Anu Mannermaa, Nadežda Bulatova ja Shavkat Dusmatov äänittämässä Jeesuksen vertauksia evenkin kielellä. Kuva: Petteri Mannermaa
Teksti: Anu Mannermaa
Olemme kääntäneet Raamatun tekstejä yhdessä Venäjän tiedeakatemian johtavan tutkijan Nadežda Bulatovan kanssa jo muutaman vuoden. Tänä aikana olemme hioutuneet tiiminä yhteen ja välillemme on syntynyt keskinäinen luottamus. Inhimillisesti katsottuna meillä ei Nadeždan kanssa pitäisi olla mitään yhteistä, edustammehan eri kansaa, kieliryhmää, kulttuuria ja sukupolvea. Myös elämänhistoriamme on täysin erilainen: Hän on kasvanut paimentolaisperheen lapsena kodassa taigalla Neuvostoliiton Kaukoidässä ja on sittemmin elänyt läpi maan hajoamisen aiheuttamat valtavat muutokset. Minä taas olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni vakaassa ja edistyksellisessä Suomessa. Yhteistyömme Nadeždan kanssa on kuitenkin sujunut kevyesti, ja ajatuksemme ovat usein hämmästyttävän samansuuntaisia.
Tässä näen selvästi Jumalan työn. Yhteiset projektimme saavat myös meidät molemmat innostumaan: voisipa melkein sanoa, että mitä omaperäisempi idea, sitä enemmän me molemmat sytymme. Projektien myötä myös monenlaiset ovet ovat avautuneet. On ihmeellistä olla mukana jossakin, jossa voi havaita Jumalan kädenjäljen, sillä ihminen ei itse voi näitä ovia avata.
Projektit evenkien runoudesta
Kotimaanjaksoni aikana aloimme työskennellä raamatunkäännösprojektin ohella evenkien perinteisen runouden parissa. Helsingin yliopiston kirjastossa on mielenkiintoinen kokoelma evenkin kieltä käsitteleviä kirjoja. Sieltä löysin muutamia vuosia sitten pari evenkirunoilija Nikolai Ojogirin runokirjaa, joissa runot on julkaistu sekä evenkin että venäjän kielellä. Aloin käymään niitä vähitellen läpi, ja pian aloitin kääntämään niitä myös suomeksi. Helsingin yliopistolla venäjän kieltä opiskellessani kirjallisuuden opettajani kysyi, haluaisinko osallistua pohjoisten alkuperäiskansojen kirjallisuutta käsittelevään projektiin. Minulla oli pöytälaatikossa jo muutama runokäännös valmiina, joten lupasin mennä projektiin mukaan. Ajattelin, että sitä varten tarvittaisiin ehkä pari kolme runoa. Myöhemmin sain tietää, että evenkien kirjallisuutta käsittelevälle osuudelle oli varattu yhteensä kymmenen sivua julkaisusta. Lopulliseksi sivumääräksi muodostui peräti viisitoista.
Runoihin pyydettiin kirjoittamaan myös johdanto. Koska aikaa oli vähän, päätimme, että Nadežda kirjoittaisi sen. Minä en siinä vaiheessa tiennyt vielä paljoa evenkien kirjallisuudesta. Nadežda taas on tuntenut henkilökohtaisesti käytännöllisesti katsoen kaikki heidän runoilijansa ja kirjailijansa sekä monia muita Venäjän alkuperäiskansojen kirjailijoita. Niinpä Nadežda kirjoitti johdannon, ja minä puolestani keskityin kääntämään runot sekä johdannon suomeksi.
Kesäkuussa 2021 Venäläisen kirjallisuuden seura julkaisi tämän evenkirunokokoelman johdantoineen. Taiteilija Sergei Salatkin Evenkian Turasta lupasi käyttää tekemäänsä kuvitusta Nikolai Ojogirin teksteihin. Valokuvaaja Alexander Dersu Jakutskista puolestaan antoi luvan ottamansa kuvan käyttämiseen julkaisun kansikuvana.
Tästä ensimmäisestä runoprojektista jatkoimme seuraavan idean parissa: aloimme kerätä evenkinkielisiä Jumalasta kertovia runoja julkaistaksemme ne. Nadežda kertoi suunnitelleensa tätä itse asiassa jo vuosia. Olen nyt kerännyt sellaiset Nikolai Ojogirin runot, joissa puhutaan Jumalasta, ja parhaillaan etsin niitä vielä muilta runoilijoilta. Julkaisuun tulee mukaan myös valikoima Raamatun runoutta.
