Juma­la avaa tien

Ylis­tyk­se­ni ja kii­tol­li­suu­te­ni nousee Kaik­ki­val­ti­aan Juma­lan luo. Hänen rak­kau­ten­sa ansios­ta olen saa­nut elää tähän asti. Haluan jakaa kans­san­ne koke­muk­se­ni Juma­lan seu­raa­mi­ses­ta. 

Olen syn­ty­mäs­tä­ni asti asu­nut van­hem­pie­ni luo­na kyläs­sä, mut­ta vuon­na 2001 jou­duin vaih­ta­maan kou­lua ja muut­ta­maan setä­ni ja täti­ni luok­se kau­pun­kiin. Näi­den kah­den elä­mä oli niin siu­nat­tua, että se herät­ti minus­sa halun pal­vel­la samaa Juma­laa kuin hekin.  

Olen työs­ken­nel­lyt indo­ne­sia­lai­sess­sa Suli­na­ma-jär­jes­tös­sä vuo­des­ta 2009. Työs­ken­te­lem­me äidin­kie­li­sen oppi­mi­sen ja perus­lu­ku­tai­don paris­sa var­hais­kas­va­tuk­ses­sa. Täl­lä het­kel­lä yksi vas­tuu­alueis­ta­ni on koor­di­noi­da Moan pyhä­kou­lu­työ­tä, mikä sisäl­tää seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­den kou­lut­ta­mis­ta ja hei­dän tuke­mis­taan pyhä­kou­lu­ma­te­ri­aa­lien val­mis­ta­mi­ses­sa ja käyt­tä­mi­ses­sä. 

Olen itse kehit­ty­nyt niin, että pys­tyn itse­näi­ses­ti kou­lut­ta­maan seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jöi­tä. Iloit­sen, kun näen las­ten juur­tu­van Juma­lan Sanaan jo var­hai­ses­ta iäs­tä läh­tien. Pyhä­kou­lut, joi­den ope­tuk­ses­ta lap­set ovat kiin­nos­tu­nei­ta, val­mis­ta­vat suku­pol­via pal­ve­le­maan Juma­laa tule­vai­suu­des­sa ja tule­maan seu­ra­kun­nan joh­ta­jik­si.

Juma­la antaa minul­le aina voi­maa ja vii­saut­ta pal­vel­la lap­sia. Olen koh­dan­nut lap­si­työs­sä monia ongel­mia 15 vuo­den pal­ve­lu­työn aika­na, mut­ta pal­ve­len aina vil­pit­tö­mäs­ti ja uskon, että mikään ei ole tur­haa, kun pidän kiin­ni Juma­lan sanas­ta.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Juma­la antoi minul­le varat, jot­ta voin suo­rit­taa kan­di­daa­tin ja mais­te­rin opin­not ajal­laan ja saa­da par­haat tulok­set. Kos­ka Juma­lan rak­kaus on minul­le niin poik­keuk­sel­lis­ta, se saa minut sitou­tu­maan pal­ve­le­maan Juma­laa koko elä­mä­ni ajan.

Lona Mai­ti­mu