Wyclif­fe Puo­la

Osa raport­ti­sar­jaa, joka käsit­te­lee krii­sin vai­ku­tuk­sia Wyclif­fe Glo­bal Alliancen jäsen­jär­jes­töi­hin Ukrai­nan raja­val­tiois­sa ja sitä, miten ne vas­taa­vat haas­tei­siin.

Ukrai­nas­ta pake­ne­vis­ta ihmi­sis­tä on täs­tä vii­kos­ta läh­tien tul­lut yli 60 pro­sent­tia Puo­laan –  se on enem­män kuin mui­hin Euroo­pan mai­hin yhteen­sä. Se mer­kit­see 1,7 mil­joo­nan pako­lai­sen saa­pu­mis­ta 38 mil­joo­nan asuk­kaan naa­pu­ri­maa­han.

Puo­las­sa tämä mer­kit­see jat­ku­vaa ihmis­vir­taa jokai­seen isom­paan ja pie­nem­pään kau­pun­kiin, jokai­sen seu­ra­kun­nan ja vapaa­eh­tois­jär­jes­tön autet­ta­vak­si.

”Mikä tahan­sa seu­ra­kun­ta tai jär­jes­tö, joka kyke­nee, huo­leh­tii heis­tä”, sanoi Agniesz­ka Doma­gaia, Puo­lan Wyclif­fe-jär­jes­tön (BSM = Bib­lij­ne Stowarzysze­nie Misyj­ne) joh­ta­ja. ”Ihan jokai­nen. Jokai­nen kau­pun­ki koor­di­noi ja yrit­tää jär­jes­tää apua. On kui­ten­kin myös pal­jon alhaal­ta ylös­päin suun­tau­tu­vaa, kan­sa­lais­ten omaa aloit­teel­li­suut­ta. Ihmi­siä ilmoit­tau­tuu vapaa­eh­toi­sik­si. He anta­vat vaat­tei­ta ja majoi­tus­pai­kan, läm­pi­miä ate­rioi­ta ja hake­vat ihmi­siä rau­ta­tie­a­se­mil­ta. Kysees­sä on poik­keuk­sel­li­sen voi­ma­kas vapaa­eh­tois­ten aktii­vi­suus.”

Agniesz­ka Doma­ga­la

Agniesz­kan net­tiyh­teys Zoo­mis­sa Wroclawin kir­kol­la oli huo­no, kos­ka yhteyt­tä käyt­tää niin moni kir­kos­sa majoi­tuk­ses­sa ole­va. Hänen huo­mion­sa on nyt pakos­ta­kin jakau­tu­nut kah­taal­le hänen roo­lis­saan Puo­lan Wyclif­fen osa-aikai­se­na joh­ta­ja­na sekä seu­ra­kun­nan pal­ve­lus­teh­tä­vis­sä. Hänen avio­mie­hen­sä on seu­ra­kun­nan pas­to­ri. Seu­ra­kun­ta oli alun­pe­rin val­mis­tau­tu­nut tar­joa­maan maja­pai­kan 20 ihmi­sel­le. Siel­lä majoit­tu­vien mää­rä kas­voi nopeas­ti 60 per­hee­seen tai yksi­ne­lä­jään, ja lisäk­si vie­lä saman ver­ran ihmi­siä on tar­vin­nut majoi­tus­ta väliai­kai­ses­ti ja siir­ty­nyt sit­tem­min asu­maan muu­al­le kau­pun­kiin tai lähi­ky­liin.

