Des­mond Tutu: Armon jät­ti­läi­nen

Pas­to­ri ja Ete­lä-Afri­kan Totuus- ja sovin­to­ko­mis­sion jäsen Piet Mei­ring muis­te­lee ystä­vään­sä ark­ki­piis­pa Des­mond Tutua. Tämä haas­tat­te­lu teh­tiin jou­lu­kuus­sa 2020 raa­ma­tun­kään­tä­mis­tä ja sovin­toa kos­ke­vaan artik­ke­liin.

Ete­lä-Afri­kan angli­kaa­ni­sen kir­kon eme­ri­tusark­ki­piis­pa Des­mond Tutu kuo­li sun­nun­tai­na 26. jou­lu­kuu­ta 90 vuo­den ikäi­se­nä. Tutu ei ainoas­taan aut­ta­nut lopet­ta­maan apart­hei­din Ete­lä-Afri­kas­sa, mut­ta 1990-luvun puo­li­vä­lis­sä hän toi­mi maan Totuus- ja sovin­to­ko­mis­sion puheen­joh­ta­ja­na. Nuo kuu­le­mi­set toi­vat mus­tat ja väril­li­set uhrit sekä hei­dän per­heen­sä kas­vok­kain jul­muuk­sia teh­nei­den val­kois­ten viran­omais­ten kans­sa.

Apart­hei­din pää­tyt­tyä maa­il­mal­la arvel­tiin Ete­lä-Afri­kan ajau­tu­van sisäl­lis­so­taan tai jopa kan­san­mur­haan mus­tien alet­tua kos­taa val­koi­sil­le sor­ta­jil­leen.

Tutul­la oli asias­ta eri­lai­nen näke­mys.

”Hän ajat­te­li, että sovin­to syn­tyi­si Kris­tuk­sen rak­kau­den ja armo­pro­ses­sin kaut­ta”, sanoo Piet Mei­ring, Ete­lä-Afri­kan refor­moi­dun kir­kon teo­lo­gi ja pas­to­ri, jon­ka Tutu nimit­ti Ete­lä-Afri­kan Totuus- ja sovin­to­ko­mis­sion jäse­nek­si. 

Komis­sion val­mis­tau­tues­sa ensim­mäi­siin kuu­le­mi­siin, Mei­ring muis­te­lee, lem­pi­ni­mel­lä Arch kut­su­tun Des­mond Tutun joh­ta­mis­ta­pa syn­nyt­ti eri­mie­li­syyk­siä.

”Ihmi­set sanoi­vat hänel­le, Kuu­le, Arch, et ole enää Kap­kau­pun­gin ark­ki­piis­pa. Nyt olet val­tion, par­la­men­tin aset­ta­man komis­sion puheen­joh­ta­ja. Et työs­ken­te­le Raa­ma­tun, vaan par­la­men­tin lain paris­sa. Ei viit­tauk­sia Raa­mat­tuun, rukouk­sia tai vir­siä, kii­tos.’

Tutu miet­ti het­ken ja sanoi: ‘Ok. Jos haluat­te teh­dä sen näin, niin yri­te­tään sit­ten.’”

Mei­ring hymyi­li jat­kaes­saan ker­to­mus­ta. ”Mut­ta tie­ten­kin hänel­lä oli edel­leen pääl­lä punai­nen kasuk­kan­sa, jos­sa oli ris­ti vat­san koh­dal­la.”

Sali, jos­sa kuu­le­mi­set pidet­täi­siin, oli tupa­ten täyn­nä – per­heen­jä­se­niä, val­tion vir­ka­mie­hiä, syy­tet­ty­jä. Tutu astui sisään ja ter­veh­ti tapan­sa mukaan jokais­ta käden ulot­tu­vil­la ole­vaa. Sit­ten hän lähes­tyi juh­lal­li­ses­ti puhu­ja­ko­ro­ket­ta.

”Viran­omai­set ohjeis­ti­vat minua, että tämä on maal­li­nen kuu­lus­te­lu. Emme rukoi­le. Emme lau­la vir­siä. Teh­kääm­me kui­ten­kin kuten nykyi­sin teh­dään par­la­men­tin avauk­sis­sa. Pide­tään het­ken hil­jai­suus nii­den takia, jot­ka halua­vat hil­jen­tyä ennen kuin aloi­tam­me.”

Hil­jai­sen het­ken jäl­keen Tutu aloit­ti kokouk­sen. Ensim­mäi­nen uhri astui sisään ja van­noi valan.

”Tutu ei kos­kaan jää­nyt sanat­to­mak­si, mut­ta nyt hän ei pys­ty­nyt puhu­maan”, Mei­ring muis­te­lee. Hän siir­te­li tuo­lian­sa edes­ta­kai­sin ja sel­vit­ti kurk­kuan­sa vai­vaan­nut­ta­vat kol­me, nel­jä minuut­tia. Sit­ten hän yhtäk­kiä nos­ti kat­seen­sa ylei­söön ja sanoi: “Ei, ei, ei! Näin emme voi toi­mia. Me rukoi­lem­me nyt. Sul­ke­kaa sil­män­ne.”

