Rukouk­sen lähet­ti­läs

“Olen ihan taval­li­nen tat­ti, niin kuin Kuos­ma­sen Mat­ti”, nau­rah­taa puo­li­son­sa Saa­ran kans­sa pit­kään raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä vai­kut­ta­nut Mat­ti Kuos­ma­nen. 

Taval­li­nen tat­ti

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien rukous­toi­min­nas­sa jo vuo­des­ta 1969 muka­na ollut Mat­ti esit­te­lee itsen­sä sano­mal­la “olen ihan taval­li­nen tat­ti niin kuin Kuos­ma­sen Mat­ti.” Nau­rah­taen Mat­ti selit­tää, että kaik­ki ihan taval­li­set ihmi­set kel­paa­vat ja jokai­sel­la on jotain annet­ta­vaa Juma­lal­le. “Me olem­me kaik­ki Juma­lan mes­ta­ri­luo­kan tekoa”, Mat­ti pai­not­taa. Hän uskoo Juma­lan suun­ni­tel­leen jokai­sel­le jotain eri­tyis­tä. “Näin van­hem­pa­na näkee Juma­lan suun­ni­tel­man sel­vem­min”, 75-vuo­tias aktii­vi­ses­ti kil­pa­juok­sua har­ras­ta­va Mat­ti tote­aa.

Mate­maat­tis­ten ainei­den opet­ta­ja­na toi­mi­nut Mat­ti tapa­si vai­mon­sa Saa­ran ensim­mäi­sen ker­ran Hel­sin­gin Lähe­tys­seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­päi­vil­lä 1964. “Siel­lä Raa­mat­tu-visan pal­kin­to­jen­jaos­sa huo­ma­sim­me toi­sem­me. Per­heem­me ei tie­dä tänä päi­vä­nä­kään, että kum­pi voit­ti”, Mat­ti hyker­te­lee.

Rakas Raa­mat­tu

Mat­ti oppi luke­maan iso­van­hem­pien­sa luo­na – ja mikä­pä muu­kaan ensim­mäi­nen luku­kir­ja oli kuin Raa­mat­tu. “Vii­si-kuusi­vuo­ti­aa­na pidin ensim­mäi­sen raa­mat­tu­tun­ti­ni tupa­ko­kouk­ses­sa. Iso per­he­raa­mat­tu hädin tus­kin pysyi kädes­sä­ni, mut­ta Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­ta luin, kuin­ka Juma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lähel­le ja ihmis­ten tuli­si teh­dä paran­nus”, Mat­ti nau­rah­taa muis­tois­saan.

Mat­tia ins­pi­roi­vat Raa­ma­tun sano­ma ja Jee­suk­sen ope­tuk­set jat­ku­vas­ti. “Minul­la on aina ollut erit­täin vah­va suh­de Raa­mat­tuun”, sanoo Mat­ti. Vuon­na 1993 Mat­ti voit­ti val­ta­kun­nal­li­sen Raa­mat­tu­vi­san Rii­hi­mäen jouk­ku­ees­sa Saa­ran ja saar­naa­ja Frans Har­ti­kai­sen kans­sa. “Me olem­me hal­lit­se­via Suo­men mes­ta­rei­ta täs­sä lajis­sa”, Mat­ti nau­raa. Edel­leen­kin Mat­ti lukee aamui­sin ääneen Uut­ta tes­ta­ment­tia. “Raa­mat­tu on aina ollut rakas. Luen vuo­sit­tain sen pari ker­taa läpi ihan sys­te­maat­ti­ses­ti”, sanoo Mat­ti, joka on luke­nut myös englan­nin­kie­li­sen Raa­ma­tun koko­naan.

Uskol­li­ses­ti pal­vel­len

Mat­ti ja Saa­ra ovat aina rukoil­leet elä­män­sä ylle Juma­lan joh­da­tus­ta. “Aina ei ole men­nyt niin kuin itse olem­me kuvi­tel­leet, haa­veil­leet tai hapa­roi­neet. Juma­la on sul­ke­nut ovia, mut­ta sit­ten yllät­täen avan­nut uusia”, Mat­ti selit­tää. 

