“Ei Juma­la pape­ri­lap­pua tai­vaas­ta lähe­tä!” – Mir­ja­mi Uusi­ta­lo Etio­pias­sa

Filo­so­fian mais­te­ri Mir­ja­mi Uusi­ta­lo läh­ti Etio­pi­aan raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön vuon­na 1986.

– Lukioi­käi­se­nä olin ker­ran Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen Kan­san­lä­he­tyk­sen nuor­ten kesä­ta­pah­tu­mas­sa. Siel­lä ope­tet­tiin, että pitää rukoil­la, mitä Juma­la halu­aa minun teke­vän, ettei vain istui­si ja uskoi­si. Sain vas­tauk­se­na rukouk­see­ni sanan “raa­ma­tun­kään­nös­työ”, Mir­ja­mi Uusi­ta­lo muis­te­lee.

Yli­opis­to­vuo­si­naan Mir­ja­mi miet­ti, oli­ko hän sit­ten­kin kek­si­nyt itse koko jutun. Sii­hen aikaan Lai­na Aho oli Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhdys­sih­tee­ri.

– Lai­nal­le minä ker­ran sanoin, että mis­tä minä tie­dän, onko Juma­la tar­koit­ta­nut minut tähän työ­hön. Lai­na vas­ta­si, että ei Juma­la pape­ri­lap­pua tai­vaas­ta lähe­tä vaan joh­taa mei­tä sil­loin, kun olem­me liik­kees­sä. Lai­na roh­kai­si minua hake­maan jäse­nek­si sekä Wyclif­fel­le että Kan­san­lä­he­tyk­sel­le. Ajat­te­lin, että jos kak­si jär­jes­töä hyväk­syy minut, niin läh­tö­ni on olta­va Juma­lan tah­to. Molem­mat hyväk­syi­vät minut jäse­nek­si.

Kan­san­lä­he­tys halusi lähet­tää Mir­ja­min sel­lai­sel­le alu­eel­le, jos­sa on mui­ta­kin Kan­san­lä­he­tyk­sen työn­te­ki­jöi­tä. 

Arme­lias valin­ta

– Minul­la ei ollut kut­sua oikeas­taan mihin­kään maa­han. Annoin Kan­san­lä­he­tyk­sen päät­tää koh­de­maan. Etio­pia oli kan­nal­ta­ni arme­lias valin­ta, sil­lä van­hem­pa­ni oli­vat jo sil­loin van­ho­ja, ja näin pys­tyin lyhyem­män väli­mat­kan takia käy­mään aina kesäl­lä Suo­mes­sa. Oli­sin voi­nut men­nä myös Indo­ne­si­aan tai Papua-Uuteen-Gui­ne­aan, Mir­ja­mi jat­kaa. 

Vuon­na 1986 Mir­ja­mi läh­ti englan­nin­opet­ta­ja­na Ete­lä-Etio­pi­aan. Pää­työ oli kui­ten­kin raa­ma­tun­kään­nös­työ kon­son kie­lel­le, jol­la on puhu­jia noin 300 000–400 000. 

– Kon­sot ovat ahke­ria, kovia työn­te­ki­jöi­tä, kie­les­tään ja kult­tuu­ris­taan ylpei­tä, pelät­ty­jä­kin, Mir­ja­mi luon­neh­tii kan­saa.

Ympä­röi­vään kult­tuu­riin eivät sink­ku­nai­set kovin hyvin sovi, mut­ta ulko­maa­lai­set oli­vat pai­kal­lis­ten sil­mis­sä eri kate­go­rias­sa. Alu­eel­la oli ollut nor­ja­lai­sia ja tans­ka­lai­sia sai­raan­hoi­ta­jia vuo­si­kym­me­nien ajan. Oli lähet­ti­per­hei­tä, mut­ta myös yksi­ne­lä­jiä. 

Gido­le, jon­ne Mir­ja­mi sit­tem­min siir­tyi työs­ken­te­le­mään, on sii­tä eri­tyi­nen alue, että siel­lä on mel­ko pal­jon sink­ku­nai­sia, jot­ka eivät ole kos­kaan men­neet nai­mi­siin. 

