Raa­ma­tul­la on seit­se­mät­kym­me­net kas­vot

Ronit Maoz aut­taa raa­ma­tun­kään­tä­jiä ymmär­tä­mään teks­tien suh­det­ta maa­han, jos­ta ne ker­to­vat.

On loka­kuun lopun syk­syi­nen päi­vä. Olen tul­lut Tam­pe­reen Teo­po­lik­sel­le osal­lis­tu­maan ”Raa­ma­tun maa, luon­to ja kas­vit” ‑työ­pa­jaan ja tapaa­maan työ­pa­jan pitä­jää, israe­li­lais­ta Ronit Maozia. Maoz on Suo­mes­sa Jerusa­le­min Raa­mat­tu­ko­din kut­su­ma­na ja vie­rai­lee seu­ra­kun­nis­sa puhu­mas­sa. Tänään Maozin kuu­li­joi­na ei kui­ten­kaan ole seu­ra­kun­ta­lai­sia vaan raa­ma­tun­kään­nös­työn ammat­ti­lai­sia useas­ta eri jär­jes­tös­tä.

Ronit Maoz on taus­tal­taan bio­lo­gian ja heprean kie­len opet­ta­ja, joka aiem­min toi­mi oppaa­na Neot Kedu­mi­min Raa­mat­tu­puis­tos­sa.

– Rakas­tin työ­tä­ni, Maoz ker­too. Sain opas­taa puis­tos­sa kävi­jöi­tä ymmär­tä­mään Raa­ma­tun teks­tien yhteyt­tä sii­hen ympä­ris­töön, jos­ta teks­tit ker­to­vat.

– Noin 18 vuot­ta sit­ten puis­toon tuli ryh­mä raa­ma­tun­kään­tä­jiä. Tuol­loin tapa­sin Mir­jan ja Hal­vo­rin [Ron­ning, Jerusa­le­min Raa­mat­tu­ko­din perus­ta­jat]. Näin ystä­vyys­suh­de hei­dän kans­saan alkoi.

Jerusa­le­min Raa­mat­tu­ko­din mis­sio­na on val­men­taa äidin­kie­li­siä raa­ma­tun­kään­tä­jiä eri­tyi­ses­ti Van­han tes­ta­men­tin kään­tä­mi­ses­sä tar­vit­ta­vis­sa tai­dois­sa. Kään­tä­jiä eri puo­lil­ta maa­il­maa saa­puu muu­ta­man kuu­kau­den mit­tai­sil­le kou­lu­tus­jak­soil­le, joi­ta Raa­mat­tu­ko­ti jär­jes­tää yhdes­sä Jerusa­le­min Heprea­lai­sen Yli­opis­ton kans­sa.

Maoz ker­too, että kun hänen työn­sä Raa­mat­tu­puis­tos­sa päät­tyi, hän otti yhteyt­tä Mir­ja ja Hal­vor Ron­nin­giin.

– Sanoin, että haluai­sin jat­kaa työ­tä hei­dän kans­saan. Jokin veti minua näi­den raa­ma­tun­kään­tä­jien puo­leen. Näin, että he oli­vat aidos­ti kiin­nos­tu­nei­ta ymmär­tä­mään Raa­ma­tun teks­te­jä, ja se kos­ket­ti minua.

Teo­po­lik­sen kou­lu­tus­päi­väs­sä Maoz joh­dat­taa suo­ma­lai­sia kään­nös­kon­sult­te­ja huo­mioi­maan, miten maan­tie­de vai­kut­ti kul­ku­reit­tei­hin ja sitä kaut­ta Raa­ma­tun tapah­tu­miin, kuin­ka ilmas­to ja vuo­de­na­jat vai­kut­ta­vat kas­vil­li­suu­teen ja ruu­an saan­tiin, ja miten eri kas­vien käyt­tö vai­kut­taa nii­hin mie­li­ku­viin, joi­ta alku­kie­len sanat kuu­li­jois­sa syn­nyt­tä­vät. Mik­si Abra­ham kul­ki valit­se­maan­sa reit­tiä? Voi­si­vat­ko israe­li­lai­set luot­taa, että Jah­ve (”Her­ra”) oli­si myös maan­vil­je­lyn Juma­la eikä vain pai­men­to­lais­ten Juma­la, vai pitäi­si­kö hei­dän pal­voa myös Baa­lia? Min­kä­lai­nen on se ”kan­to”, jos­ta nousee Iisain ”ver­so” (Jes. 11:1) ja mitä mie­li­ku­via ne alku­pe­räi­sis­sä luki­jois­sa syn­nyt­ti­vät?

Mikä Maozin oma suh­de Raa­ma­tun maa­han on?

