Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät ja Yay­asan Suli­na­ma käyn­nis­ti­vät vuo­si­na 2010–2016 äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen esi­kou­luis­sa Ambo­nin saa­rel­la, Indonesiassa.Nyt, kun hank­keen päät­ty­mi­ses­tä on jo pari vuot­ta, oli hyvä aika käy­dä kat­so­mas­sa, mitä esi­kou­lui­hin kuu­luu nyky­ään.

Vie­rai­lu toteu­tet­tiin kah­des­sa esi­kou­lus­sa, jois­ta molem­mis­sa oli posi­tii­vi­nen ja kan­nus­ta­va ilma­pii­ri. Hyvä­nä esi­merk­ki­nä posi­tii­vi­suu­des­ta voi nos­taa esiin sen, kuin­ka vas­ta­tes­saan kysy­myk­seen vää­rin eräs poi­ka nos­ti kädet ilmaan ja tuu­let­ti het­ken niin, että opet­ta­jaa­kin alkoi nau­rat­ta­maan.

Kysy­myk­seen sii­tä, käy­te­tään­kö esi­kou­lus­sa indo­ne­sian kiel­tä vai ambo­nin malai­jia, vas­tauk­sek­si tuli opet­ta­jal­ta nau­rah­dus “eivät­hän nämä ymmär­rä indo­ne­si­aa”. Kuusi­vuo­ti­nen Suo­men ulko­mi­nis­te­riön ja yksi­tyis­ten lah­joit­ta­jien rahoit­ta­ma han­ke näyt­tää luo­neen pysy­vät edel­ly­tyk­set äidin­kie­li­sel­le oppi­mi­sel­le Ambo­nil­la.

Teks­ti ja kuva: Mil­ka Myl­ly­nen

Jul­kais­tu 5/2018.