Kah­den­lai­sia raken­nus­te­li­nei­tä

Käy­des­sä­ni Venä­jäl­lä ensim­mäis­tä ker­taa vuon­na 1991 huo­mio­ni kiin­tyi raken­nus­te­li­nei­siin raken­nus­ten ympä­ril­lä. Uut­te­rat työ­mie­het kun­nos­ti­vat kirk­ko­ja. Neu­vos­to­val­lan aika­na monet kirk­ko­ra­ken­nuk­set ja luos­ta­rit oli otet­tu pois kir­kol­ta. Vie­rai­lin yhdes­sä kirk­ko­ra­ken­nuk­ses­sa, jota oli käy­tet­ty van­ki­la­na, toi­ses­ta kir­kos­ta oli teh­ty varas­to­ra­ken­nus ja kol­mas muu­tet­tu jää­hal­lik­si. Jot­kut kirk­ko­ra­ken­nuk­set oli vain jätet­ty oman onnen­sa nojaan tai tuhot­tu. Mut­ta 1990-luvul­la monet jäl­jel­le jää­neis­tä raken­nuk­sis­ta palau­tet­tiin kir­kol­le ja nii­tä alet­tiin enti­söi­dä.

Eräs täl­lai­nen raken­nus, jos­sa kävin useam­man ker­ran, oli Zilan­to­vin luos­ta­ri Kaza­nin kau­pun­gin lie­peil­lä. Kun tutus­tuin luos­ta­riin ensim­mäis­tä ker­taa, se oli autiok­si jää­nyt van­ki­la. Sen sei­niä ympä­röi­vät kui­ten­kin jo enti­söin­tiä var­ten tuo­dut raken­nus­te­li­neet. Kun muu­ta­mia vuo­sia myö­hem­min erää­nä aamu­na uskal­tau­duin mene­mään por­tis­ta sisään, minua ter­veh­ti yllä­tyk­sek­se­ni nun­na. Hän ja muut nun­nat toi­vot­ti­vat minut ter­ve­tul­leek­si ja vei­vät minut opas­te­tul­le kier­rok­sel­le. Kor­jaus­työ­tä oli vie­lä pal­jon jäl­jel­lä, mut­ta seu­ra­kun­ta oli jo palan­nut raken­nuk­seen. Nyky­ään pai­kal­la on täy­sin toi­mi­va luos­ta­ri, jos­sa asuu nun­nayh­tei­sö. Tilois­sa pide­tään päi­vit­täin juma­lan­pal­ve­lus ja pyhä­kou­lu ker­ran vii­kos­sa. Siel­lä toi­mii myös äiti–lap­si-kes­kus.

Voi­si­ko näis­sä raken­nus­te­li­neis­sä näh­dä ver­taus­ku­van, joka sopi­si raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön? Samoin kuin raken­nus­te­li­neet ovat olleet rat­kai­se­van tär­kei­tä kirk­ko­ra­ken­nus­ten enti­söin­nil­le, Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen on avai­na­se­mas­sa kirk­ko­jen kas­vul­le koko maas­sa. Täs­sä leh­des­sä on ker­rot­tu useis­ta tilan­teis­ta, jois­sa pai­kal­lis­ten ihmis­ten äidin­kie­lel­le kään­ne­tyt raa­ma­tun­teks­tit ovat olleet tär­keä­nä apu­na tuo­mas­sa muu­tos­ta.

Venä­jäl­lä on enää vain yksi yli mil­joo­nan puhu­jan kie­liyh­tei­sö, jol­la ei ole vie­lä koko Raa­mat­tua: Ura­lin vuo­ris­ton ete­lä­pääs­sä asu­vat baš­kii­rit. Heil­le­kin Raa­mat­tu tulee saa­ta­vil­le tänä tai ensi vuon­na. Kään­nös­tii­mi voi lopet­taa työn, raken­nus­te­li­neet voi­daan pur­kaa ja baš­kii­rit voi­vat lukea, kuun­nel­la ja mie­tis­kel­lä Juma­lan kir­joi­tet­tua sanaa kie­lel­lä, joka puhut­te­lee hei­tä par­hai­ten. Näin elä­vä Juma­lan Sana, Kris­tus Jee­sus, voi tul­la tun­ne­tuk­si ja ylis­te­tyk­si hei­dän kes­kuu­des­saan.

Teks­ti ja kuvat: Mic­hael Greed