Maureen ja John muuttivat Kaukasukselle paikkaan, josta eivät olleet koskaan kuulleet. Kuva: Maureen.
Maureenin* taustassa mikään ei antanut aavistaa, että hän jättäisi rakkaan kotimaansa Kenian raamatunkäännöstyön tähden. Maureen, seitsemästä lapsesta nuorin, kertoo: ”Meillä ei ollut Raamattua. Äiti kävi välillä kirkossa, mutta hänkin oli lukutaidoton.”
Perhe asui Kenian maaseudulla, missä ei ollut koulutusta. Maureen päätti irrottautua lukutaidottomuuden ja köyhyyden kierteestä muuttamalla kaupunkiin. Siellä hän joutui tekemään kovasti töitä tullakseen toimeen omillaan, mutta sai sentään käydä koulua. Vaikkei Maureen ollut tutustunut Raamattuun kotonaan, nyt hän luki sitä mielellään. Uutinen ei kuitenkaan mennyt perille, ennen kuin hän luki Roomalaiskirjeen. Kun Maureen ymmärsi tarvitsevansa Jeesusta, hän antoi elämänsä tälle vielä samana päivänä.
Maureen oli saanut työtä huoltoliikkeestä, mutta kaipasi jotakin muuta. ”Kerroin Jumalalle, että halusin päästä kristilliseen työyhteisöön.” Ei aikaakaan, kun muuan SIL:n jäsen tuli huollattamaan autonsa Maureenin työpaikalle ja kertoi järjestön toiminnasta. Maureen oli tohkeissaan. Kun SIL pestasi hänet vastaanottovirkailijakseen vain kahta viikkoa myöhemmin, hänen innostuksellaan ei ollut rajoja.
Uskomaton urakehitys
Maureen ei ollut vastaanottovirkailijana pitkään. Hän eteni sihteeriksi, liiketalouden johtajaksi ja aina toiminnanjohtajaksi asti. Maureen näki alusta pitäen tarvetta jatko-opinnoille. Se sai hänet suorittamaan maisteriohjelman mukaiset henkilöstö- ja strategiajohtamisen opinnot.
Maureen oli maalaistyttö, joka nousi kuin raketti järjestönsä huipulle. Sitä tuumiessaan hän sanoo: ”Herra käyttää sitä, mitä Hänelle luovutamme. Pienikin kelpaa!”
Tarina ei loppunut, kun Maureen meni vihille Johnin* kanssa. Sulhanen oli tietotekniikan asiantuntija, jonka sydän paloi lähetystyölle. Maureen matkusteli Nigerian muslimivaltaisilla seuduilla. Se poiki suunnitelman, jonka molemmat tunsivat omakseen. He tahtoivat tehdä työtä muslimikulttuurissa. Kohta he havaitsivat pakkaavansa lähteäkseen – ei Nigeriaan, vaan Kaukasiaan. Kohde oli heille niin vieras, että se piti katsoa kartasta.
”Eihän se ollut toivelistalla, mutta tässä asiassa ei ollut kyse niinkään meistä kuin Jumalan palvelemisesta. Olimme valmiit menemään sinne, missä taidoistamme olisi eniten hyötyä.”
Kaukasiaan asettuminen oli vaikeaa. ”Olimme seudun ensimmäiset afrikkalaiset ja herätimme hämmästystä, minne ikinä menimmekin. Ihmiset seurasivat parvekkeilta kurkotellen jokaista ottamaani askelta silloinkin, kun menin ulos pyykkiä ripustamaan.” Pariskunta ei ole silti katunut päätöstään.
Maureen suorastaan rakastaa nykyistä asuinpaikkaansa pitkälti sen vuoksi, että hän rakastaa työtään. ”Olen erittäin ulospäinsuuntautunut”, Maureen vahvistaa. ”Se, että saan keskustella ja olla muiden kanssa, on elämän suola. Saan sitä roppakaupalla työssäni!”
Henkilöstön asialla
Henkilöstöjohtajana Maureen vastaa 90 työntekijästä kentällä, joka yltää Kaukasiasta arojen taakse Siperiaan. Yhteyttä pidetään sähköpostin ja videoneuvotteluiden lisäksi tapaamalla. Maureen on saanut tavattua melkein jokaisen työntekijän, useimmiten tämän työkohteessa. ”Silloin selviää, millaista missäkin paikassa on ja millaisia haasteita kukin kohtaa. On toista kuulla talvesta, kuin itse rämpiä lumessa ja liejussa.”
Maureenin on tunnettava työntekijän persoonallisuus ja potentiaali. Hän jos kuka tietää, ettei sellaista kykyä olekaan, jota Jumala ei voisi käyttää.
”Ihmiset kukoistavat käyttäessään lahjojaan, joita Jumala on heille antanut. Olen iloinen, kun näen niin tapahtuvan. Haluan työn tuottavan palkitsevia eikä lannistavia kokemuksia, niin ettei sitä jätetä sikseen.”
Sen tähden Maureenin on nostettava henkilöstön tarpeet esiin. ”Pidän itseäni henkilökunnan puolestapuhujana, joka puolustaa sitä joka tasolla.” Maureen seuraa, että projektipäällikkö selvittää rahoitustarpeen lisäksi henkilöstötarpeen uutta hanketta suunnitellessaan: Onko työntekijöitä tarpeeksi? Värvätäänkö uusia? Koulutetaanko nykyisiä? Jälkimmäisessä tapauksessa Maureen luotsaa ihmiset sopivimpaan koulutukseen. Koulutuksella hän takaa henkilöstön mahdollisuuden kehittää kykyjään. Eikä tässä kyllin, vaan hän huolehtii myös esimiesten resursseista, yhteydenottoihin vastaamisesta ja tulokkaiden työnohjauksesta.
Afrikasta lähtö oli rohkeutta vaativa uskon loikka. Se kannatti ottaa siitä huolimatta, että säännöllinen kuukausipalkka vaihtui kannatukseen. ”Tiedän, että työni on välttämätöntä. Kääntäjät eivät voisi tehdä työtään, ellen minä tekisi joka päivä omaani. Joka portaalla on oma tehtävänsä hoidettavanaan. Raamatunkäännöstyö on kuin kolmijalkainen jakkara, joka ei pysy pystyssä ilman kolmatta jalkaansa, hallintoa.”
Teksti: Silke Sauer
*Nimet muutettu
Suomennos: Kirsi Korhonen