Tehtävä on monella tapaa haastava. Runot ovat monesti säilyneet vain venäjänkielisinä, kun taas evenkinkielisinä niitä on vaikea löytää. Niinpä haemme niitä eri lähteistä parhaamme mukaan. Välillä täytyy myös miettiä, miten saa kauniisti ja runollisesti käännettyä vaikkapa tekstin, jossa puhutaan Jumalan evenkeille ravinnoksi lahjoittaman poron teurastamisesta, ruhon pilkkomisesta kappaleiksi ja pään varastoinnista.
Nadežda tarkistaa kaikkien käännettävien runojen kieliasun, sillä vanhoissa runokokoelmissa on paljon erilaisia virheitä. Hän myös kääntää ne uudestaan venäjän kielelle, sillä vanhat käännökset eivät useinkaan sisällöllisesti vastaa alkuperäisiä evenkinkielisiä tekstejä.
Yhteistyökumppani Australiasta
Saimme käännösprojektiin mukaan vielä australiaisen, Siperiassa vuosia asuneen Melody Kuben, joka osaa evenkin kieltä. Hän lupasi kääntää runot englannin kielelle.
Mietimmekin nyt, millaisia julkaisuja runoista koostetaan, kun kieliä on peräti neljä: evenki, venäjä, englanti ja suomi. On myös evenkirunoilijoita, jotka eivät kirjoita evenkiksi tai venäjäksi. Muun muassa tunnettu runoilija Nikolai Kalitin kirjoittaa runonsa jakuutin kielellä. Hänen runonsa suomensin kokoelmaa varten venäjän kielestä. Vasta myöhemmin muistin, että Nadeždan isä oli jakuutti, joka omaksui evenkien elämäntavan ja kielen. Häneltä sekä muilta sukulaisiltaan Nadežda oppi lapsena myös jakuutin kielen. Usein apu on lähempänä kuin arvaammekaan.
Evenkit veivät sydämen
Mitä enemmän olen tutustunut evenkeihin ja heidän kulttuuriinsa, sitä voimakkaammin tämä kansa on vienyt sydämeni. Vuosien mittaan olen saanut tutustua syvällisesti ainakin yhteen evenkiin, Nadeždaan. Tämä ei ole tapahtunut pelkästään yhteisten projektiemme parissa, vaan paljolti yhteisen ruokapöydän ääressä, ilot ja surut jakaen.
Myös evenkien runot sisältävät nuo samat ilot ja surut, valot ja varjot. Niiden toistuvia teemoja ovat luonto, eläimet, oma kieli, yhteisö ja esi-isät, oma kansa ja sen traditiot, oma maa sekä kaipaus kotiseudulle ja menetettyyn elämäntapaan.
Kirjoittaja toimii koordinaattorina sekä teologisena neuvonantajana raamatunkäännösprojektissa Siperian suurimman alkuperäiskansan evenkien kielelle. Projektissa käännetään Raamattu evenkin kielelle sekä tuetaan kielen ja kulttuurin säilymistä.
Minun ihana maani Talvella aurinko ei valaise, päivät kuluvat pimeydessä. Kuu jäisellä taivaalla helisee talven pakkasessa. Taivaalla lentävät linnut jäätyvät ilmaan hahmoiksi. Lehtikuuset kurkottavat puhkaistakseen lumipyryn. Kaukana siintävät tunturit, pohjoisen kansani koti. Evenkit heittävät suopunkia, heille tulee siinä lämmin. Taivas on kuin tuhkaa, höyryävä pakkanen pääni ympärillä. Kylmyyttä ei täällä pelätä, evenkit vain ajavat porojaan. Pakkanen on vitivalkoinen, suksen jäljet piirtyvät hangelle. Onnea ei meidän tarvitse etsiä, kaikki on jo tässä. Uudet kiviset kodat puhkaisevat pilvet huipuillaan. Porojen kellot helisevät, vaadin roukuu vasalleen. Peskin sisällä tämä maa. Pyhä paikka löytyi vasta äsken. Katso, maa on lämmennyt, sillä monet tulet ovat syttyneet. Myrskytköön lumi talvella, myrskytköön yhdeksän kuukautta, Minun maani on kaikkein ihanin, toista en löydä mistään muualta. Minä kuljen porojeni kanssa, hengitän maani lämpöä. Tässä on kaikki mitä tarvitsen, maani multaa käsissäni. Nikolai Ojogir (suom. Anu Mannermaa)
