Osa raporttisarjaa, joka käsittelee kriisin vaikutuksia Wycliffe Global Alliancen jäsenjärjestöihin Ukrainan rajavaltioissa ja sitä, miten ne vastaavat haasteisiin.

Slovakialla on melkein 100 kilometriä yhteistä rajaa Ukrainan kanssa, minkä vuoksi siitä on tullut 200 000 pakolaisen ensimmäinen pysähdyspaikka Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Ensimmäisen aallon jo mentyä maan läpi toinen aalto on saapumassa…seuraavasta kohteesta ei vielä ole tietoa.

Perheille annetaan omakieliset Uudet testamentit bussissa matkalla Ukrainan rajalta Pavlovcen romaniseurakuntaan.
Kuva: Marek Gombar

Näiden pakolaisten joukossa on tuhansia Ukrainan romaneja, jotka saavat apua Itä-Slovakian väkirikkaalta romaniväestöltä. Oltuaan aikoinaan humanitäärisen avun vastaanottajia Slovakian romaniseurakunnat auttavat nyt innokkaasti muita – samalla he pääsevät esittelemään heidän omaa kieltään muistuttavalle kielelle hiljattain käännettyä Raamattua.

Romanit ovat olleet Itä-Euroopassa jo yli 1000 vuotta, mutta silti he ovat kurjuuden leimaama, syrjitty väestöryhmä. Ukrainan romanien paettua sotaa ja saavuttua rajalle naapurimaat ovat usein käännyttäneet heidät ellei heillä ole ollut ketään ihmistä rajalla vastaanottamassa heitä. Tämän vuoksi rajoille jää lopputalven kylmyyteen perheitä, joilla ei ole paikkaa mihin mennä.

Marek Olah on “The Word For The World” -järjestön jäsen, joka  kääntää Raamattua Itä-Slovakian (Karpaatit) romanikielelle. Hän on myös Sabinovin romanikirkon pastori. Kun hän ja muut romanipastorit tajusivat, kuinka romanipakolaisia vieroksuttiin rajalla, he ryhtyivät toimiin seurakunnissaan.


”Menemme hakemaan heidät rajalta ja tuomme kirkoillemme”, Marek sanoo Zoom-haastattelussa. Hänen seurakuntalaisensa ovat tuoneet pakolaisia varten ruokaa, erilaisia tarvikkeita, huopia ja patjoja – kaiken tämän he ovat tehneet keskiyön jälkeen Marekin saatua tietää pakolaisten tulosta vasta yöllä. Nyt heidän luonaan on majoituksessa niin monta romania kuin heidän on mahdollista majoittaa.

”Heillä on monesti huonoja kokemuksia, joten heistä on turvallista tulla luoksemme. Koska itsekin olemme romaneja, pystymme auttamaan romaneja parhaiten. Tunnemme heidän mentaliteettinsa ja osaamme heidän kieltänsä. On helpompaa, kun ei ole kulttuuri- eikä kielimuuria.”

Jumalan Sanan kohtaaminen

Kun kulttuurimuureja ei ole, on myös helpompi ymmärtää Sanaa, joka on vasta äskettäin käännetty heidän kielelleen. Ukrainan ja Slovakian romanimurteet ovat lähisukua, mikä tarkoittaa sitä, että jotkut ukrainalaiset saavat käsiinsä Raamatun ensi kertaa sellaisella kielellä, joka on lähellä heidän omaa kieltään.

Marekin seurakunnassa heille pidetään jumalanpalveluksia ja rukouskokouksia. Marek toi eräänä iltana jopa pienen television ja näytti Markuksen evankeliumi -elokuvan Lumo-elokuva -version. Ukrainalaiset tunnistivat äänet, koska Marek ja jotkut toiset seurakuntalaiset olivat antaneet äänensä romanikieliseen ääniraitaan.

”Päämäärämme on auttaa heitä myös hengellisesti, saattaa heidät Herran rauhaan”, Marek sanoo. ”He ovat hyvin stressaantuneita eivätkä tiedä tulevaisuudestaan. Monet heistä itkevät. He eivät tiedä, minne mennä ja paeta. He ovat joutuneet tekemään päätöksen menetettyään ensin talonsa ja kaiken, mitä ovat rakentaneet monta vuotta. Yhdessä päivässä kaikki on menetetty ja heidän pitää alkaa alusta tietämättä minne mennä. He ovat kyllä hyvin kiitollisia seurakunnillemme. Jotkut heistä ovat päättäneet vastaanottaa Kristuksen.” 

Rakkaudelliset sanat ja toimet eivät ole auttaneet ainoastaan ukrainalaisia heidän hädässään ja uskossaan, vaan ne ovat puhutelleet myös romanipakolaisten uusia slovakiystäviä.

”Se on kuin heräämistä”, Marek sanoo. ”Ihmiset alkavat ajatella toisiaan. Me emme ole ainoita, jotka tarvitsevat apua, on myös muita, jotka tarvitsevat apua enemmän kuin me.”

“Kun he rukoilevat”, Marek sanoo ääni hetkeksi sortuen. ”Kun rukoilin heidän kanssaan, aloin kyynelehtiä. Olin niin kosketettu. He rukoilevat todellakin sydämensä pohjasta. Joskus kun rukoilemme, me vain sanomme sanoja, mutta heidän sanansa tulivat tuskan kirvoittamina. He vuodattavat sydäntään.”

”Meidän täytyy kristittyinä tehdä jotakin. Nämä ovat Jumalan lapsia ja meidän tulee olla suola ja elämä näinä päivinä.”

Raportti: Jim Killam, Wycliffe Global Alliance

Käännös: Sari Kaurala