Ja sit­ten hän pyy­si mah­ta­vas­sa rukouk­ses­sa Jee­sus­ta Kris­tus­ta, totuu­den läh­det­tä joh­dat­ta­maan ja Pyhää Hen­keä opas­ta­maan mei­tä. Sanoes­saan aame­nen hän hymyi­li ja sanoi: “Nyt me lau­lam­me.” Hän ehdot­ti tut­tua virt­tä, ja kaik­ki pai­kal­lao­li­jat nousi­vat ylös ja lau­loi­vat hänen kanssaan.Tämän jäl­keen Tutu hymyi­li ja sanoi: ”Luu­len, että olem­me val­mii­ta aloit­ta­maan.” 

Raa­ma­tul­li­set juu­ret

”Ilman raa­ma­tul­lis­ta sano­maa rau­has­ta ja sovin­nos­ta, armon lah­jas­ta, tulee sovin­non teke­mi­ses­tä hyvin, hyvin han­ka­laa”, Mei­ring sanoo. ”Ete­lä-Afri­kas­ta oli juu­ri tul­lut ei ainoas­taan uusi, demo­kraat­ti­nen val­tio, vaan myös maal­li­nen val­tio, jos­sa kir­kon roo­lia ja usko­nyh­tei­sö­jä hie­man vähek­syt­tiin.”

Tutu oli niin arvos­tet­tu kan­sain­vä­li­ses­ti, että jopa hänen hänen vas­tus­ta­jan­sa tajusi­vat, että Ete­lä-Afrik­ka oli edel­leen myös uskon­nol­li­nen maa. ”Jol­lei yri­te­tä tavoi­tel­la uskon syvim­piä läh­tei­tä, ei voi­da miten­kään puhua sovin­nos­ta eikä oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta ja anteek­sian­nos­ta”, Mei­ring sanoo.

”Tutu piti kovas­ti 2. Korint­ti­lais­kir­jeen 5. luvus­ta, jos­sa Paa­va­li pyy­tää mei­tä anta­maan sovit­taa itsem­me, kos­ka Juma­la on sovit­ta­nut mei­dät itsen­sä kans­sa Kris­tuk­sen kaut­ta. Ja tämä oli se esi­merk­ki. Mut­ta sit­ten Tutu sanoi hyvin kiin­nos­ta­vas­ti: ‘Mut­ta me kris­ti­tyt emme omis­ta kaik­kea.’  Hän kehot­ti muslimi‑, hin­du- ja juu­ta­lai­syh­tei­sö­jä­kin palaa­maan uskon­sa läh­teil­le näh­däk­seen, mitä he voi­si­vat tuo­da sovin­to­pro­ses­sin avuk­si. Niin nämä teki­vät­kin.”

”Entä­pä oikeu­den­mu­kai­suus?”

Mei­ring tote­aa, että armo voi olla kova sano­ma min­kä tahan­sa uskon­non edus­ta­jal­le. 

Jot­kut ihmi­set […] sanoi­vat Tutul­le ja muil­le ‘Teet­te asiois­ta aivan lii­an help­po­ja. Sanot­te vain: ’Anta­kaam­me anteek­si ja unoh­ta­kaam­me.’ Ei se ole niin help­poa. Entä­pä oikeu­den­mu­kai­suus? Entä­pä takai­sin­mak­su, kun sinul­ta on otet­tu jotain?”

Vii­mei­sim­mäs­sä totuus- ja sovin­to­ko­mis­sion kuu­le­mi­ses­sa usko­nyh­tei­söt oli kut­sut­tu ker­to­maan omas­ta men­nei­syy­des­tään, tun­nus­ta­maan tun­nus­tet­ta­vat asiat ja sit­ten sitou­tu­maan rau­haan ja sovin­toon.

”Se oli­kin mel­koi­nen koke­mus kun val­kois­ten afri­kaa­nien (Hol­lan­nin refor­moi­tu kirk­ko) kir­kot yrit­ti­vät selit­tää, mik­si he sor­tui­vat apart­heid-teo­lo­gi­aan, tuli­vat lopul­ta jär­kiin­sä ja pyy­si­vät anteek­si tus­kaa, jota oli­vat aiheut­ta­neet muil­le. Ja sit­ten toi­sel­la puo­lel­la tois­ten kirk­ko­jen armol­li­suus ja jalo­mie­li­syys – usein uhreik­si jou­tu­nei­den seu­ra­kun­nat – jot­ka tuli­vat vas­taan ja sanoi­vat: ‘Jos tun­nus­tat­te, hyväk­sym­me tun­nus­tuk­sen­ne avo­sy­lin.’”

Teks­ti: Jim Kil­lam, Wyclif­fe Glo­bal Alliance

Kään­nös: Sari Kau­ra­la

Lisää aihees­ta tääl­lä.