”Meil­lä on krii­si­kes­kus, joten ihmi­set voi­vat asua kir­kol­la ja me hoi­dam­me kai­ken – ruu­an, vaa­te­tuk­sen, kou­lu­tuk­sen ja ter­vey­den­huol­lon”, hän sanoo. ”Kai­ken, mitä vain voi kuvi­tel­la. Kirk­koa käy­te­tään asu­mi­seen, mut­ta myös kaut­ta­kul­kuun, kos­ka pako­lais­ten vir­ta on ehty­mä­tön. He vii­py­vät päi­vän tai pari, ehkä vain muu­ta­man tun­nin syö­däk­seen läm­pi­män ate­rian, ja sit­ten he jat­ka­vat mat­kaan­sa esi­mer­kik­si Sak­saan tai muu­al­le Puo­laan. Jot­kut jää­vät pidem­mäk­si aikaa.

”Me emme ole ainoi­ta, myös muut tun­te­mam­me puo­la­lai­set seu­ra­kun­nat teke­vät samoin”, hän sanoi. ”Myös monet jär­jes­töt teke­vät samaa. Olem­me yhdis­ty­neet toi­mi­maan samoin. Ihmi­set miet­ti­vät, kuin­ka voi­vat aut­taa, ja sit­ten vain toi­mi­taan.”

”Täl­tä tilan­ne enem­män tai vähem­män näyt­tää kaik­kial­la Puo­las­sa. Yri­täm­me löy­tää pako­lai­sil­le majoi­tuk­sen ja saa­da heil­le sit­ten ruo­ka- ja lää­kea­pua, lää­kä­rei­tä ja mitä tahan­sa apua, mitä he tar­vit­se­vat. Olem­me hyvin kii­rei­siä ja päi­väm­me ovat pit­kiä.”

Tar­vik­kei­ta Ukrai­naan

Vain vii­si ihmis­tä työs­ken­te­lee pie­nes­sä toi­mis­tos­sa. Siel­lä ei mah­du majoit­ta­maan pako­lai­sia, joten he kek­si­vät toi­sen­lai­sen suun­ni­tel­man. Se poh­jau­tuu tar­pee­seen, joka oli heil­le tut­tu Ukrai­nan, Slo­va­kian ja Puo­lan roma­nien kans­sa toi­mi­mi­sen kaut­ta. Nai­set lap­si­neen siir­ty­vät Ukrai­nas­ta naa­pu­ri­mai­hin, mut­ta tais­te­lui­käis­ten mies­ten (18–60 v.) täy­tyy jää­dä koti­maa­han­sa. Saa­tet­tu­aan per­heen­sä rajal­le heil­lä ei ole paik­kaa, mihin men­nä. Heis­tä tulee näin kodit­to­mia kul­ki­joi­ta Ukrai­nas­sa, var­sin­kin Mukat­se­von, Uzh­ho­ro­din ja Bere­ho­ven kau­pun­geis­sa Trans­kar­pa­tias­sa (Zakar­pats­ka).

Tämä on vain osa krii­siä tuol­la alu­eel­la. Muis­ta Ukrai­nan osis­ta on saa­pu­nut maan sisäi­siä pako­lai­sia. Pai­kal­li­sil­la asuk­kail­la ei mene hyvin, kos­ka elin­tar­vik­keet lop­pu­vat super­mar­ke­teis­ta. Lisäk­si pan­de­mian takia monet asuk­kaat, eten­kin roma­nit, ovat jää­neet ilman töi­tä ja köyh­ty­neet.

Puo­las­sa ole­vil­le ukrai­na­lais­lap­sil­le: rep­pu­ja täyn­nä puu­ha­pa­ket­te­ja.

Puo­lan Wyclif­fe-jär­jes­tö BSM ostaa suu­ria mää­riä tar­vik­kei­ta ker­ral­la ja kul­jet­taa ne 3–5 ton­nia pai­na­vis­sa ajo­neu­vois­sa, kos­ka ne pää­se­vät rajan yli nopeam­min. Nel­jä kul­je­tus­saat­tuet­ta on toi­mit­ta­nut tar­vik­kei­ta menes­tyk­sek­kääs­ti Ukrai­naan maa­lis­kuun 11. päi­väs­tä läh­tien. BSM tekee yhteis­työ­tä Mukat­se­von evan­ke­li­sen kir­kon kans­sa. Seu­ra­kun­nan jäse­net jaka­vat tar­vik­keet nii­den saa­vut­tua. BSM:n enti­nen joh­ta­ja Jerzy Marcol joh­taa toi­min­taa.

