Äidin­kie­li­sel­le oppi­mi­sel­le jat­koa Etio­pias­sa ja Nepa­lis­sa

“Oikeus oppia omal­la kie­lel­lä ei ole maa­il­mas­sa itses­tään­sel­vyys”, kas­va­tus­tie­tei­den toh­to­ri ja Piplia­seu­ran luku­tai­to­työn joh­ta­ja Kim­mo Koso­nen tote­aa.

Suo­men val­tion kehi­ty­syh­teis­työn mää­rä­ra­hois­ta myön­net­tiin tukea Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhdes­sä pai­kal­lis­ten yhteis­työ­kump­pa­nien­sa kans­sa toteut­ta­mil­le äidin­kie­li­sen oppi­mi­sen hank­keil­le Etio­pias­sa ja Nepa­lis­sa. Näis­tä kak­si on jat­ku­vaa han­ket­ta, äidin­kie­li­nen esi­kou­lu kon­so­jen ja ale­jen paris­sa Etio­pias­sa ja Nepa­lis­sa lho­mi-vähem­mis­tö­kan­san paris­sa jat­ku­va äidin­kie­li­nen perus­o­pe­tus. 

Uute­na han­ke­tu­kea myön­net­tiin luku­tai­don oppi­mi­seen omal­la äidin­kie­lel­lä Lou­nais-Etio­pian Kafa-vyö­hyk­keen nao­jen, kafo­jen ja tsaa­ro­jen paris­sa teh­tä­vään työ­hön. Hank­keis­sa on 15 %:n oma­ra­hoi­tuso­suus.

– Äidin­kie­li on eri­tyi­sen tär­keä kou­lun­käyn­nin alku­vai­hees­sa, sil­lä se tar­jo­aa väli­neen ajat­te­lun kehit­ty­mi­sel­le. Vah­va äidin­kie­li myös tukee kaik­kea muu­ta oppi­mis­ta. Ker­ran luke­maan opit­tu­aan ihmi­nen voi siir­tää luku­tai­ton­sa toi­siin ymmär­tä­miin­sä kie­liin. Kie­li­vä­hem­mis­töil­le kou­lu­tuk­sen pit­kän täh­täi­men tavoit­tee­na tulee olla toi­mi­va kak­si- tai moni­kie­li­syys, sil­lä glo­ba­li­soi­tu­vas­sa maa­il­mas­sa ei enää pär­jää pel­käs­tään pie­nen vähem­mis­tö­kie­len tai­dol­la, Kim­mo Koso­nen sel­ven­tää. 

Vah­vis­tus­ta itse­tun­nol­le

– Äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen seu­rauk­se­na myös vähem­mis­tö­kie­liä puhu­vien itse­tun­non on todet­tu para­ne­van. Kun oppi­lai­den äidin­kiel­tä käy­te­tään ope­tus­kie­le­nä van­hem­mat osal­lis­tu­vat usein aktii­vi­sem­min las­ten­sa kou­lu­tuk­seen kuin jos käy­te­tään kiel­tä, jota van­hem­mat eivät osaa tai osaa­vat vain huo­nos­ti, Koso­nen havain­nol­lis­taa.

– Mones­sa maas­sa on se tilan­ne, että val­tae­liit­ti puhuu eri kiel­tä kuin kan­san enem­mis­tö. Päät­tä­jät eivät aina ymmär­rä, miten pal­jon vai­keam­paa on ylä­kou­lus­sa tai myö­hem­mis­sä opin­nois­sa oppia mitään, jos ei osaa ensin omaa äidin­kiel­tään hyvin ja opi perus­asioi­ta sil­lä. Tämä kaik­ki perus­ta luo­daan alkeis­o­pe­tuk­ses­sa, esi­kou­lus­sa ja perus­as­teen alem­mil­la tasoil­la, Koso­nen pai­not­taa.

Parem­paa koh­ti

– Monis­sa Aasian ja Afri­kan mais­sa nyky­ti­lan­ne on parem­pi kuin pari­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Kie­li- ja kou­lu­tus­po­li­tiik­ka on muut­tu­nut. Sil­ti mais­sa, jois­sa äidin­kie­li­sel­le ope­tuk­sel­le ja moni­kie­li­sel­le kou­lu­tuk­sel­le on tukea, kou­lu­tuk­sen käy­tän­nön jär­jes­tä­mi­nen on usein puut­teel­lis­ta. Kym­me­niä, ellei sato­ja pie­ni­muo­toi­sia pilot­ti­hank­kei­ta toteu­te­taan paris­sa­kym­me­nes­sä maas­sa. Tulok­set ovat olleet hyviä. Wyclif­fen tuke­mat hank­keet Etio­pias­sa ja Nepa­lis­sa var­maan kuu­lu­vat tähän ryh­mään, Koso­nen vah­vis­taa.

Teks­ti: Anne Par­hia­la