Ihmis­la­jin kyky käyt­tää kiel­tä on luo­ma­kun­nas­sa ainut­laa­tui­nen tai­to. Vaik­ka eläin­maa­il­mas­sa tie­to kul­kee mitä kieh­to­vim­mil­la tavoil­la, puhut­tu ja kir­joi­tet­tu kie­li on vies­tin­tä­vä­li­ne vail­la ver­taa. Luku- ja kir­joi­tus­tai­to on mer­kin­nyt hui­maa edis­ty­sas­kel­ta inhi­mil­li­sen kult­tuu­rin his­to­rias­sa. 

Ään­teet ja nii­tä vas­taa­vat kir­joi­tus­mer­kit ovat kehit­ty­neet vuo­si­tu­han­sien kulues­sa. Ne eivät ilmai­se vain yksit­täi­siä käsit­tei­tä vaan laa­jo­ja kult­tuu­ri­sia mer­ki­tys­ko­ko­nai­suuk­sia. Kun mui­nai­sen sume­rin nuo­len­pää­kir­joi­tus­ta tai Ete­lä-Ame­ri­kan inti­aa­ni­kan­so­jen kuva­sym­bo­le­ja on onnis­tut­tu tul­kit­se­maan nyky­kie­lil­le, on se avan­nut ikku­nan myös noi­ta kir­joi­tus­jär­jes­tel­miä käyt­tä­nei­den ihmis­ten koke­mus­maa­il­maan ja ajat­te­luun.

Van­ho­ja kir­joi­tuk­sia tul­kit­taes­sa yksi kysy­mys nousee yli mui­den. Miten teh­dä vie­ras ja vai­kea­ta­jui­nen sel­väk­si ja ymmär­ret­tä­väk­si? Kysy­mys on kes­kei­nen niin papin, saar­naa­jan, sie­lun­hoi­ta­jan kuin raa­ma­tun­opet­ta­jan­kin työs­sä. Sitä ei voi vält­tää raa­ma­tun­kään­tä­jä­kään, jon­ka on jat­ku­vas­ti poh­dit­ta­va, mil­lai­nen ilmai­su par­hai­ten vas­tai­si Raa­ma­tun alku­kiel­ten aja­tus­ta. Ei rii­tä, että tun­tee yksit­täis­ten sano­jen kään­nös­vas­ti­neet. On olta­va sel­vil­lä myös kir­joit­ta­jien eli­no­lois­ta, ajat­te­lus­ta ja maa­il­man­ku­vas­ta.

Kie­li raken­tuu sanois­ta, ja ymmär­tä­mi­nen on sano­jen tul­kin­taa nii­den kult­tuu­riym­pä­ris­tös­sä. Kris­til­li­ses­sä uskos­sa sanal­la on kes­kei­nen ase­ma, mut­ta ei ainoas­taan sik­si, että uskom­me Raa­ma­tun sano­jen välit­tä­vän meil­le ihmi­sil­le vies­tin Juma­lal­ta. Teok­sen­sa alkusa­nois­sa evan­ke­lis­ta Johan­nes kir­joit­taa: ”Alus­sa oli Sana. Sana oli Juma­lan luo­na, ja Sana oli Juma­la.” Juma­la ja hänen Sanan­sa ovat yhtä. Juma­la ei ainoas­taan puhu vaan toi­mii ja on läs­nä Sanas­saan. Maa­il­ma on luo­tu ja lunas­te­taan Juma­lan Sanan väli­tyk­sel­lä, ja Sanal­laan Juma­la kut­suu ihmi­siä luok­seen, yhtey­teen­sä.

Raa­ma­tun sanat todis­ta­vat Juma­lan Sanan voi­mas­ta. Tuon vies­tin välit­tä­ji­nä raa­ma­tun­kään­tä­jät teke­vät mit­taa­mat­to­man arvo­kas­ta työ­tä. Sii­tä he ansait­se­vat kaik­kien mei­dän kir­kon sanan­käyt­tä­jien arvos­tuk­sen ja kii­tok­sen. 

 

Tapio Luo­ma

Ark­ki­piis­pa

Suo­men evan­ke­lis-lute­ri­lai­nen kirk­ko

Kuva: Kir­kon kuva­pank­ki

 

 

 

Vie­ras­ky­nä on jul­kais­tu kesän 2020 Sanal­la sanoen ‑leh­des­sä.