Nimeni on Finjum Bhote. Asun Bhotkholan alueella Seksumin kylässä Nepalissa. Perheeseeni kuuluu kahdeksan jäsentä. Olen perheeni vanhin tytär, joten 13-vuotiaaksi pysyin kotona auttaen vanhempiani maanviljelyssä, karjankasvatuksessa ja muissa kotitöissä. Yhtenä päivänä maanvyörymät pyyhkäisivät mennessään kaiken karjamme. Isäni osti kuitenkin kaksi uutta lehmää ja käski minun viedä ne laiduntamaan.
Eräänä päivänä puhuin vanhempieni kanssa ja kerroin heille kaikkien ystävieni käyvän koulua ja minäkin haluaisin kouluun. Pyysin, että he ilmoittaisivat minut kouluun, mutta äitini sanoi minun olevan liian vanha. Halusin kovasti opiskella, joten itkin paljon ja pyysin vanhemmiltani uudestaan, että he päästäisivät minut kouluun. NELHOS-järjestön henkilökunta rohkaisi vanhempiani lähettämään minut kouluun kertomalla, että ikä ei ole este. NELHOS-järjestön kenttätyöntekijät saivat vanhempani tiedostamaan koulutuksen tärkeyden. Niinpä kahden päivän kuluttua vanhempani suostuivat lähettämään minut kouluun ja minut hyväksyttiin kolmannelle luokalle. Sen jälkeen aloin joka päivä käydä koulussa pikkuveljeni kanssa. Ensimmäisenä koulupäivänäni olin hyvin kiusaantunut, koska kaikki luokkakaverini olivat pieniä ja olin luokkani vanhin.
Minun oli vaikea seurata opetusta, koska se oli nepaliksi. Yritin parhaani, mutta silti minun oli vaikea oppia ja ymmärtää tunneilla. Vaikka olin luokkani vanhin, reputin kaikissa kokeissa. Olin aina vakuuttanut itselleni, että jos teen kovasti töitä, menestyn. En koskaan luovuttanut, vaikka epäonnistuin ja nolostutti. Opiskelin lujasti ja yllättäen olinkin luokan paras oppilas neljännen luokan alkaessa. Silloin ymmärsin, että kova työ tuo mukanaan menestymisen. Opiskelin edelleen ahkerasti, enkä koskaan luovuttanut opinnoissani. Tällä hetkellä opiskelen Golan kylässä 9. luokalla. Sen jälkeen olin ajatellut opiskella sairaanhoitajaksi, mutta ymmärrettyäni, ettei vanhemmillani ole varaa kouluttaa minua, päätin käydä 12. luokan loppuun ja liittyä sitten Nepalin armeijaan palvelemaan maatani. Olen kiitollinen NELHOS-järjestön tiimille heidän ymmärryksestään tarpeitamme kohtaan ja vanhempiemme rohkaisemisesta tukemaan tarpeitamme ja toiveitamme.
