Ystä­vyys, kuin yhteen­lii­te­tyt kädet

Ennen syn­ty­mää­ni isäs­tä­ni, pas­to­ri Dzaa­bun nuo­rem­mas­ta vel­jes­tä, tuli kris­tit­ty, joten syn­nyin kris­tit­tyyn per­hee­seen. Omas­sa perin­tei­ses­sä uskon­nos­sam­me en tun­te­nut totuut­ta, mut­ta myö­hem­min opin tun­te­maan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, joka on todel­li­nen tie Juma­lan luo. Isä­ni opas­ti minua käy­mään kir­kos­sa ja näin kas­voin vah­vem­mak­si uskos­sa­ni. Usko­ni on sitä, että uskon Jee­suk­sen pelas­ta­neen minut ja sitä kaut­ta minul­la on ikui­nen elä­mä. Kun kuo­len, jätän ruu­mii­ni ja sie­lu­ni, mut­ta hen­ke­ni pelas­tuu, sil­lä Jee­sus on hen­ki­lö­koh­tai­nen pelas­ta­ja­ni. Kukaan muu ei voi pelas­taa tois­ta samal­la taval­la.

Meil­lä oli eri­mie­li­syyk­siä äidin kans­sa, jot­ka joh­tui­vat hänen tavas­taan har­joit­taa uskon­toa. Per­heem­me on kui­ten­kin kehit­tä­nyt kris­til­li­siä perin­tei­tä ja elä­män­ta­paa isä­ni joh­dol­la, ja vuon­na 2006 myös äidis­tä­ni tuli Jee­suk­sen seu­raa­ja.

Mao-sis­sien aikaan mei­tä uhat­tiin ja kirk­koom­me Che­puwan kyläs­sä hyö­kät­tiin. Olin tuol­loin 10-vuo­tias ja olim­me nuor­ten ryh­män kans­sa val­mis­te­le­mas­sa jou­luoh­jel­maa, kun hyök­käys tapah­tui. Kol­me nuo­ris­ta haa­voit­tui vaka­vas­ti ja yksi heis­tä oli vel­je­ni. Kaik­ki tytöt sääs­tyi­vät vahin­goit­tu­mat­to­mi­na, sil­lä he ehti­vät pake­ne­maan. Hyök­kää­jät polt­ti­vat kaik­ki lho­min­kie­li­set Raa­ma­tut. Se oli hyvin vai­kea tilan­ne, sil­lä heil­lä oli asei­ta muka­naan. Viha hyök­kää­jiä koh­taan kas­voi, mut­ta ei tuo­nut rat­kai­sua, vaan kär­si­mys­tä, ja heil­le mah­dol­li­suu­den teh­dä mitä halusi­vat.

Seu­ra­kun­nan van­him­mat välit­ti­vät seu­ra­kun­nas­taan ja asian puo­les­ta rukoil­tiin pal­jon. Raa­ma­tun tut­ki­mi­nen tuli meil­le lähei­sem­mäk­si asiak­si. Myö­hem­min yksi kor­kea-arvoi­nen sis­si­joh­ta­ja ja hänen kol­me muu­ta tove­ri­aan sai­vat sur­man­sa vihol­li­sen ja Nepa­lin armei­jan hyök­käyk­ses­sä. Lho­mien hos­tel­li huo­leh­tii hei­dän orvoik­si jää­neis­tä lap­sis­taan. Me annoim­me anteek­si ja rukoi­lim­me näi­den mao-sis­sien per­hei­den puo­les­ta. Nyt hei­dän per­heen­sä luot­ta­vat mei­hin.

Arvos­tan myös kaik­kia budd­ha­lai­sia lho­me­ja ja rukoi­len hei­dän puo­les­taan. Ker­ron evan­ke­liu­mia oman käy­tök­se­ni kaut­ta ja rakas­ta­mal­la koko Lho­mi-yhtei­söä. Olen usein koke­nut, että lho­mit ovat Juma­lan valit­tu kan­sa Hima­la­jan monien kan­san­ryh­mien kes­kel­lä.

Työs­ken­te­len NEL­HOS-jär­jes­tös­sä ja se on minul­le hyvä tapa tavoit­taa lho­me­ja. Osan ajas­ta­ni käy­tän seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­työ­hön. Minul­le ystä­vyys on sitä, että teem­me yhdes­sä töi­tä yhtei­söm­me hyväk­si. Se on kuin yhteen­lii­te­tyt kädet, jot­ka ovat yhdes­sä yhtei­sen kiin­nos­tuk­sen takia.

Teh­tä­vä­ni NEL­HOS-jär­jes­tös­sä on aut­taa var­hais­kas­va­tus­ma­te­ri­aa­lien teos­sa lho­min kie­lel­lä sekä olla kehit­tä­mäs­sä äidin­kie­li­sen oppi­mi­sen ope­tus­suun­ni­tel­maa. Nais­ten luku­tai­to on hei­kom­pi kuin mies­ten, ja se huo­les­tut­taa minua.

Aikai­sem­min ei ollut sys­te­maat­tis­ta esi­kou­lua lho­min­kie­lel­lä, mut­ta nyt on. Se sisäl­tää niin moraa­lis­ta, eet­tis­tä kuin käyt­täy­ty­mi­seen liit­ty­vää ope­tus­ta. Äidin­kie­li­nen esi­kou­lu täyt­tää aukon oppi­mi­ses­sa ja edis­tää koko­nais­val­tais­ta oppi­mis­ta. Sen myö­tä lap­sil­le kehit­tyy hyvä perus­ta oppi­mi­sel­le, mis­tä niin lho­mit itse kuin myös Nepa­lin hal­li­tus­kin ovat iloi­sia.

Teks­ti: Phur­pu Lho­mi

Kuva: Phur­pu Lho­min kotial­bu­mi

Kir­joit­ta­ja on 34-vuo­tias nepa­li­lai­nen NELHOS ‑jär­jes­tön työn­te­ki­jä. NELHOS eli Nepal Lho­mi Socie­ty työs­ken­te­lee muun muas­sa äidin­kie­li­sen esi­kou­lu­hank­keen paris­sa ja on yksi Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhteis­työ­kump­pa­neis­ta.

Jul­kais­tu 9/2018