Lupa levä­tä

Pan­de­mia on sul­ke­nut kult­tuu­rien­vä­lis­tä työ­tä teke­vät koti­maa­han­sa tai asun­toon­sa, eikä hei­dän ole ollut mah­dol­lis­ta tava­ta työ­ryh­mään­sä. Töi­tä on teh­ty suu­rel­ta osin ver­kos­sa jo rei­lun vuo­den ver­ran. Moni sanoo olleen­sa useam­min pala­ve­reis­sa ja saa­neen­sa enem­män aikaan kuin ennen. Jos työ luis­taa, kaik­ki näyt­tää ole­van kun­nos­sa. Työn ja levon väli­set rajat ovat kui­ten­kin hämär­ty­neet, kun työ­tä on teh­ty koto­na.

Jos­kus sano­taan, että lepää­mi­nen on pidem­mäl­le tai­pa­leel­le val­mis­tau­tu­mis­ta. Näin ajat­te­le­vat ovat ihmi­siä, jot­ka eivät mal­ta hen­gäh­tää, kos­ka heil­lä on niin pal­jon teke­mis­tä.  

Mal­ta­han! Olem­me­ko niin tär­kei­tä, että emme voi levä­tä? Onko lepo todel­la­kin vain val­mis­tau­tu­mis­ta uuteen urak­kaan? 

Mitä Raa­mat­tu ker­too levos­ta?

Lepo on ihmi­sel­le vält­tä­mä­tön­tä. Se mer­kit­see muu­ta­kin kuin vain kehon ja mie­len elpy­mis­tä, eikä sii­nä kyl­lin. Hen­gel­li­ses­ti kat­sot­tu­na lepo on käsi­te, joka vai­kut­taa ihmi­sen suh­tee­seen Juma­laan, lähim­mäi­siin ja itseen­sä. Itse asias­sa Juma­la oli ensim­mäi­nen hen­ki­lö, joka lepä­si.

Juma­la oli saa­nut työn­sä pää­tök­seen, ja seit­se­män­te­nä päi­vä­nä hän lepä­si kai­kes­ta työs­tään. Ja Juma­la siu­na­si seit­se­män­nen päi­vän ja pyhit­ti sen. (1. Moos. 2: 2–3a)

Evan­ke­liu­mit ker­to­vat, että Jee­sus vetäy­tyi usein syr­jäi­seen paik­kaan lepää­mään ja rukoi­le­maan. Hän kerä­si voi­mia ras­kaan työn jäl­keen ja rukoi­li koh­da­tak­seen tule­vat vai­keu­det.

Kun ihmi­set oli­vat läh­te­neet, hän nousi vuo­rel­le rukoil­lak­seen yksi­näi­syy­des­sä. (Matt. 14:23a)

Kos­ka olem­me osa luo­ma­kun­taa, myös mei­dän tuli­si levä­tä kii­tol­li­sel­la ja iloi­sel­la mie­lel­lä. Levon avul­la voim­me tul­la Her­ran eteen oikeas­sa mie­len­ti­las­sa ja avoi­min sydä­min ja muis­taa saa­mam­me armon ja kut­sun. Kun opet­te­lem­me luot­ta­maan oman vai­van­nä­köm­me sijas­ta Her­raan, tulem­me vir­voi­te­tuik­si Pyhän Hen­gen voi­mas­ta.

Ret­rii­tis­sä pan­de­mia-aika­na

Ryh­mä voi pitää ret­rii­tin  pan­de­mia-aika­na­kin, vaik­ka sen jär­jes­tä­mi­nen vaa­tii vai­vaa. Jo John­son, Wyclif­fe Glo­bal Alliancen rukous­vai­kut­ta­mi­sen kon­sult­ti,  ker­toi ret­rii­tis­tä, jon­ka hänen rukous­ryh­män­sä piti ver­kos­sa tam­mi­kuus­sa 2021.

”Vaik­ka mikään ei vedä ver­to­ja samas­sa tilas­sa vie­tet­tä­väl­le ajal­le, kuten seu­rus­te­lul­le yhtei­sel­lä ate­rial­la”, Jo myön­tää, ”tämän­ker­tai­nen ret­riit­ti oli kul­lan kal­lis. Se valoi minuun roh­keut­ta aika­na, jol­loin Bri­tan­nian epi­de­mia­ti­lan­ne oli eri­tyi­sen synk­kä.”