– Ystä­vä­pii­ris­sä­ni­kin oli sel­lai­sia. He otti­vat suku­lais­lap­sen, yleen­sä vel­jen tai sis­kon lap­sen, omak­si lap­sek­seen van­huu­den tur­vak­si. Minul­ta ensim­mäi­sen tii­min kään­tä­jä kysyi, että mik­si minul­la ei ole las­ta. Ei minul­le ollut tul­lut mie­lee­ni­kään, että ottai­sin asun­too­ni jon­kun lap­sen asu­maan, vaik­ka oli­si­han sitä voi­nut apu­lai­sen pal­ka­ta las­ta hoi­ta­maan, Mir­ja­mi ker­too.

Mir­ja­min elä­mään on vuo­sien var­rel­ta jää­nyt eri­tyi­ses­ti kol­me poi­kaa, nyky­ään nuo­ria mie­hiä, jot­ka isät­tö­mi­nä tar­vit­si­vat tukea kou­lun­käyn­tin­sä jat­ka­mi­seen.

– Kyl­lä heis­tä on ollut huol­ta, jos heis­tä on ollut iloa­kin. Olen teh­nyt hei­dän kans­saan vir­hei­tä muun muas­sa sii­nä, miten olen anta­nut heil­le rahaa, Mir­ja­mi poh­dis­ke­lee.

Paluu Etio­pi­aan

Mir­ja­mi työs­ken­te­li alkuun kon­son­kie­li­sen Uuden tes­ta­men­tin kään­nös­pro­jek­tis­sa. Kään­nök­sen val­mis­tut­tua Mir­ja­mi pala­si lähes seit­se­mäk­si vuo­dek­si Suo­meen. Etio­pi­aan paluun­sa jäl­keen hän siir­tyi Gido­leen dirai­tan­kie­li­seen Uuden tes­ta­men­tin kään­nös­pro­jek­tiin. 

Kon­son­kie­li­nen koko Raa­mat­tu on val­mis­tu­nut ja on nyt pai­nos­sa. Dirai­tan­kie­li­nen Uusi tes­ta­ment­ti on myös val­mis. Dirai­tak­si on myös ääni­tet­ty Uusi tes­ta­ment­ti ja kum­mas­sa­kin kie­liyh­tei­sös­sä on teh­ty luku­tai­to­työ­tä. Kon­so ja dirai­ta ovat suku­lais­kie­liä. Mir­ja­mi ver­taa nii­tä suo­meen ja viroon: 

– Jot­kut sanat ovat samo­ja, mut­ta niil­lä voi olla eri mer­ki­tys. Perus­sa­nat, kuten talo, ihmi­nen ja suo­la, ovat samo­ja. Kie­len kans­sa­han on minul­le sat­tu­nut vaik­ka mitä. Ker­ran­kin halusin näyt­tää, että olen oppi­nut jota­kin kon­son kie­les­tä. Kon­tis­ta teh­ty­jen toi­mis­to­huo­nei­den välil­lä oli pie­ni kor­keus­e­ro. Hyp­pä­sin huo­nees­ta toi­seen ja luu­lin sano­nee­ni, että hyp­pä­sin. Kään­tä­jät puh­ke­si­vat nau­ra­maan. Sel­vi­si, että olin sano­nut syn­nyt­tä­nee­ni. Sano­jen välil­lä on pie­ni ero.

Tämän vuo­den alus­sa jul­kais­tiin dirai­tak­si Las­ten Raa­mat­tu, joka on eri­tyi­ses­ti pyhä­kou­lu­jen käyt­töön. Se on hyö­dyl­li­nen kui­ten­kin myös aikui­sil­le, kos­ka Van­haa tes­ta­ment­tia ei ole vie­lä kään­net­ty dirai­tak­si. Las­ten Raa­ma­tus­sa on tär­keim­mät Van­han tes­ta­men­tin ker­to­muk­set.