Vuon­na 1969 Kuos­ma­set sai­vat jou­lu­lah­jak­si kir­jan*, joka on vai­kut­ta­nut hei­dän elä­mään­sä eni­ten Raa­ma­tun jäl­keen. Se ava­si Matin ja Saa­ran sil­mät näke­mään, kuin­ka raa­ma­tun­kään­nös­työ muut­taa ihmis­ten elä­mää. “Työ ei ollut ennes­tään tut­tua, mut­ta Juma­la tiput­ti sen kuin pom­min meil­le. Sii­tä läh­tien se on ollut sydä­mel­läm­me”, Mat­ti ker­too vai­kut­tu­nee­na. 

Alus­ta alkaen he halusi­vat osal­lis­tua. “Alku­pe­räi­nen unel­mam­me oli läh­teä kään­nös­työ­hön ulko­mail­le”, aloit­taa Mat­ti, “Teh­tä­väk­si muo­dos­tui innos­taa ihmi­siä Suo­mes­sa ja sil­lä taval­la teh­dä raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä.” Mat­ti on toi­mi­nut vapaa­eh­toi­se­na Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­mis­tol­la, hal­li­tuk­ses­sa, apu­lais­toi­min­nan­joh­ta­ja­na ja rukous­koor­di­naat­to­ri­na. Yli kol­men­kym­me­nen vuo­den ajan Mat­ti koko­si Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien rukous­muis­tion. 

Mat­ti ja Saa­ra ovat rukoil­leet joka päi­vä raa­ma­tun­kään­nös­työn puo­les­ta. “Juma­la on anta­nut sanan­sa kai­kil­le ihmi­sil­le ja mei­dän on se annet­ta­va heil­le par­haal­la mah­dol­li­sel­la taval­la: äidin­kie­lel­lä”, Mat­ti pai­not­taa ja lisää: “Rukous raa­ma­tun­kään­nös­työn puo­les­ta on hyvin oleel­li­nen ja tär­keä teh­tä­vä.” Mat­ti on saa­nut näh­dä vuo­sien var­rel­la niin eri­koi­sia, ihmeel­li­siä kuin haus­ko­ja­kin rukous­vas­tauk­sia. 

Jokai­nen on kut­sut­tu

Kut­sun­sa takia Mat­ti ei ole luo­pu­nut “käsit­tääk­seen” mis­tään tär­keäs­tä. Valin­to­ja on tosin jou­dut­tu teke­mään. “Mikään ei kui­ten­kaan kadu­ta. Päin­vas­toin, kii­täm­me Juma­laa ja iloit­sem­me, että olem­me saa­neet olla muka­na työs­sä, jot­ta kukaan ei jäi­si Juma­lan val­ta­kun­nan ulko­puo­lel­le kie­len­sä ja kult­tuu­rin­sa takia”, sanoo Mat­ti. 

Vaik­ka Matis­ta ja Saa­ras­ta ei tul­lut kään­tä­jiä, ovat he seu­ran­neet kut­su­aan raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä. “Se on Juma­lan armoa. Emme väli­tä haas­teis­ta, vaan pidäm­me kirk­kaa­na sen suu­rim­man näyn”, Mat­ti ker­too kii­tol­li­se­na. Raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön osal­lis­tu­mi­nen on aina ollut sel­vä suun­ta. “Juma­lal­la on oma joh­da­tuk­sen­sa ja aika­tau­lun­sa, mut­ta kut­su on jokai­sel­le. Koke­muk­ses­ta tie­däm­me, että se ei ole aina se tiet­ty teh­tä­vä, johon itse toi­voo pää­se­vän­sä”, Mat­ti jut­te­lee.

Mat­ti iloit­see het­kis­tä, jol­loin ihmi­set ker­to­vat rukoi­le­van­sa raa­ma­tun­kään­nös­työn puo­les­ta. Tuol­loin Matin tapa­na on ottaa kädes­tä ja sanoa: “Kii­tos sii­tä, olet meil­le hyvin tär­keä.” Niin sanom­me mekin. Kii­tos sii­tä, olet meil­le hyvin tär­keä. Olit sit­ten kään­tä­jä, kie­len­tar­kas­ta­ja, oiko­lu­ki­ja, esi­ru­koi­li­ja, lah­joit­ta­ja… tai kuka tahan­sa.

Teks­ti: Mil­ka Myl­ly­nen

Kuvat: Matin ja Saa­ran kotial­bu­mi, juok­su­ku­va: Pek­ka Wil­de

Jut­tu on jul­kais­tu Sanal­la sanoen ‑leh­den kesän 2020 nume­ros­sa.

*Tavoit­tee­na 2000 kiel­tä, Wal­lis & Ben­nett