Ei kris­ti­nus­koa ilman kään­nös­tä

Glo­baa­li seu­ra­kun­ta menet­ti tam­mi­kuun alus­sa suu­ren ajat­te­li­jan ja maa­il­man kie­li­vä­hem­mis­tö­jen puo­les­ta­pu­hu­jan, kun lähe­tys­teo­lo­gi Lamin San­neh (s. 1942) meneh­tyi äkil­li­seen sai­ras­koh­tauk­seen.

San­neh puki sanoik­si sen, kuin­ka ehdo­ton­ta kris­ti­nus­kol­le on ollut uskon kään­net­tä­vyys:

Uuden tes­ta­men­tin evan­ke­liu­mit ovat kään­net­ty ver­sio Jee­suk­sen sano­mas­ta, mikä tar­koit­taa sitä, että kris­ti­nus­ko on kään­net­ty uskon­to, jol­la ei ole ilmoi­tuk­sen kiel­tä. … Ilman kään­nös­tä kris­ti­nus­koa ja kris­tit­ty­jä ei oli­si ole­mas­sa. Kään­nös on seu­ra­kun­nan syn­ty­mä­merk­ki ja sen lähe­tys­työn mit­ta­puu.

Kään­nös mer­kit­si San­ne­hil­le, Kris­tuk­sen koh­dan­neel­le gam­bia­lai­sen mus­li­mi­per­heen pojal­le, pal­jon enem­män kuin tek­nis­tä Raa­ma­tun teks­tien siir­tä­mis­tä kie­lel­tä toi­sel­le. San­ne­hin ajat­te­lus­sa kään­nös on uskon kotou­tu­mis­ta uuteen kie­leen ja kult­tuu­riin. Kään­net­ty kris­ti­nus­ko ei nojau­du Raa­ma­tun alku­kiel­ten käyt­töön eikä Raa­ma­tun ajan kult­tuu­ris­ten muo­to­jen omak­su­mi­seen. Kään­net­ty kris­ti­nus­ko ei ole riip­pu­vai­nen myös­kään lähe­tys­työn­te­ki­jöi­den kie­les­tä, kult­tuu­ris­ta tai perin­teis­tä. Kris­ti­nus­kon kään­net­tä­vyys on sitä, että uskos­ta voi tul­la kun­kin yhtei­sön oma usko, jon­ka ilmai­su ei vaa­di vie­ras­ta kiel­tä tai kult­tuu­ria.

Kun man­din­kan­kie­li­nen Lamin 1940-luvun lopul­la meni kou­luun, koraa­ni­kou­lus­sa ope­tet­tiin isla­min ara­bi­aa, val­tion kou­lus­sa siir­to­maa­isän­nän englan­tia. Omae­lä­mä­ker­ras­saan San­neh kuvai­lee elä­väs­ti nii­tä suun­nat­to­mia estei­tä, joi­ta lap­sil­la oli opin­tiel­lään, mut­ta kuin­ka hän­tä itse­ään ajoi voi­ma­kas moti­vaa­tio parem­paan elä­mään kou­lu­tuk­sen kaut­ta. Samal­la välit­tyy kuva poik­keuk­sel­li­sen lah­jak­kaas­ta ja vah­va­tah­toi­ses­ta per­soo­nas­ta, joka vas­toin kaik­kia odo­tuk­sia pää­tyi pro­fes­so­rik­si ame­rik­ka­lai­seen huip­pu­yli­opis­toon, ja jon­ka löy­tä­mä usko Kris­tuk­seen kes­ti kris­tit­ty­jen häneen tois­tu­vas­ti koh­dis­ta­mat ennak­ko­luu­lot sekä Gam­bias­sa että Yhdys­val­lois­sa.

Saa­koon tämän Juma­lan mie­hen muis­to innos­taa mei­tä puhu­maan ja toi­mi­maan yhtei­sö­jen kie­lel­lis­ten mah­dol­li­suuk­sien puo­les­ta, jot­ta oppi­mi­sen rikas­ta­ma elä­mä ja usko Kris­tuk­seen eivät jäi­si vain poik­keuk­sel­li­sen kyvyk­käi­den ja voi­mak­kai­den yksi­löi­den etuoi­keu­dek­si.

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja. 

Kir­joi­tus on kevään 2019 Sanal­la sanoen ‑leh­den pää­kir­joi­tus.