ilmi, että tämä mies oli Etiopian naapurimaasta. Nyt hän asui Suomessa, mutta sitä ennen hän oli asunut Etiopiassa, vieläpä samassa kaupungissa kuin minäkin eli Arba Minchissä.
Juttelin hänen kanssaan eri uskonnoista ja siitä, mikä Jeesuksessa on ainutlaatuista. Kysyin, saisinko antaa hänelle DVD:n. Ensin hän kieltäytyi todeten, että hänellä on jo riittävästi DVD:eitä, mutta kun tarkensin, että DVD on hänen omalla kielellään, hän otti tarjoamani Jeesus-elokuvan mielellään vastaan ja pyysi sitä jopa amharaksi. Sitä minulla ei valitettavasti ollut enkä siihen hätään muistanut, että netistähän sen voisi katsoa. Annoin hänelle kuitenkin amharankielisen lastenraamatun, jonka hän otti tyytyväisenä vastaan. Rukoilen, että Jumalan Sana saa tehdä työtään hänen sydämessään. Tämä kohtaaminen muistutti taas kerran äidinkielen merkityksestä.
Teksti ja kuvat: Anna Vähäkangas
