Opi­taan yhdes­sä

Kie­len opet­ta­mis­ta maa­han­muut­ta­jil­le

Kun seu­ra­kun­nat ja yksit­täi­set ihmi­set alkoi­vat pyy­tää Wyclif­fe Sveit­sin ja Wyclif­fe Sak­san jäse­nil­tä apua, jär­jes­töis­sä huo­mat­tiin, että hei­tä tar­vit­tiin nyt koti­maas­sa. ”Pää­tim­me, että haluam­me olla seu­ra­kun­tam­me apu­na koti­maas­sam­me oman eri­tyis­osaa­mi­sem­me – kie­len opet­ta­mi­sen – kaut­ta”, selit­tää Susan­ne Krü­ger, Sak­san Wyclif­fen joh­ta­ja.

Kath­rin Pope, kie­le­nop­pi­mi­sen ammat­ti­lai­nen ja Wyclif­fe Sveit­sin jäsen, ja Sil­ke Sau­er, joka työs­ken­te­li 13 vuot­ta kie­li­tie­teen ammat­ti­lai­se­na ja kään­tä­jä­nä Tšadis­sa, aloit­ti­vat työs­tä­mään apu­kei­no­ja sak­san opet­ta­mis­ta var­ten. He raken­si­vat mate­ri­aa­lin kana­da­lai­sen kon­sult­ti Greg Thom­so­nin kehit­tä­män kie­le­nop­pi­mis­me­to­din “The Growing Par­tici­pa­tor Approach” (GPA) ympä­ril­le. GPA:n eri­tyi­syys on se, että sii­nä kie­len oppi­mi­nen näh­dään (kieli)yhteisön jäse­nek­si kas­va­mi­sen kaut­ta.

Viral­li­set kotout­ta­mis­kurs­sit ovat Sak­san ja Sveit­sin val­tioi­den tar­joa­mia ja nii­den tar­koi­tus on aut­taa uusia tuli­joi­ta oppi­maan kiel­tä ja tutus­tut­taa hei­dät maan his­to­ri­aan, kult­tuu­riin ja lakiin. Mut­ta monet pako­lai­set eivät osaa lukea tai kir­joit­taa lati­na­lai­sil­la kir­jai­mil­la, mikä tekee oppi­mi­ses­ta eri­tyi­sen vai­ke­aa aloit­te­li­joil­le. Huo­mioi­dak­seen nämä ongel­mat, GPA-meto­di ohjaa opis­ke­li­jan kie­len pariin anta­mal­la ensin mah­dol­li­suu­den kuun­nel­la ja vas­ta­ta sit­ten non­ver­baa­lis­ti, muu­ten kuin sanal­li­ses­ti.

“Tämä meto­di ei vaa­di kir­jo­ja. [Aluk­si] ei ope­te­ta luke­mis­ta tai kir­joit­ta­mis­ta, mikä tuot­taa tulos­ta nopeam­min suul­li­sis­sa kult­tuu­reis­sa”, selit­tää Tho­mas Deusch, Wyclif­fe Sveit­sin toi­min­nan­joh­ta­ja. “Idea ei ole kor­va­ta tai haas­taa perin­tei­siä kurs­se­ja, vaan ennem­min­kin aut­taa tuli­jaa ensim­mäi­sis­sä aske­lis­sa oppia kie­li ja kotou­tua, ja aut­taa eri­tyi­ses­ti nii­tä, joil­le perin­tei­set kir­joi­hin perus­tu­vat kurs­sit eivät sovel­lu”, Tho­mas ker­too.

Mat­kan tekoa yhdes­sä

Alun­pe­rin Sak­san ja Sveit­sin Wyclif­fe-jär­jes­töt suun­nit­te­li­vat tuot­ta­van­sa vain mate­ri­aa­lia verk­koon, jot­ta jokai­sel­la oli­si mah­dol­li­suus saa­da mate­ri­aa­li käyt­töön­sä ajas­ta ja pai­kas­ta riip­pu­mat­ta. Kui­ten­kin pian huo­mat­tiin, että myös lähio­pe­tus oli tar­peen, joten Wyclif­fe Sak­sa jär­jes­ti vii­kon mit­tai­sen semi­naa­rin niil­le, jot­ka oli­vat kiin­nos­tu­nei­ta sak­san opet­ta­mi­ses­ta pako­lai­sil­le.

