Ehkä Jeesus antaessaan lähetyskäskyn tiesi, että vuosisatoja myöhemmin ystävyys kahden miehen välillä antaisi alkusysäyksen ennennäkemättömälle Raamattuja levittävien ja käännöstyötä tekevien järjestöjen väliselle kumppanuudelle ja tämän kumppanuuden kautta toivon kaikkien kansojen evankelioimisesta.
Oli vuosi 1989, ja kristilliset johtajat ympäri maailmaa olivat kokoontuneet ystävyyden hengessä Toiseen kansainväliseen maailman evankelioimisen kongressiin (tästä edespäin Lausanne II), joka oli jatkoa Billy Grahamin vuonna 1974 Sveitsin Lausanneen kutsumalle kongressille.
Kongressin 45:stä osallistujille tarjotusta kanavasta yksi ei melkein ollut päässyt ohjelmaan: Raamattujen levitys ja kääntäminen. Tätä teemaa ei oltu huomioitu kongressin varhaisessa suunnitteluvaiheessa, koska Jumalan Sanan keskeistä roolia maailman evankelioimisessa pidettiin niin itsestäänselvänä asiana.
“Lausannen komitean [nykyisin Lausannen liike] uutena tulokkaana olin vielä niin hullunrohkea, että kyseenalaistin tämän olettamuksen”, sanoo Fergus Macdonald, joka siihen aikaan toimi Skotlannin Pipliaseuran pääsihteerinä. “Ja Jumalan johdatuksessa komitea päätti yksimielisesti pitää kongressissa ylimääräisen työpajan.”
Macdonald itse nimitettiin työpajan vetäjäksi yhdessä John Bendor-Samuelin kanssa, joka tuolloin oli SIL Internationalin varatoiminnanjohtaja. Näiden kahden miehen, jotka ennen kokoontumista olivat tuskin tunteneet toisiaan, välille alkoi pian kehittyä elämänmittainen ystävyys. Seuraten Lausanne II-kokoontumisen painotuksia, joita olivat kumppanuus ja yhteistyö, he päättivät kutsua monien eri raamattujärjestöjen johtajia koolle samaan huoneeseen jakamaan näkökulmiaan ja kuuntelemaan toisiaan.
Se, mitä he osanottajilta pyysivät, oli jotakin hyvin epätavallista. Tuohon aikaan Raamatun levitys- ja käännöstyön maailmassa kärsittiin kauan jatkuneesta hajaannuksesta ja yhteistyön puutteesta. Järjestöt kilpailivat kannattajista ja olivat eri mieltä esimerkiksi käännösten tekijänoikeuksista sekä siitä, kuinka Raamattuja tulisi viedä maihin, joihin pääsy oli rajoitettua. Järjestöjen väliset suhteet rakoilivat ja suurimmaksi osaksi kaikki työskentelivätkin erillään muista.
Macdonald muistelee: “Työpajaviikon aikana meillä oli noin 40–50 kävijää, joista monet olivat raamattutyötä tekevien järjestöjen johtajia. Osanottajamäärämme olivat pieniä verrattuna samalla käytävällä järjestettyyn John Wimberin ‘Voimaa evankeliointiin!’ ‑työpajaan, jossa osallistujia oli satoja, mutta emme antaneet lukujen lannistaa meitä.”
Huolimatta pienestä osallistujamäärästä, kilpailun leimaamasta historiasta ja siitä, että työpaja päätettiin sisällyttää ohjelmaan viime hetkellä, jotakin kaunista tapahtui. “Jokaisena päivänä tunsimme Herran läsnäoloa, mikä vahvisti sitä, että kuulumme yhteen”, sanoo Macdonald. “Viimeisenä työpajapäivänämme raamattutyötä tekevät ihmiset sanoivat: ‘Tämä on ollut upeaa. Meidän täytyy tehdä tämä uudelleen.’”
Siispä tehtiin yksimielinen päätös siitä, että seuraavana vuonna tavattaisiin Horsleys Greenissä, Englannissa, SIL/Wycliffe-järjestön Britannian keskuksessa, missä edustajat yli kymmenestä johtavasta raamattutyötä tekevästä järjestöstä päättivät perustaa vuosittaisen foorumin, jonka tavoitteena olisi lisätä yhteistyötä ja vähentää tarpeetonta kilpailua. Kansainvälinen raamattujärjestöjen foorumi FOBAI (The Forum of Bible Agencies International) näki virallisesti päivänvalon, Macdonald ja Bendor-Samuel ensimmäisinä puheenjohtajinaan.
“On tärkeää ymmärtää, että tarkoituksenamme oli luoda puitteet keskustelulle – ei uutta järjestöä”, sanoo Macdonald. Haasteet eivät tietenkään yhtäkkiä kadonneet mihinkään, mutta ainakin nyt oli olemassa foorumi, joka mahdollisti vuorovaikutuksen ja keskustelun pöydän yli sen sijaan, että sitä olisi käyty aidan yli.