Jokai­sen kul­je­tuk­sen hin­ta on 3500 dol­la­ria (US), Agniesz­ka sanoi. BSM kerää rahaa tukeak­seen toi­min­taa.

”Me näem­me, että Puo­las­sa ole­vis­ta pako­lai­sis­ta pide­tään jat­ku­vas­ti huol­ta”, hän sanoi. ”Mut­ta ihmi­set, jot­ka ovat jää­neet Ukrai­naan ja elä­neet sota­ti­lan­tees­sa kak­si viik­koa, eivät voi käy­dä töis­sä nor­maa­lis­ti, ja kau­pat ovat tyh­jiä. Pää­tim­me sik­si toi­mia täl­lä tavoin.”

Pit­kä­kes­toi­nen tus­ka

BSM:ssä aja­tel­laan myös ihmis­ten vält­tä­mät­tö­mien tar­pei­den, kuten ruu­an ja majoi­tuk­sen, täyt­tä­mi­sen lisäk­si hen­kis­tä rasi­tus­ta, min­kä sota aiheut­taa ukrai­na­lai­sil­le ja heis­tä huo­leh­ti­vil­le.

”Olem­me jo nyt huo­man­neet, että kir­kol­lam­me pari viik­koa majoit­tu­neil­la on masen­nuk­sen merk­ke­jä”, Agniesz­ka sanoo. ”Joten täl­lä­kin saral­la tar­vi­taan var­mas­ti apua.”

SIL tuot­taa trau­mois­ta paran­tu­mi­sen avuk­si tar­koi­tet­tua kir­jas­ta Bey­ond Disas­ter (”Kata­stro­fin jäl­keen”), joka on saa­ta­vil­la venä­jäk­si ja ukrai­nak­si, mut­tei puo­lak­si. BSM:n kään­tä­jät toi­vo­vat pys­ty­vän­sä kään­tä­mään sen pian, jot­ta myös Puo­las­sa ole­vat seu­ra­kun­nat pää­si­si­vät käyt­tä­mään sitä.

Myös orga­ni­saa­tio Faith Comes by Hea­ring tar­jo­aa kort­te­ja, jois­sa on QR-koo­di, joka ohjaa mones­sa Euroo­pan maas­sa ole­vat pako­lai­set ukrai­nan- ja venä­jän­kie­lis­ten Raa­mat­tuso­vel­lus­ten pariin. BSM pai­nat­taa ja jakaa kort­te­ja Puo­lan seu­ra­kun­nil­le, jois­sa näi­tä jo käy­te­tään­kin aut­ta­maan ukrai­na­lai­sia löy­tä­mään Juma­lan Sana omal­la kie­lel­lään.

Esi­ru­kous­tar­peet

Agniesz­ka pyy­si rukoi­le­maan näi­den asioi­den puo­les­ta Puo­lan ja BSM:n tuke­mi­sek­si:

  • Hen­ki­siä voi­ma­va­ro­ja ja roh­kai­sua sekä pako­lai­sil­le että vapaa­eh­toi­sil­le
  • Toi­min­taam­me koor­di­noin­ti­tai­toa, tur­val­li­sia kul­je­tuk­sia ja kaut­tam­me kul­ke­vien tar­vik­kei­den jär­ke­vää käyt­töä
  • Lisää vapaa­eh­toi­sia (pit­kät etäi­syy­det) sekä ener­gi­aa ja kes­tä­vyyt­tä kai­kil­le jo muka­na eri toi­min­nois­sa ole­vil­le vapaa­eh­toi­sil­le

Teks­ti: Jim Kil­lam — Wyclif­fe Glo­bal Alliance

Kään­nös: Sari Kau­ra­la