Sil­miä avaa­va koke­mus

Pao­la ker­too koke­muk­sis­taan äidin­kie­li­ses­sä pro­jek­tis­sa.

”Olen 26-vuo­tias Cen­derwa­si­hin yli­opis­ton opet­ta­jan­kou­lu­tus­lai­tok­sel­ta val­mis­tu­nut opet­ta­ja. Aloi­tin viral­li­se­na ope­tus­suun­ni­tel­ma­työn koor­di­naat­to­ri­na kol­me vuot­ta sit­ten, äidin­kie­lis­tä ope­tus­ma­te­ri­aa­lia tuot­ta­vas­sa pro­jek­tis­sa.

Teh­tä­väm­me on pro­jek­tis­sa tuot­taa äidin­kie­lis­tä ope­tus­ma­te­ri­aa­lia Indo­ne­sian Papual­la nel­jäl­le eri kie­lel­le, joi­ta ovat nga­lik, edo­pi, kiri-kiri ja bauzi. Kun aloi­tin työs­sä, oli suu­rin osa lähei­ses­ti kan­sal­li­seen ope­tus­ma­te­ri­aa­liin liit­ty­väs­tä mate­ri­aa­lis­ta jo teh­ty – minun teh­tä­väk­se­ni jäi mate­ri­aa­lien muok­kaa­mi­nen jokai­sen kan­san omiin tar­pei­siin sopi­vik­si. Kun mate­ri­aa­li on teh­ty, tee­tän oppi­kir­jan ja lähe­tän sen kai­kil­le nel­jäl­le kie­li­ryh­mäl­le.

Työs­ken­te­len yhdes­sä kään­tä­jien kans­sa, jot­ta jokai­nen kie­li­ryh­mä sai­si ope­tus­ma­te­ri­aa­lin käyt­töön­sä. Työ­to­ve­rei­na­ni minul­la oli nel­jä eri kään­tä­jää, jois­ta jokai­sel­la oli eri­lai­nen taus­ta. Välil­lä meil­lä oli vai­keuk­sia toi­mia tii­mi­nä. Toi­si­naan sain kuul­la ikä­viä kom­ment­te­ja työ­to­ve­reil­ta, mut­ta jat­koin työ­tä, sil­lä koin sen ole­van mer­ki­tyk­sel­lis­tä monien las­ten elä­män kan­nal­ta. Olen oppi­nut täs­sä pro­jek­tis­sa ole­maan itse­näi­sem­pi ja roh­keam­pi, sil­lä olen nuo­rin tii­mis­säm­me. Tii­mis­säm­me on ollut muka­na aut­ta­mas­sa myös äidin­kie­le­nään näi­tä kie­liä puhu­via hen­ki­löi­tä, jot­ta kään­nös oli­si mah­dol­li­sim­man hyvä.

En ollut kos­kaan aikai­sem­min käy­nyt mis­sään vas­taa­vas­sa pai­kas­sa kuin nuo nel­jä kan­saa, joi­den luo­na vie­rai­lim­me pro­jek­tin aika­na. Kylät, jois­sa kan­sat asu­vat, ovat hyvin eri­lai­sia, kuin oma koti­seu­tu­ni. Siel­lä käy­des­sä­ni opin arvos­ta­maan jokais­ta pien­tä­kin asi­aa ja hyväk­sy­mään eri­lai­suu­den.

Olen ymmär­tä­nyt pro­jek­tin ede­tes­sä äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen tär­key­den uudel­la taval­la. Juu­ri se on ollut paras­ta koko pro­jek­tis­sa, että työs­tä­mäm­me mate­ri­aa­lin kaut­ta lap­set saa­vat oppia omal­la äidin­kie­lel­lään, joka on heil­le hyvin pal­jon hel­pom­paa ymmär­tää. Olen innos­tu­nut ja uskon, että Juma­la on muka­na täs­sä pro­jek­tis­sa – ilman Hän­tä emme sai­si työ­täm­me teh­tyä.

Perus­o­pe­tuk­sen kaut­ta lap­sia ope­te­taan luke­maan ja val­mis­te­taan hei­tä näin tule­vai­suut­ta var­ten. Luku­tai­toi­set lap­set voi­vat myös sit­ten lukea Raa­mat­tua ja oppia itse lisää Jee­suk­ses­ta. Lap­sis­sa on tule­vai­suus! Jos lap­set eivät opi kir­joit­ta­maan ja luke­maan, kuin­ka he voi­si­vat­kaan saa­da tie­toa?”

Pao­la, Indo­ne­sia