Lho­mit muu­tos­ten kes­kel­lä

Elä­mä Hima­la­jan vuo­ris­tos­sa on rau­hal­lis­ta. Vuo­ril­la sijait­se­vat kylät ovat lin­nun­tie­tä pit­kin lähel­lä toi­si­aan, mut­ta muu­ten väli­mat­kat ovat pai­koit­tain pit­kiä­kin. Arun-joen molem­min puo­lin kohoa­vil­la vuo­ril­la näkee sini­siä länt­te­jä – kirk­kaan sini­sel­lä maa­lil­la maa­la­tut talot näky­vät kau­as. Lho­mien kau­nis eli­nym­pä­ris­tö ja kult­tuu­ri ovat kui­ten­kin koh­taa­mas­sa muu­tok­sia.

Kai­kis­sa lho­mi­ky­lis­sä on nyky­ään säh­köt, joten valoa riit­tää myös iltai­sin. Pan­kin perus­ta­mi­nen on vireil­lä – sit­ten ei enää tar­vit­se läh­teä alas laak­soon pank­ki­asiois­sa. Inter­net alkaa olla mah­dol­li­nen aja­tus. Tie, joka seu­raa kylien ala­puo­lel­la Arun-jokea koh­ti poh­jois­ta rajaa, tulee koko ajan lähem­mäk­si lho­mi­ky­liä ja on jo saa­vut­ta­nut ensim­mäi­sen kylän. Elä­mä on sen myö­tä hel­pom­paa, jo pel­käs­tään tava­roi­den kul­jet­ta­mi­nen on yksin­ker­tai­sem­paa. Autol­la pys­tyy kul­jet­ta­maan iso­ja­kin las­te­ja mel­ko lähel­le kyliä. Se tar­koit­taa myös sitä, että kau­pan­käyn­ti ja raa­ka-ainei­den saa­mi­nen on hel­pom­paa. Voi­si ehkä sanoa, että vali­koi­ma esi­mer­kik­si ruu­an suh­teen moni­puo­lis­tuu tule­vai­suu­des­sa. Tien val­mis­tu­mi­nen tai muu­tok­set yli­pää­tään eivät tapah­du nopeas­ti.

Kos­ka kylät ovat eris­täy­ty­neet, ei maan­vil­je­lyn lisäk­si ole vält­tä­mät­tä tar­jol­la pal­jon muu­ta työ­tä. Myö­hem­min tien val­mis­tut­tua voi mah­dol­li­suuk­sia olla enem­män, mut­ta ei tois­tai­sek­si. Van­hem­pi väes­tö pysyy kylis­sä monien nuor­ten muut­taes­sa niin kou­lun kuin töi­den­kin takia Nepa­lin pää­kau­pun­kiin Kath­man­duun. Yhä useam­pi nuo­ri muut­taa myös ulko­mail­le — eri­tyi­ses­ti Kore­aan ja Austra­li­aan. Tämä haas­taa tie­ten­kin yhtei­söä, joka on tot­tu­nut sii­hen, että nuo­rem­mat pitä­vät huo­len van­hem­mis­taan. Kuka heis­tä huo­leh­tii, kun lap­set muut­ta­vat muu­al­le?

Tämä on vain yksi esi­merk­ki.

Muu­tos on vält­tä­mä­tön­tä, vaik­ka se ei aina ole help­poa ja nope­aa. Yhtei­söt kaik­kial­la koh­taa­vat muu­tok­sia. Myös syr­jäi­sis­sä vuo­ris­to­ky­lis­sä asu­vien lho­mien maa­il­ma laa­je­nee ja väli­mat­kat pite­ne­vät. Muu­tok­seen val­mis­tau­tu­mi­ses­sa aut­taa kou­lu­tus. Äidin­kie­li­sen esi­kou­lun myö­tä kou­lu­tus, tai oppi­mi­nen, on paran­tu­nut lho­mi­ky­lis­sä. Lisään­ty­vä kir­joi­tus- ja luku­tai­to varus­ta­vat lap­sia koh­taa­maan uuden­lai­sen arjen, jota hei­dän van­hem­pan­sa eivät ole elä­neet. 

Ehkä mikään ei muu­tu radi­kaa­lis­ti. Mut­ta aina­kin lho­meil­la on tasa­ver­tai­sem­pi ase­ma kou­lu­tuk­sen suh­teen. Se on jo muu­tos.

Teks­ti: Mil­ka Myl­ly­nen

Kuva: Nangs­ha Lho­mi