– Kun olin nuo­ri, israe­li­lai­set ikä­to­ve­ri­ni osal­lis­tui­vat nuo­ri­so­liik­kei­siin ja mat­kus­te­li­vat pal­jon. Itse vie­tin nuo for­ma­tii­vi­set vuo­te­ni Kana­das­sa, ja palat­tua­ni Israe­liin koin jää­nee­ni jos­ta­kin pait­si. Mik­si Moo­ses ei men­nyt Kanaa­nin sijaan Kana­daan, se oli­si ollut pal­jon hel­pom­paa! Mut­ta, vaka­vas­ti puhuen, kun olin suo­rit­ta­nut lukion ja ase­pal­ve­luk­sen, aloin mat­kus­tel­la ympä­ri Israe­lia. Rakas­tuin maa­han, sen kult­tuu­riin ja kir­jal­li­suu­teen, ja tämä rak­kaus on vetä­nyt minua puo­leen­sa jo puo­len vuo­si­sa­dan ajan.

– Suh­tee­ni maa­han on hyvin hen­ki­lö­koh­tai­nen. Lap­se­ni ovat kas­va­neet maas­sa, ja toi­von, että lap­sen­lap­se­ni saa­vat kas­vaa siel­lä. Israel on minul­le koti, oma kult­tuu­ri, maa jos­sa voin puhua omaa kiel­tä­ni.

Maozin vie­rail­les­sa Suo­mes­sa Hama­sin suu­res­ta ter­ro­ri-iskus­ta on kulu­nut jo yli vuo­si, ja sota Gazas­sa ja Liba­no­nin rajal­la jat­kuu. Miten tur­vat­to­mal­ta elä­mä koti­maas­sa Maozis­ta tun­tuu?

– Sota vai­kut­taa toki elä­mään, mut­ta kum­mal­lis­ta kyl­lä tun­nen olo­ni tur­val­li­sek­si. En itse asu alu­eel­la, johon iskut pää­asias­sa koh­dis­tu­vat, eikä lähei­siä­ni onnek­si ole meneh­ty­nyt konflik­tis­sa. Mut­ta Israel on pie­ni maa, ja kai­kil­la on suku­lai­sia, ystä­viä tai naa­pu­rei­ta, jot­ka ovat jou­tu­neet kär­si­mään. Yri­täm­me kui­ten­kin elää nor­maa­lis­ti. Käym­me töis­sä, ostok­sil­la, ystä­vien luo­na, pik­ni­keil­lä.

– Tääl­lä Suo­mes­sa minul­la on ollut ilo tava­ta empaat­ti­sia ihmi­siä, jot­ka halua­vat jakaa koke­mam­me tus­kan.

Maoz tun­tee Van­han tes­ta­men­tin läpi­ko­tai­sin ja on aivan sel­väs­ti pereh­ty­nyt myös Uuden tes­ta­men­tin teks­tei­hin.

Mitä Raa­ma­tun teks­tit hänel­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mer­kit­se­vät?

– Teks­ti puhuu minul­le. En usko, että on ole­mas­sa mitään muu­ta kir­jaa, joka ilmai­see aja­tuk­sia samoin kuin Raa­mat­tu ja jos­sa oli­si saman­lai­nen uskon ja tun­tei­den kir­jo.

Van­ha tes­ta­ment­ti – Heprea­lai­nen Raa­mat­tu, Tanakh – on läpi­ko­tai­sin juu­ta­lai­nen teks­ti­ko­koel­ma, uskon­nol­li­ses­ti ja kult­tuu­ri­ses­ti. Miten Maoz suh­tau­tuu sii­hen, että kris­ti­tyt kään­tä­vät sitä eri kie­lil­le omia tar­koi­tus­pe­ri­ään var­ten?

– Se on minus­ta hie­noa! Tun­ne­tun juu­ta­lai­sen sanon­nan mukaan Raa­ma­tul­la on seit­se­mät­kym­me­net kas­vot. Ei ole vain yhtä tapaa tul­ki­ta teks­tiä. Minul­le sopii hyvin se, miten kris­ti­tyt tul­kit­se­vat Heprea­lais­ta Raa­mat­tua. Mones­sa tapauk­ses­sa olen hei­dän kans­saan samaa miel­tä. Uudes­sa tes­ta­men­tis­sa esi­mer­kik­si sitee­ra­taan Jesa­jan kir­jaa: “Kan­sa, joka asui pimey­des­sä, näki suu­ren valon”. Jesa­ja kir­joit­ti oman aikan­sa ongel­mis­ta, assy­ria­lai­sis­ta, ja pro­fe­toi toi­voa. Uusi tes­ta­ment­ti puhuu Jee­suk­ses­ta, ja hyvä niin.

Vie­rail­les­sa­ni suo­ma­lai­sis­sa seu­ra­kun­nis­sa olen luke­nut ääneen Psal­mia 126, joka puhuu van­git­tu­jen paluus­ta [yksi jakeen 126:1 mah­dol­li­nen tul­kin­ta, toim. huom.] Minul­le on vain yksi tapa kokea tämä teks­ti nyky­het­kes­sä, vaik­ka tie­dän, että kir­joit­ta­ja tar­koit­ti paluu­ta Baby­lo­nis­ta. Raa­ma­tun teks­tit puhu­vat uudes­taan jokai­sel­le suku­pol­vel­le.

Teks­ti: Han­nu Sor­sa­mo