Raport­ti­sar­ja Ukrai­nan tilan­tees­ta: Slo­va­kia aut­taa unoh­det­tu­ja pako­lai­sia

Osa raport­ti­sar­jaa, joka käsit­te­lee krii­sin vai­ku­tuk­sia Wyclif­fe Glo­bal Alliancen jäsen­jär­jes­töi­hin Ukrai­nan raja­val­tiois­sa ja sitä, miten ne vas­taa­vat haas­tei­siin.

Slo­va­kial­la on mel­kein 100 kilo­met­riä yhteis­tä rajaa Ukrai­nan kans­sa, min­kä vuok­si sii­tä on tul­lut 200 000 pako­lai­sen ensim­mäi­nen pysäh­dys­paik­ka Venä­jän hyök­käyk­sen jäl­keen. Ensim­mäi­sen aal­lon jo men­tyä maan läpi toi­nen aal­to on saapumassa…seuraavasta koh­tees­ta ei vie­lä ole tie­toa.

Näi­den pako­lais­ten jou­kos­sa on tuhan­sia Ukrai­nan roma­ne­ja, jot­ka saa­vat apua Itä-Slo­va­kian väki­rik­kaal­ta roma­ni­väes­töl­tä. Oltu­aan aikoi­naan huma­ni­tää­ri­sen avun vas­taa­not­ta­jia Slo­va­kian roma­ni­seu­ra­kun­nat aut­ta­vat nyt innok­kaas­ti mui­ta – samal­la he pää­se­vät esit­te­le­mään hei­dän omaa kiel­tään muis­tut­ta­val­le kie­lel­le hil­jat­tain kään­net­tyä Raa­mat­tua.

Marek Olah on “The Word For The World” ‑jär­jes­tön jäsen, joka  kään­tää Raa­mat­tua Itä-Slo­va­kian (Kar­paa­tit) roma­ni­kie­lel­le. Hän on myös Sabi­no­vin roma­ni­kir­kon pas­to­ri. Kun hän ja muut roma­ni­pas­to­rit tajusi­vat, kuin­ka roma­ni­pa­ko­lai­sia vie­rok­sut­tiin rajal­la, he ryh­tyi­vät toi­miin seu­ra­kun­nis­saan.

”Menem­me hake­maan hei­dät rajal­ta ja tuom­me kir­koil­lem­me”, Marek sanoo Zoom-haas­tat­te­lus­sa. Hänen seu­ra­kun­ta­lai­sen­sa ovat tuo­neet pako­lai­sia var­ten ruo­kaa, eri­lai­sia tar­vik­kei­ta, huo­pia ja pat­jo­ja – kai­ken tämän he ovat teh­neet kes­kiyön jäl­keen Mare­kin saa­tua tie­tää pako­lais­ten tulos­ta vas­ta yöl­lä. Nyt hei­dän luo­naan on majoi­tuk­ses­sa niin mon­ta roma­nia kuin hei­dän on mah­dol­lis­ta majoit­taa.

”Heil­lä on mones­ti huo­no­ja koke­muk­sia, joten heis­tä on tur­val­lis­ta tul­la luok­sem­me. Kos­ka itse­kin olem­me roma­ne­ja, pys­tym­me aut­ta­maan roma­ne­ja par­hai­ten. Tun­nem­me hei­dän men­ta­li­teet­tin­sa ja osaam­me hei­dän kiel­tän­sä. On hel­pom­paa, kun ei ole kult­tuu­ri- eikä kie­li­muu­ria.”

Juma­lan Sanan koh­taa­mi­nen

Kun kult­tuu­ri­muu­re­ja ei ole, on myös hel­pom­pi ymmär­tää Sanaa, joka on vas­ta äsket­täin kään­net­ty hei­dän kie­lel­leen. Ukrai­nan ja Slo­va­kian roma­ni­mur­teet ovat lähi­su­kua, mikä tar­koit­taa sitä, että jot­kut ukrai­na­lai­set saa­vat käsiin­sä Raa­ma­tun ensi ker­taa sel­lai­sel­la kie­lel­lä, joka on lähel­lä hei­dän omaa kiel­tään.

Mare­kin seu­ra­kun­nas­sa heil­le pide­tään juma­lan­pal­ve­luk­sia ja rukous­ko­kouk­sia. Marek toi erää­nä ilta­na jopa pie­nen tele­vi­sion ja näyt­ti Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mi ‑elo­ku­van Lumo-elo­ku­va ‑ver­sion. Ukrai­na­lai­set tun­nis­ti­vat äänet, kos­ka Marek ja jot­kut toi­set seu­ra­kun­ta­lai­set oli­vat anta­neet äänen­sä roma­ni­kie­li­seen ääni­rai­taan.

”Pää­mää­räm­me on aut­taa hei­tä myös hen­gel­li­ses­ti, saat­taa hei­dät Her­ran rau­haan”, Marek sanoo. ”He ovat hyvin stres­saan­tu­nei­ta eivät­kä tie­dä tule­vai­suu­des­taan. Monet heis­tä itke­vät. He eivät tie­dä, min­ne men­nä ja pae­ta. He ovat jou­tu­neet teke­mään pää­tök­sen mene­tet­ty­ään ensin talon­sa ja kai­ken, mitä ovat raken­ta­neet mon­ta vuot­ta. Yhdes­sä päi­väs­sä kaik­ki on mene­tet­ty ja hei­dän pitää alkaa alus­ta tie­tä­mät­tä min­ne men­nä. He ovat kyl­lä hyvin kii­tol­li­sia seu­ra­kun­nil­lem­me. Jot­kut heis­tä ovat päät­tä­neet vas­taa­not­taa Kris­tuk­sen.” 

Rak­kau­del­li­set sanat ja toi­met eivät ole aut­ta­neet ainoas­taan ukrai­na­lai­sia hei­dän hädäs­sään ja uskos­saan, vaan ne ovat puhu­tel­leet myös roma­ni­pa­ko­lais­ten uusia slo­va­kiys­tä­viä.

”Se on kuin herää­mis­tä”, Marek sanoo. ”Ihmi­set alka­vat aja­tel­la toi­si­aan. Me emme ole ainoi­ta, jot­ka tar­vit­se­vat apua, on myös mui­ta, jot­ka tar­vit­se­vat apua enem­män kuin me.”

“Kun he rukoi­le­vat”, Marek sanoo ääni het­kek­si sor­tuen. ”Kun rukoi­lin hei­dän kans­saan, aloin kyy­ne­leh­tiä. Olin niin kos­ke­tet­tu. He rukoi­le­vat todel­la­kin sydä­men­sä poh­jas­ta. Jos­kus kun rukoi­lem­me, me vain sanom­me sano­ja, mut­ta hei­dän sanan­sa tuli­vat tus­kan kir­voit­ta­mi­na. He vuo­dat­ta­vat sydän­tään.”

”Mei­dän täy­tyy kris­tit­tyi­nä teh­dä jota­kin. Nämä ovat Juma­lan lap­sia ja mei­dän tulee olla suo­la ja elä­mä näi­nä päi­vi­nä.”

Raport­ti: Jim Kil­lam, Wyclif­fe Glo­bal Alliance

Kään­nös: Sari Kau­ra­la