Jon joh­ta­mas­sa rukous­ryh­mäs­sä on vii­si nais­ta. He vaa­li­vat omal­ta osal­taan rukous­lii­ket­tä, joka rukoi­lee kaik­kial­la maa­il­mas­sa raa­ma­tun­kään­nös­työn puo­les­ta. 

Yli­kan­sal­li­sen ret­rii­tin jär­jes­tä­mi­nen oli haas­ta­vaa. “Tapaa­mi­sai­ka ei kos­kaan ole kai­kil­le hyvä”, Jo tote­aa. 

Rukous­ryh­män nai­set asu­vat eri aika­vyö­hyk­keil­lä: Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa (UTC+10), Filip­pii­neil­lä (UTC+8), Bri­tan­nias­sa (UTC+1) sekä Texa­sin (UTC‑6) ja Kali­for­nian (UTC‑8) osa­val­tiois­sa. Muka­na oli vie­lä hen­gel­li­nen ohjaa­ja Kes­ki-Kana­das­ta (UTC‑7). [UTC on koor­di­noi­tu maa­il­man­ai­ka.] Lop­pu­jen lopuk­si Jo valit­si tapaa­mi­sen ajak­si klo 22 Bri­tan­nian aikaa. Vaik­ka aika ei ollut hänel­le sopi­vin, se täyt­ti teh­tä­vän­sä par­hai­ten. Ret­riit­ti­kes­kus ei tul­lut kysee­seen, kos­ka mai­ta oli sul­ku­ti­las­sa. He saat­toi­vat tava­ta toi­sen­sa vain ver­kos­sa. 

Ryh­mä pyy­si SIL:n Karen Bloc­kin ohjaa­maan tun­nin kes­tä­vät tapaa­mi­set Jer.17: 5–8:n poh­jal­ta. Ne pidet­tiin nel­jä­nä päi­vä­nä peräk­käin. Muu­na aika­na osa­not­ta­jat rukoi­li­vat ja mie­tis­ke­li­vät omin neu­voin. Niin teh­des­sään he etsi­vät vir­voi­tus­ta ja joh­da­tus­ta alka­val­le vuo­del­le. He piir­si­vät kuvia, teki­vät kol­laa­se­ja tai kir­joit­ti­vat runo­ja rukous­har­joi­tuk­si­naan.

”Se oli antoi­sa koke­mus”, Jo ker­too. ”Mei­tä häm­mäs­tyt­ti, että Juma­la puhui meil­le sekä yksin että yhtei­ses­ti. Ret­rii­tin päät­teek­si olim­me var­mo­ja sii­tä, mitä Juma­la sanoi. Mei­dän oli ollut mää­rä levä­tä ja palau­tua Hänes­sä, jot­ta vah­vis­tui­sim­me ja sil­lä taval­la voi­sim­me vah­vis­taa nii­tä, joi­den kans­sa olem­me teke­mi­sis­sä.”

”Ret­rii­til­lä on ollut vai­ku­tus­ta sii­hen, mil­lai­sia tavoit­tei­ta olem­me aset­ta­neet, mil­lai­seen työ­hön osal­lis­tu­neet ja mil­lais­ta työ­tä aloit­ta­neet. Se on vai­kut­ta­nut jopa kan­sain­vä­li­sen Wyclif­fe-rukous­päi­vän tee­maan Voi­maa mat­kal­le. Sanoi­sin, että ret­riit­ti oli meis­tä kul­le­kin hyvin myön­tei­nen koke­mus.”

Kesä­kuus­sa myös Wyclif­fe Glo­bal Alliancen Aasian ja Tyy­nen­me­ren alu­een joh­to­ryh­mä piti verk­ko­ret­rii­tin. Aasian ja Tyy­nen­me­ren ryh­mä on kuusi­hen­ki­nen. Kuusi­hen­ki­sen ryh­män kukin jäsen viet­ti kak­si­päi­väi­sen ret­riit­tin­sä pan­de­mia­ra­joi­tuk­sis­ta riip­puen joko koto­naan tai pai­kal­li­ses­sa hotel­lis­sa. Yhtä per­hee­tön­tä nais­ta lukuun otta­mat­ta itse kul­la­kin oli puo­li­so ja pie­net lap­set muka­naan.

