Kiel­ten elä­mäs­tä ja kuo­le­mas­ta

Hyvät van­hem­mat ajat­te­le­vat las­ten­sa paras­ta. Hyvät van­hem­mat yrit­tä­vät antaa lap­sel­le par­haat mah­dol­li­suu­det menes­tyä elä­mäs­sä. Kai­ken­kie­li­set van­hem­mat kaik­kial­la maa­il­mas­sa toi­mi­vat näin.

Vähem­mis­tö­kiel­ten puhu­jil­le oman kie­len tar­joa­mat mah­dol­li­suu­det ovat usein hyvin raja­tut. Kou­lu­tus, työ, kris­til­li­nen usko ja yli­pään­sä elä­mä oman koti­seu­dun ulko­puo­lel­la saat­ta­vat vaa­tia toi­sel­la kie­lel­lä toi­mi­mis­ta. Aja­tel­les­saan las­ten­sa paras­ta moni van­hem­pi on val­mis uhraa­maan jopa osan omaa iden­ti­teet­ti­ään – oman äidin­kie­len­sä. Van­hem­mat ajat­te­le­vat las­ten­sa paras­ta puhu­mal­la lap­sel­le tois­ta kiel­tä, vaik­ka vaja­vai­ses­ti­kin, jot­ta ovet menes­tyk­seen auke­ai­si­vat tule­vai­suu­des­sa.

Kun kie­li ei enää siir­ry luon­nol­li­ses­ti suku­pol­vel­ta toi­sel­le, on kie­len kuo­le­man läh­tö­lasken­ta alka­nut. Maa­il­man yli 7000 puhu­tus­ta ja vii­to­tus­ta kie­les­tä noin 40 pro­sent­tia on täl­lai­sia uha­na­lai­sia kie­liä.

Aika ajoin minul­ta kysy­tään, onko raa­ma­tun­kään­nös­työn tar­koi­tuk­se­na kiel­ten suo­je­le­mi­nen, nii­den säi­lyt­tä­mi­nen elä­vi­nä kie­li­nä. Hävit­täähän jokai­sen kie­len kuo­le­ma myös palan ihmis­kun­nan kult­tuu­ri­pe­rin­töä ja yhden vähin­tään­kin mah­dol­li­sen Juma­lan ilmoi­tuk­sen väli­kap­pa­leen. Voim­me aja­tel­la, että kiel­ten kuo­le­ma köyh­dyt­tää kol­lek­tii­vis­ta ymmär­rys­täm­me niin maa­il­mas­ta, jos­sa eläm­me, kuin evankeliu­mis­ta­kin.

Kie­len suo­je­le­mi­nen ei sil­ti voi olla raa­ma­tun­kään­nös­työn itse­tar­koi­tus. Jokai­sel­la yhtei­söl­lä ja sen jäse­nil­lä tulee olla vapaus säi­lyt­tää kie­len­sä tai vaih­taa kiel­tä niin halu­tes­saan. Onnis­tues­saan raa­ma­tun­kään­nös­työ kui­ten­kin joh­taa kie­len säi­ly­mi­seen. Kun oma kie­li vakiin­tuu kris­til­li­sen uskon ilmai­sun väli­kap­pa­leek­si, ja kun van­hem­mat koke­vat, että lap­set saa­vat äidin­kie­li­sen perus­kou­lu­tuk­sen kaut­ta hyvät läh­tö­koh­dat myös myö­hem­pään vie­raal­la kie­lel­lä opis­ke­luun, ei tar­vet­ta kie­len vaih­tamiseen enää ole. Van­hem­mat, jot­ka ajat­te­le­vat las­ten­sa paras­ta, voi­vat täl­löin puhua lap­sel­le omaa äidin­kiel­tään.

Onnis­tuak­seen raa­ma­tun­kään­nös­työn täy­tyy huo­mioi­da kat­ta­vas­ti ne kie­leen, kult­tuu­riin ja iden­ti­teet­tiin liit­ty­vät esteet, jot­ka pitä­vät yhteisöä etääl­lä Juma­lan val­ta­kun­nas­ta. Jota­kin näi­den estei­den madal­ta­mi­sen moni­muo­toi­suu­des­ta toi­vom­me myös tämän­ker­tai­sen leh­tem­me artik­ke­lien vies­ti­vän.

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja

Kir­joi­tus on tal­ven 2021 Sanal­la sanoen ‑leh­den pää­kir­joi­tus.