San­ka­reis­ta

En ole kah­teen vuo­teen käy­nyt Suo­men rajo­jen ulko­puo­lel­la. Vii­mei­set kak­si mat­kaa­ni hel­mi­kuus­sa 2020 suun­tau­tui­vat molem­mat Venä­jäl­le. Sain ensin olla yhteis­työ­kir­kon vie­raa­na, ja pari viik­koa myö­hem­min yhteis­työ­jär­jes­töm­me vuo­si­juh­las­sa. Pan­de­mian mer­kit oli­vat jo näky­vis­sä, mut­ta vähän­pä osa­sin aavis­taa kuin­ka eri­lai­sel­ta maa­il­ma näyt­täi­si kak­si vuot­ta myö­hem­min.

Kuten var­mas­ti kaik­kia luki­joi­tam­me­kin, raa­ma­tun­kään­nös­työn yhtei­söä on jär­kyt­tä­nyt Venä­jän oikeut­ta­ma­ton hyök­käys Ukrai­naan, sii­tä aiheu­tu­va suun­na­ton inhi­mil­li­nen kär­si­mys ja tur­vat­to­muus.

Nuo­ruu­des­sa­ni oli vie­lä ole­mas­sa ateis­ti­nen val­tio nimel­tä Neu­vos­to­liit­to. Kuu­lim­me tuol­loin tari­noi­ta mie­his­tä ja nai­sis­ta, jot­ka sala­kul­jet­ti­vat maa­han Raa­mat­tu­ja. Myö­hem­min olen tavan­nut joi­ta­kin heis­tä. Aikan­sa san­ka­rei­ta oli­vat nämä kris­ti­tyt, jot­ka viran­omai­sia ja lake­ja uhma­ten­kin tah­toi­vat vie­dä Juma­lan sanan kan­san ulot­tu­vil­le.

Kei­tä ovat tämän päi­vän san­ka­rit? Aina­kin ne, jot­ka aut­ta­vat sodan jal­koi­hin jää­nei­tä, jot­ka anta­vat suo­jaa, ruo­kaa ja hoi­toa pake­ne­vil­le. Mut­ta san­ka­rei­ta ovat myös ne venä­läi­set, jot­ka teke­vät omas­sa maas­saan raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä. He ovat nyt ”sala­kul­jet­ta­mas­sa” Juma­lan sanaa tämän val­ta­van suu­ren maan vähem­mis­tö­kan­soil­le.

Kun rukoi­lem­me rau­haa ja autam­me Ukrai­nan kär­si­viä, muis­ta­kaam­me myös venä­läi­siä Juma­lan sanan pal­ve­li­joi­ta. He ovat jo kas­va­vas­sa vaa­ras­sa jou­tua vai­non koh­teek­si omas­sa maas­saan. Älkääm­me me hylät­kö hei­tä. 

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja

Kir­joi­tus on kevään 2022 Sanal­la sanoen ‑leh­den pääkirjoi­tus.