Mikä tekee jostakusta raamatunkääntäjän? Joskus siihen riittää hyvä äidinkielen taito. Siinä tapauksessa kääntäjä kuuluu erittäin pieneen kansanryhmään, jonka kieli on uhanalainen. Isommilla kielillä on pitkä kirjallinen perinne, ja kääntäjinä toimivat filologit tai kielitieteilijät. 

Se pitää paikkansa myös Pohjois-Kaukasian kääntäjien kohdalla. Käännösryhmässä on tällä hetkellä kolme kääntäjää, jotka kaikki ovat oman kielensä asiantuntijoita. Mikä on saanut heidät valitsemaan tämän polun, vaikka heillä itsellään on erilainen uskontoperinne? Ammatillisen mielenkiinnon lisäksi täytyy olla jotain muutakin, mikä kannustaa heitä. Mitä se on?

Kääntäminen on taidetta

Ensimmäinen kääntäjä, jota kutsumme Ibrahimiksi, vastaa näin: ”Saan tilaisuuden nähdä, miten eri kielet pystyvät kuin ihmeen kautta ilmaisemaan vaikeimpiakin Raamatusta eteen tulevia merkityksiä, vaikka niiden keinot ovat varsin erilaisia. En valitettavasti osaa englantia, mutta kiitos Jumalan, osaan hyvin venäjää. Vieläkin tärkeämpää on, että äidinkielen taitoni on kyllin hyvä, jotta voin kääntää nämä vaikuttavat tekstit kansalleni.”

Uuden testamentin sivu kielellä, jota Ibrahim puhuu. Kuva: IBT

”Olen myös sanastoon erikoistunut tutkija, joka kokoaa sanakirjaa. Raamatun kääntäminen on tässä työssä avuksi. Sen myötä olen löytänyt kymmeniä vanhoja sanoja ja ilmaisuja. Olemme keksineet uusiakin. Meillä ei esimerkiksi ole vertausta merkitsevää sanaa. Aluksi käytimme kotoperäistä sanaa sananlasku – siitäkin huolimatta, ettei se tavoittanut kaikkia asiayhteyteen sisältyviä merkitysvivahteita. Sitten löysin lainasanan esimerkiksi. Mielestäni nuo kaksi sanaa voisi liittää yhteen. Uudissana tarkoittaisi sananlaskua, joka toimii esimerkkinä. Miksei meidän olisi lupa keksiä sanoja? Kääntäminenkin on jossain muodossa taidetta.”


”Pidän myös käännösten testaamisesta kielen puhujilla. Lukijat eivät osaa kirjakieltä kovinkaan hyvin, eivätkä he tunne sen paremmin muslimien kuin kristittyjenkään pyhiä kirjoituksia. He yllättyvät ja kiinnostuvat kuullessaan käännöksistä. Vasta ensi kertaa Raamattuun tutustuvat ihmiset ilmaisevat hämmästyksensä siitä, että tällainen teos voi olla olemassa.”

Totuus löytyy

Toinen kääntäjistä on Sulaimaniksi kutsumamme filologi, joka oli aiemmin kirjallisuuslehden palveluksessa. Kuten Ibrahimin, myös hänen kielentuntemuksensa on erinomainen, mutta Raamattu oli ennestään vieras. Käännöstyön ohjaaja näki Sulaimanin ensireaktion, kun tämä  luki Raamattua. Hän kertoo tekstiin uppoutuneen Sulaimanin hokeneen: ”Täällä on totuus!’” 

Sulaimanin ensi-ilo on tallella, vaikka kaksi vuotta on vierähtänyt. Sillä välin hän on kääntänyt useita Vanhan testamentin kirjoja. Hän suhtautuu niihin kiihkeästi: ”Miksen tiennyt näistä  asioista aiemmin, vaikka ne ovat tärkeitä?  Harmin paikka tosiaan, että näin vuosikaupalla hengellistä nälkää enkä tiennyt täällä olevasta ruoasta. Se antaa voimaa vaikka mihin!”

Tässä kohden kolmas kääntäjä puuttuu puheeseen, ja Ismail (nimi muutettu) kertoo oman näkemyksensä. ”Kääntäjän ensisijainen tehtävä on toimia rehellisesti silloinkin, kun kustannustoimittajaa ei ole. Tarkoitushakuisesti toimiminen olisi synti lukijoita kohtaan. Kääntämistä voidaan verrata viljelyyn: maata on lannoitettava ja kylvöstä kasteltava, muuten maasta ei kasva mitään. Kääntämisessä kielen sanat seulotaan, niin että kasvuympäristöstä saadaan parempi. Siitä hyvästä siemenestä kasvaa kukka, joka ei kuihdu ennen aikojaan.”

Mikä siis kannustaa raamatunkääntäjäksi ryhtyvää? Vastaus voi vaihdella yksilöstä toiseen. Kannustimena voi olla kielen olemuksen pohtiminen, totuuden etsiminen ja löytäminen tai käännöksen vastaavuuden vaaliminen. Oli se mikä tahansa, kaikki kolme kääntäjää pyrkivät työllään kulkemaan elämässään totuuden tietä (Ps. 119:30).

Tanja Prokhorova
Käännös: Kirsi Korhonen

Lyhennelmä teoksesta T. Prokhorova. 2020. Glimpses of the Glassy Sea. IBT, Moscow.