Kau­pun­geis­sa monet kou­lu­te­tut ihmi­set ajat­te­le­vat, että Etio­pian val­ta­kie­li amha­ra on se parem­pi kie­li. Maa­seu­tu­ky­lis­sä seu­ra­kun­nis­sa on pak­ko käyt­tää ihmis­ten omia kie­liä, kon­soa ja dirai­taa, kos­ka siel­lä ei osa­ta amha­raa. 

Ymmär­tää­kö lap­si ope­tus­ta?

Kou­lu­jär­jes­tel­mä toi­mii Etio­pias­sa pää­asias­sa amha­rak­si ja englan­nik­si. 

– Lap­sen opin­tie riip­puu sii­tä, min­kä­lai­nen per­heen tilan­ne on: onko rahaa lait­taa lap­set kou­luun. Asen­ne­ky­sy­mys­hän se tie­tys­ti myös on, koto­na­kin tar­vi­taan työ­voi­maa. Tytöt saat­ta­vat men­nä nuo­re­na nai­mi­siin. Peri­aat­tees­sa on mah­dol­lis­ta opis­kel­la ihan yli­opis­to-opin­toi­hin asti. Maa­seu­dul­ta tar­vit­see muut­taa jos­sain vai­hees­sa opin­to­jen peräs­sä kau­pun­kiin, Mir­ja­mi kuvai­lee.

– Ope­tus alkaa kou­lus­sa suo­raan amha­rak­si. Kou­lus­sa opet­ta­ja siis puhuu eri kiel­tä kuin mitä lap­set ymmär­tä­vät. Kaik­ki opet­ta­jat­kaan eivät osaa las­ten omaa kiel­tä, joten opet­ta­jat eivät aina voi neu­voa las­ten omal­la kie­lel­lä. Las­ten pär­jää­mi­nen riip­puu pal­jon sii­tä, miten van­hem­mat pys­ty­vät aut­ta­maan ja selit­tä­mään asioi­ta sekä kan­nus­ta­maan. Jot­kut lap­set eivät ole yhtä kiin­nos­tu­nei­ta­kaan kou­lun­käyn­nis­tä vaan he ovat mie­luum­min pel­lol­la töis­sä tai leik­ki­vät, Mir­ja­mi ker­too.

Mil­lais­ta Mir­ja­min työ on ollut raa­ma­tun­kään­nös­työn neu­vo­nan­ta­ja­na ja kon­sult­ti­na?

– Vaih­te­le­vaa, Mir­ja­mi nau­rah­taa. Työ on pitä­nyt sisäl­lään kään­nös­ten tar­kas­tus­ta ja nii­den ver­taa­mis­ta muun muas­sa kreik­kaan. Sitä­hän se lähin­nä on ollut, mut­ta sit­ten on ollut käy­tän­nön asioi­ta­kin: tar­vik­kei­den ja tie­to­ko­nei­den osta­mis­ta pro­jek­tiin sen alkuai­koi­na, rapor­toin­tia ja kir­jo­jen myyn­tiä.

Ihmi­nen tär­kein

Mitä Mir­ja­mi on työs­sään oppi­nut ihmi­sis­tä, elä­mäs­tä ja uskos­ta?

– Ihmi­set ovat lop­pu­jen lopuk­si ihan saman­lai­sia kuin Suo­mes­sa­kin. Ihmi­set ovat siel­lä eri­lai­sia ja tääl­lä eri­lai­sia. Olen myös oppi­nut Etio­pias­sa, että ihmi­nen on tär­keäm­pi kuin työ. Jos on hau­ta­jai­set, men­nään hau­ta­jai­siin. Työ jää sii­hen. 

Suo­ma­lai­set kris­ti­tyt voi­si­vat­kin Mir­ja­min mukaan oppia etio­pia­lai­sil­ta kris­ti­tyil­tä aina­kin ihmis­kes­kei­syyt­tä ja toi­sis­ta huo­len pitä­mis­tä. 