Kos­ka Zoo­mis­sa pidet­ty­jen tapaa­mis­ten osa­not­ta­jat tuli­vat vie­rek­käi­sil­tä aika­vyö­hyk­keil­tä Papua-Uudes­ta-Gui­neas­ta, Austra­lias­ta, Indo­ne­sias­ta, Sin­ga­po­res­ta ja Hong­kon­gis­ta, hei­dän oli mah­dol­lis­ta pitää pidem­piä tapaa­mi­sia. Aamul­la jaet­tiin sanan lei­pää, ker­rot­tiin omia koke­muk­sia, rukoil­tiin mui­den puo­les­ta sekä lei­kit­tiin jotain seu­ra­leik­kiä. Lepoon ja ren­tou­tu­mi­seen jäi yllin kyl­lin aikaa. Yksi kier­te­li ajan kans­sa lähi­tie­noo­ta, toi­nen kat­soi TV-ohjel­mia koto­naan ja kol­mas vei per­heen­sä uima­hal­liin. Illal­la vaih­det­tiin aja­tuk­sia lepoon liit­ty­vis­tä koke­muk­sis­ta ja tun­te­muk­sis­ta.

Lepää­mi­nen on tah­don asia

”Koke­mus oli ainut­laa­tui­nen. Se yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­ne, toi­nen toi­sem­me puo­les­ta rukoi­le­mi­nen, vapau­tu­mi­nen ja rehel­li­nen omas­ta elä­mäs­tä ker­to­mi­nen teki­vät ret­rii­tis­tä iki­muis­toi­sen. Mei­tä siu­nat­tiin har­tauk­sil­la, jot­ka toi­vat uut­ta ymmär­rys­tä Juma­lan sanaan. Voi sanoa, että työs­tä irtau­tu­mi­nen elvyt­ti mei­dät”, Aasian ja Tyy­nen­me­ren alu­een joh­ta­ja Simon Wan ker­too.

Ret­rii­til­lä ei ollut eri­tyis­tä tee­maa, mut­ta ryh­män jäse­net kan­nus­ti­vat toi­si­aan kat­kai­se­maan tie­toi­ses­ti kai­ken työn­sä, naut­ti­maan ajas­taan, iloit­se­maan ja mie­tis­ke­le­mään Juma­laa. Jot­kut oli­vat niin tot­tu­nei­ta työn tou­huun, että myön­si­vät lepää­mi­sen vaa­ti­neen annok­sen tah­don­voi­maa. Säh­kö­pos­tin tar­koi­tuk­sel­li­nen sul­ke­mi­nen oli ollut vai­kea pää­tös.

Juma­la sää­ti sekä työn että levon. Vaik­ka maa­il­ma ei pysäh­dy, mei­dän tulee välil­lä levä­tä työs­tä. Kun teem­me tämän uskon kaut­ta, lepo hyö­dyt­tää mei­tä run­sain mitoin. Juma­la on levon luo­ja.

Teks­ti: Ling Lam, Wyclif­fe Glo­bal Alliance

Kuvi­tus: Sop­hia Chong

Kään­nös: Kir­si Kor­ho­nen

Vir­tu­aa­li­ret­rii­tin jär­jes­tä­mi­nen

1. Varaa aika kalen­te­ris­ta.
2. Suun­nit­te­le ohjel­ma. 

• Eri­tyis­tee­ma? 
• Puhu­ja­vie­ras?
• Yhtei­sen ajan viet­to: Har­taus? Pal­von­ta? Haus­ka leik­ki? Oman koke­muk­sen ker­to­mi­nen? Rukous?
• Ohjeet hil­jai­sen ajan viet­tä­mi­seen?

3. Jaa luot­ta­mus­teh­tä­vät hyvis­sä ajoin.
4. Kut­su puo­li­sot (ja pie­net lap­set) mukaan.
5. Tee las­kel­ma osal­lis­tu­jien kuluis­ta, esim. majoi­tus, ruo­ka ja mat­kat.
6. Vaih­da vapaal­le. Lai­ta s‑postin auto­maat­ti­nen pois­sao­lo­vies­ti pääl­le.