Ensimmäiseen FOBAI:n kokoontumiseen osallistui edustajia mm. sellaisista järjestöistä, kuten Wycliffe Raamatunkääntäjät ja sen kumppanuusjärjestö SIL, Open Doors, United Bible Societies, Scripture Union, Living Bible International (nykyisin Tyndale House Publishers), Bible League International ja GideonsUK. Nykyisin FOBAI on kasvanut niin paljon, että siitä on tullut yli 35 johtavan kansainvälisen raamattu- ja lähetysjärjestön liitto. Nämä järjestöt tekevät lähetystyötä peräti yli 120 maassa ympäri maailman.
Jokainen näistä järjestöistä uskoo, että mahdollisuus lukea Raamattua, joka on ensisijainen todistus Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, on välttämätöntä maailman evankelioimiseksi. Kuten Kapkaupungin sitoumuksessa sanotaan:
Me rakastamme Raamattua niin kuin morsian rakastaa tulevan aviomiehensä kirjeitä, ei kirjeiden paperia vaan henkilöä, joka puhuu niiden kautta. Raamatussa Jumala ilmaisee meille oman identiteettinsä, luonteensa, päämääränsä ja toimintansa. Raamattu on tärkein todistus Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Lukiessamme Raamattua me kohtaamme Kristuksen hänen Henkensä kautta suurella ilolla. Rakkautemme Raamattua kohtaan on rakkauden osoitus Jumalalle. (I‑6)
Vaikka lähetystyötä on tehty jo vuosisatojen ajan, ympäri maailman on paljon ihmisiä, joiden suurin este oman Luojansa tuntemiselle ja jumalasuhteelle on se, että Kirjoituksia ei ole sellaisessa muodossa, jota he voisivat ymmärtää. Melkein 7 350 tunnetusta kielestä vain 692 kielelle on käännetty koko Raamattu.
FOBAI:n vuosittaisissa kokoontumisissa edustajia jokaisesta järjestöstä kerääntyy etsimään ratkaisuja tähän valtavaan huolenaiheeseen ja työskentelemään yhdessä selvittääkseen käännöstarpeita ja löytääkseen maailmanlaajuisen näkökulman niiden tärkeysjärjestykseen asettamiseen. Lisäksi FOBAI edistää aktiivisesti ohjelmia, joiden tavoitteena on pitää esillä Raamattua ja saada ihmiset lukemaan sitä enemmän, koska yksi länsimaisten kirkkojen haasteista on se, että kristityt lukevat Jumalan sanaa yhä vähemmän ja vähemmän.
Vuosien saatossa FOBAI on viitoittanut yhteistä suuntaa maailman monille eri raamattujärjestöille. Vuonna 1994 foorumissa päätettiin, että järjestöjen tulisi tavoitella parempaa yhteistyötä alueellisella ja kansallisella tasolla sekä parempia yhteyksiä seurakuntiin ja kirkkoihin. Vuonna 2002 päätettiin panostaa strategiaan tietojen keruun, kannanottojen, laatustandardien ja koulutuksen kautta. Viime vuosina on muodostettu kehittämisryhmiä liittyen kuurojen tarpeisiin, mediaan ja siihen, miten saada kristityt syventymään Raamattuun säännöllisesti.
“Luulen, että syy foorumin menestykseen – Jumalan lisäksi – on se, että se on foorumi eikä konsortio, vaikka aluksi pohdimme myös tuota nimeä”, sanoi Macdonald, joka nykyisin on FOBAI:n puheenjohtaja emeritus, viimeisimmässä kokoontumisessa toukokuussa 2019. “Foorumina FOBAI ei jyrää jäsenjärjestöjensä yli, vaan helpottaa kunkin palvelustyötä.”
Kun Jeesus käski opetuslapsiaan viemään evankeliumin aina maan ääriin saakka, hän tiesi, että tämä tarkoittaisi Sanan kääntämistä kielille, joita voidaan kuulla, nähdä ja tuntea, ja että tarvittaisiin luovia ja selkeitä keinoja liittää ihmiset hänen Sanaansa. Hän tiesi, että tämä olisi tehtävä, jota kukaan yksittäinen henkilö, kulttuuri tai järjestö ei pystyisi tekemään – siihen tarvittaisiin paitsi monien työpanosta myös sitä, että he työskentelevät yhdessä.
Rukoile kanssamme
“Kaikkivaltias Jumala ja rakastava Isä, kiitos Sanastasi, jonka Jeesus sanoi olevan valtakuntasi siemen. Saakoon tuo Sana, kun sitä viedään eri puolille maailmaa, täyttää tarkoituksensa eikä palata tyhjänä. Auttakoon Pyhä Henki miljoonia miehiä ja naisia, nuoria ja lapsia saamaan kokemuksen sen elämää muuttavasta voimasta. Kehota kansaasi ympäri maailman uhraamaan rukouksiaan ja varojaan jouduttaakseen Pyhien kirjoitusten kääntämistä jokaiselle sydämen kielelle ja levittämistä kaikissa medioissa.” Fergus Macdonald
Teksti: Sara Kyoungah White
Kuvat: Lausanne-liike
Käännös: Johanna Ketola
Lähde: Artikkeli on julkaistu alun perin Lausanne-liikkeen sivuilla.