Mir­ja­mi on myös huo­man­nut Juma­lan uskol­li­suu­den näi­den vuo­sien aika­na: 

– Kun Juma­la on kut­su­nut, Hän ei kut­su­mis­taan kadu, vaik­ka itse voi­sin­kin näh­dä, että oli­si­han sitä voi­nut olla jois­sain asiois­sa tun­nol­li­sem­pi ja tar­kem­pi ja jois­sain asiois­sa jämp­tim­pi.

Ammus­ten teki­jöi­nä

– Juma­lan sana puhuu ja tekee työ­tä. Olen jos­kus sano­nut etio­pia­lai­sil­le työ­to­ve­reil­le­ni, että olem­me kuin ammus­ten tai asei­den teki­jöi­tä teh­taas­sa. Toi­set sit­ten käyt­tä­vät ja ampu­vat niil­lä. 

Mikä saa Mir­ja­min innos­tu­maan työs­sään?

– Se, kun näkee työn tulok­sen. Luku­tai­to­työs­sä työn tulos näkyy sii­nä, kun joku oppii luke­maan. Jee­sus-fil­min näy­tök­sis­tä tulee palau­tet­ta sii­tä, kuin­ka moni tuli siel­lä uskoon ja kuin­ka moni halusi pala­ta kir­kon yhtey­teen. Se moti­voi. Työm­me tulok­se­na seu­ra­kun­nis­sa   voi­daan lausua uskon­tun­nus­tus, Isä mei­dän ‑rukous ja Kym­me­nen käs­kyä omal­la kie­lel­lä amha­ran sijaan. Se tun­tuu hyväl­tä.

Mir­ja­mi on saa­nut kokea Juma­lan joh­da­tus­ta elä­mäs­sään monis­sa asiois­sa. Ete­lä-Etio­pia­kin tun­tuu juu­ri sopi­val­ta alu­eel­ta hänel­le.

– Siel­lä ään­ne­tään amha­raa yhtä­lail­la vää­rin kuin minä­kin ään­nän. Amha­ra­ni on ete­län amha­raa. Eikä minul­la ollut siel­tä Suo­meen kos­kaan ikä­vä, pait­si alus­sa kun isä ja äiti vie­lä eli­vät. Olen koto­na­ni Etio­pias­sa.

– Esi­ru­koi­li­ja­ni ovat yksi suu­ri kii­tok­sen aihe. Olen sano­nut, että kuten jos­kus jos­ta­kus­ta sano­taan, että hän on tuu­lel­la käy­vä, niin minä olen rukouk­sel­la käy­vä. Ker­ran koin sel­lais­ta, että ahdis­ta­va olo yhtäk­kiä hävi­si ja tilal­le tuli kii­tos­mie­li. Ulko­nai­ses­ti mikään ei muut­tu­nut, mut­ta oma olo­ti­la­ni muut­tui. Ajat­te­lin, että sil­loin oli var­maan joku Wyclif­fen rukous­pii­ri. Minul­la on myös sel­lai­sia esi­ru­koi­li­joi­ta, jot­ka ovat olleet muka­na rukoi­le­mas­sa puo­les­ta­ni jo läh­tö­pro­ses­sis­ta­ni läh­tien. Täl­lai­nen uskol­li­suus on todel­la ihme, Mir­ja­mi päät­tää.

Teks­ti: Anne Par­hia­la

Mir­ja­mi jäi eläk­keel­le 1.4.2023, mut­ta hän jat­kaa vie­lä seu­raa­vat kak­si vuot­ta 80 %:n työ­pa­nok­sel­la käyt­täen puo­let ajas­ta kään­nös­ten tar­kas­ta­mi­seen ja puo­let Kan­san­lä­he­tyk­sen Etio­pian maa­edus­ta­jan teh­tä­viin. Tämän jutun kir­joi­tus­het­kel­lä dirai­tan­kie­li­siä Uusia tes­ta­ment­te­ja odo­tet­tiin saa­pu­vak­si pai­nos­ta elo-syys­kuus­sa 2023.