Sil­ke Sau­e­rin mukaan GPA on suun­ni­tel­tu ole­maan yhtei­nen koke­mus opet­ta­jan ja oppi­laan välil­lä. “Todel­li­nen suh­de raken­tuu, kun ope­tat­te tai opit­te yhdessä…se on kuin yhtei­nen mat­ka”, selit­tää Sil­ke.

Irti pelos­ta

Semi­naa­rien aika­na Kath­rin esit­te­lee akti­vi­tee­tin, jota kut­su­taan “Dir­ty Dozen” ‑nimel­lä. Kath­rin halusi antaa sak­san­kie­li­sil­le osal­lis­tu­jil­le koke­muk­sen sii­tä, mil­tä saat­taa tun­tua oppia uusi kie­li pako­lai­se­na. Tun­tia var­ten hän käyt­ti sano­ja Beni­nis­sä puhu­tus­ta waa­man kie­les­tä.

Kath­rin opas­ti kol­me vapaa­eh­tois­ta kat­so­maan ja kuun­te­le­maan, mut­ta ei puhu­maan akti­vi­tee­tin aika­na. Kath­rin nos­ti kynän ilmaan. “Sabawa­ti daa­fa”, hän sanoi hitaas­ti ja sel­keäs­ti. Hän aset­ti kynän pöy­däl­le ja nos­ti sen ylös uudel­leen. “Sabawa­ti daa­fa”, hän tois­ti.

Seu­raa­vak­si Kath­rin nos­ti käten­sä ylös. “Noka”, hän sanoi. Hän nos­ti käten­sä uudel­leen ja tois­ti sanan. Hän kävi uudet sanat läpi muu­ta­man ker­ran, kun­nes ne tuli­vat vapaa­eh­toi­sil­le tutuik­si. Sit­ten hän pyy­si hei­tä tun­nis­ta­maan joko kynän tai käden nos­ta­mal­la sen ylös, kun hän sanoi sanan. Pro­ses­si jat­kui niin, että sii­hen lisät­tiin yksit­täin uusia esi­nei­tä tai kehon osia, kun­nes vapaa­eh­toi­set pys­tyi­vät hel­pos­ti tun­nis­ta­maan 12 ter­miä. Noin 10–15 minuu­tis­sa vapaa­eh­toi­set oli­vat oppi­neet 12 sanaa. “Hyvin nopeas­ti sinul­la on hie­no roh­kai­se­va onnis­tu­mi­sen koke­mus”, lisää Susan­ne.

Tavoit­tee­na on aut­taa pako­lai­sia unoh­ta­maan eston­sa ja saa­maan itse­var­muut­ta oppi­mi­seen pitä­mäl­lä haus­kaa. “Hei­tä ei pako­te­ta puhu­maan kiel­tä, jota he eivät osaa. He voi­vat aloit­taa hitaas­ti. He voi­vat kat­sel­la ja kuun­nel­la, ja sit­ten vähä vähäl­tä he pää­se­vät pelos­taan irti”, ker­too Chris­tia­ne Wenz, yksi kurs­sin osal­lis­tu­jis­ta. Oppi­mis­pro­ses­sin aika­na opis­ke­li­ja oppii sato­ja uusia sano­ja, alkaa osal­lis­tu­maan pie­niin kes­kus­te­lui­hin, ymmär­tää ja ker­too tari­noi­ta ja lopul­ta kom­mu­ni­koi natii­vien puhu­jien kans­sa.

Seu­ra­kun­tia varus­ta­mas­sa

Wyclif­fe-jär­jes­töt toi­vo­vat, että varus­ta­mal­la seu­ra­kun­tia opet­ta­maan sak­saa pako­lai­sil­le, voi syn­tyä syvem­piä sitei­tä. Sil­ke selit­tää: “Me haluam­me vah­vis­taa seu­ra­kun­tia käyt­tä­mään sitä, mitä heil­lä on… Tämä ystä­vyy­teen perus­tu­va toi­min­ta­ta­pa avaa ovia min­kä­lai­sel­le työl­le tahan­sa, kos­ka ope­tam­me oppi­lai­ta kuin ystä­viäm­me”

“Uskon todel­la, että tämä on Juma­lal­ta”, Sil­ke sanoo. “Hän tuo ihmi­siä tän­ne. Toi­vot­ta­vas­ti seu­ra­kun­nat eivät ohi­ta tätä mah­dol­li­suut­ta!”

Teks­ti: Becca Coon, suo­men­ta­nut Mil­ka Myl­ly­nen

Kuvat: Dale Peacock

 Jut­tu on jul­kais­tu alun­pe­rin Wycliffe.net 8/2016.