Kään­nös on kuin sie­men

Mikä tekee jos­ta­kus­ta raa­ma­tun­kään­tä­jän? Jos­kus sii­hen riit­tää hyvä äidin­kie­len tai­to. Sii­nä tapauk­ses­sa kään­tä­jä kuu­luu erit­täin pie­neen kan­san­ryh­mään, jon­ka kie­li on uha­na­lai­nen. Isom­mil­la kie­lil­lä on pit­kä kir­jal­li­nen perin­ne, ja kään­tä­ji­nä toi­mi­vat filo­lo­git tai kie­li­tie­tei­li­jät. 

Se pitää paik­kan­sa myös Poh­jois-Kau­k­asian kään­tä­jien koh­dal­la. Kään­nös­ryh­mäs­sä on täl­lä het­kel­lä kol­me kään­tä­jää, jot­ka kaik­ki ovat oman kie­len­sä asian­tun­ti­joi­ta. Mikä on saa­nut hei­dät valit­se­maan tämän polun, vaik­ka heil­lä itsel­lään on eri­lai­nen uskon­to­pe­rin­ne? Amma­til­li­sen mie­len­kiin­non lisäk­si täy­tyy olla jotain muu­ta­kin, mikä kan­nus­taa hei­tä. Mitä se on?

Kään­tä­mi­nen on tai­det­ta

Ensim­mäi­nen kään­tä­jä, jota kut­sum­me Ibra­hi­mik­si, vas­taa näin: ”Saan tilai­suu­den näh­dä, miten eri kie­let pys­ty­vät kuin ihmeen kaut­ta ilmai­se­maan vai­keim­pia­kin Raa­ma­tus­ta eteen tule­via mer­ki­tyk­siä, vaik­ka nii­den kei­not ovat var­sin eri­lai­sia. En vali­tet­ta­vas­ti osaa englan­tia, mut­ta kii­tos Juma­lan, osaan hyvin venä­jää. Vie­lä­kin tär­keäm­pää on, että äidin­kie­len tai­to­ni on kyl­lin hyvä, jot­ta voin kään­tää nämä vai­kut­ta­vat teks­tit kan­sal­le­ni.”

”Olen myös sanas­toon eri­kois­tu­nut tut­ki­ja, joka koko­aa sana­kir­jaa. Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen on täs­sä työs­sä avuk­si. Sen myö­tä olen löy­tä­nyt kym­me­niä van­ho­ja sano­ja ja ilmai­su­ja. Olem­me kek­si­neet uusia­kin. Meil­lä ei esi­mer­kik­si ole ver­taus­ta mer­kit­se­vää sanaa. Aluk­si käy­tim­me koto­pe­räis­tä sanaa sanan­las­ku – sii­tä­kin huo­li­mat­ta, ettei se tavoit­ta­nut kaik­kia asiayh­tey­teen sisäl­ty­viä mer­ki­tys­vi­vah­tei­ta. Sit­ten löy­sin lai­na­sa­nan esi­mer­kik­si. Mie­les­tä­ni nuo kak­si sanaa voi­si liit­tää yhteen. Uudis­sa­na tar­koit­tai­si sanan­las­kua, joka toi­mii esi­merk­ki­nä. Mik­sei mei­dän oli­si lupa kek­siä sano­ja? Kään­tä­mi­nen­kin on jos­sain muo­dos­sa tai­det­ta.”

”Pidän myös kään­nös­ten tes­taa­mi­ses­ta kie­len puhu­jil­la. Luki­jat eivät osaa kir­ja­kiel­tä kovin­kaan hyvin, eivät­kä he tun­ne sen parem­min mus­li­mien kuin kris­tit­ty­jen­kään pyhiä kir­joi­tuk­sia. He yllät­ty­vät ja kiin­nos­tu­vat kuul­les­saan kään­nök­sis­tä. Vas­ta ensi ker­taa Raa­mat­tuun tutus­tu­vat ihmi­set ilmai­se­vat häm­mäs­tyk­sen­sä sii­tä, että täl­lai­nen teos voi olla ole­mas­sa.”

Totuus löy­tyy

Toi­nen kään­tä­jis­tä on Sulai­ma­nik­si kut­su­mam­me filo­lo­gi, joka oli aiem­min kir­jal­li­suus­leh­den pal­ve­luk­ses­sa. Kuten Ibra­hi­min, myös hänen kie­len­tun­te­muk­sen­sa on erin­omai­nen, mut­ta Raa­mat­tu oli ennes­tään vie­ras. Kään­nös­työn ohjaa­ja näki Sulai­ma­nin ensi­reak­tion, kun tämä  luki Raa­mat­tua. Hän ker­too teks­tiin uppou­tu­neen Sulai­ma­nin hoke­neen: ”Tääl­lä on totuus!’” 

Sulai­ma­nin ensi-ilo on tal­lel­la, vaik­ka kak­si vuot­ta on vie­räh­tä­nyt. Sil­lä välin hän on kään­tä­nyt usei­ta Van­han tes­ta­men­tin kir­jo­ja. Hän suh­tau­tuu nii­hin kiih­keäs­ti: ”Mik­sen tien­nyt näis­tä  asiois­ta aiem­min, vaik­ka ne ovat tär­kei­tä?  Har­min paik­ka tosi­aan, että näin vuo­si­kau­pal­la hen­gel­lis­tä näl­kää enkä tien­nyt tääl­lä ole­vas­ta ruo­as­ta. Se antaa voi­maa vaik­ka mihin!”

Täs­sä koh­den kol­mas kään­tä­jä puut­tuu puhee­seen, ja Ismail (nimi muu­tet­tu) ker­too oman näke­myk­sen­sä. ”Kään­tä­jän ensi­si­jai­nen teh­tä­vä on toi­mia rehel­li­ses­ti sil­loin­kin, kun kus­tan­nus­toi­mit­ta­jaa ei ole. Tar­koi­tus­ha­kui­ses­ti toi­mi­mi­nen oli­si syn­ti luki­joi­ta koh­taan. Kään­tä­mis­tä voi­daan ver­ra­ta vil­je­lyyn: maa­ta on lan­noi­tet­ta­va ja kyl­vös­tä kas­tel­ta­va, muu­ten maas­ta ei kas­va mitään. Kään­tä­mi­ses­sä kie­len sanat seu­lo­taan, niin että kas­vu­ym­pä­ris­tös­tä saa­daan parem­pi. Sii­tä hyväs­tä sie­me­nes­tä kas­vaa kuk­ka, joka ei kuih­du ennen aiko­jaan.”

Mikä siis kan­nus­taa raa­ma­tun­kään­tä­jäk­si ryh­ty­vää? Vas­taus voi vaih­del­la yksi­lös­tä toi­seen. Kan­nus­ti­me­na voi olla kie­len ole­muk­sen poh­ti­mi­nen, totuu­den etsi­mi­nen ja löy­tä­mi­nen tai kään­nök­sen vas­taa­vuu­den vaa­li­mi­nen. Oli se mikä tahan­sa, kaik­ki kol­me kään­tä­jää pyr­ki­vät työl­lään kul­ke­maan elä­mäs­sään totuu­den tie­tä (Ps. 119:30).

Tan­ja Prok­ho­ro­va
Kään­nös: Kir­si Kor­ho­nen

Lyhen­nel­mä teok­ses­ta T. Prok­ho­ro­va. 2020. Glimp­ses of the Glas­sy Sea. IBT, Moscow.