Luku- ja kir­joi­tus­tai­to herät­tää nai­set eloon

”Olen oppi­nut näp­päi­le­mään nume­roi­ta ja voin soit­taa kenel­le tahan­sa, jon­ka haluan tavoit­taa. Tun­nen onnis­tu­mis­ta ja riip­pu­mat­to­muut­ta muis­ta”, kuvaa etio­pia­lai­nen Mume­sa Ibra­him. Oman per­heen jäse­nil­le soit­ta­mi­nen kuu­los­taa aika yksin­ker­tai­sel­ta. Mut­ta entä kun ei osaa tun­nis­taa nume­roi­ta kän­ny­käs­sä? Tämä tilan­ne on tut­tu mil­joo­nil­le aikuis­opis­ke­li­joil­le Etio­pias­sa.

Sen jäl­keen, kun kei­sa­ri Hai­le Selas­sie syös­tiin val­las­ta vuon­na 1974, Etio­pias­sa alkoi tiu­kan soti­las­hal­lin­non aika, joka muut­tui sosia­lis­mik­si. Uusi hal­li­tus lupa­si pal­jon – kuten kou­lu­tus­ta kai­kil­le. Sil­ti 50 vuot­ta myö­hem­min arvioi­tiin, että vuon­na 2023 etio­pia­lai­sis­ta oli luku­tai­toi­sia vain hie­man alle 52 pro­sent­tia.

Luku ker­toi kui­ten­kin huo­mat­ta­vas­ta paran­nuk­ses­ta aikai­sem­piin vuo­siin ver­rat­tu­na maas­sa, jos­sa vain 69 pro­sent­tia lap­sis­ta suo­rit­taa perus­as­teen kou­lu­tuk­sen lop­puun. Kou­lua käy­dään yleen­sä lap­sen toi­sel­la tai kol­man­nel­la kie­lel­lä, jota hän ei osaa hyvin. Tämän seu­rauk­se­na monet pää­ty­vät vähek­syt­tyi­hin töi­hin tai jää­vät työt­tö­mik­si. He eivät pys­ty osal­lis­tu­maan mie­lek­kääs­ti ympä­röi­vän yhteis­kun­nan elä­mään, kuten kes­kus­te­luun yhtei­söön vai­kut­ta­vis­ta talou­del­li­sis­ta, sosi­aa­li­sis­ta tai poliit­ti­sis­ta asiois­ta, eivät­kä luke­maan ter­veys­tie­toa tai käyt­tä­mään tek­no­lo­gi­aa.

Mume­san todel­li­suus on sama monil­la etio­pia­lai­sil­la aikui­sil­la tänä päi­vä­nä, eten­kin nai­sil­la. Etio­pian kal­tai­ses­sa his­to­rial­li­ses­ti pat­riar­kaa­li­ses­sa yhteis­kun­nas­sa nai­sia on perin­tei­ses­ti pidet­ty vähem­piar­voi­si­na. Nais­ten teh­tä­vä­nä on ollut huo­leh­tia kodis­ta, syn­nyt­tää lap­sia ja teh­dä pel­to­töi­tä. Mies­ten roo­li­na on ollut hank­kia elan­to, saa­da kou­lu­tus­ta ja osal­lis­tua yhteis­kun­taan laa­jem­min vai­kut­ta­viin asioi­hin. Nyky­ään tämä kaik­ki on muut­tu­mas­sa, mut­ta se vaa­tii aikaa, pon­nis­te­lua ja panos­tus­ta – täs­sä tapauk­ses­sa aikuis­opis­ke­li­joi­hin ja hei­dän tule­vai­suu­teen­sa.

Hagi­ge Mehe­med on nai­nen, joka halu­aa hank­kia elan­non per­heel­leen. Hän vil­je­lee vihan­nek­sia ja myy sato­aan pai­kal­li­sel­la toril­la. ”Osal­lis­tuin eri­lai­siin kou­lu­tus­ti­lai­suuk­siin, jois­sa kes­ki­tyt­tiin toi­meen­tu­loam­me paran­ta­viin tai­toi­hin. Täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta huo­li­mat­ta minul­la oli aluk­si vai­keuk­sia kir­joit­taa nime­ni kun­nol­la, mikä han­ka­loit­ti kaup­pa­ta­va­roi­den mer­kit­se­mis­tä”, hän ker­too. ”Kun esi­mer­kik­si toin myy­tä­väk­si sipu­lei­ta, en ollut usein­kaan var­ma säkin pai­nos­ta. Pää­tin ryh­tyä toi­miin asian kor­jaa­mi­sek­si. Nyt var­mis­tan, että mer­kit­sen säk­kiin tar­kas­ti sekä nime­ni että sen sisäl­lön pai­non.”

Nämä ovat suu­ria muu­tok­sia Hagi­gen elä­mäs­sä. Nyt hän voi käy­dä kaup­paa luot­ta­vai­sin mie­lin ja olla var­ma, että hän saa tuot­teis­taan oikean hin­nan.

Mikä sit­ten aiheut­ti muu­tok­sen? Hagi­ge on yksi niis­tä 892 nai­ses­ta, jot­ka osal­lis­tui­vat SIL Etio­pian jär­jes­tä­mil­le aikuis­ten luku- ja kir­joi­tus­tai­don kurs­seil­le 18 alu­eel­li­ses­sa kes­kuk­ses­sa, jot­ka toi­mi­vat benis­han­gu­lin, shi­nas­han ja gumuzin kiel­ten puhu­jien paris­sa Län­si-Etio­pias­sa aivan Suda­nin rajan tun­tu­mas­sa.

Kun nämä nai­set oppi­vat, he herää­vät eloon. Sen lisäk­si he pys­ty­vät osal­lis­tu­maan las­ten­sa kou­lu­tuk­seen. Tämä kat­kai­see vähäi­sen kou­lu­tuk­sen kier­teen, jos­sa lap­set eivät vält­tä­mät­tä pär­jää kou­lus­sa, kos­ka koto­na ei ole aikui­sia aut­ta­mas­sa oppi­mi­ses­sa ja koti­teh­tä­vis­sä. Kun van­hem­mat voi­vat antaa arvoa kou­lu­tuk­sel­le täl­lä taval­la, lap­set pysy­vät toden­nä­köi­ses­ti kou­lus­sa pitem­pään ja saa­vat parem­man kou­lu­tuk­sen.

”Kun lap­se­ni palaa­vat kou­lus­ta, tun­nen pys­ty­vä­ni osal­lis­tu­maan aktii­vi­ses­ti hei­dän oppi­mi­seen­sa”, kuvaa toi­nen aikuis­opis­ke­li­ja Atha­ja Ibra­him. ”Tie­dän, miten seu­ra­ta hei­dän tilan­net­taan ja teh­tä­vien suo­rit­ta­mis­ta. Se mer­kit­see, ettei­vät he voi hel­pos­ti pet­kut­taa minua koti­teh­tä­vien teke­mi­sen suh­teen. Osal­lis­tu­mi­nen saa minut tun­te­maan suu­rem­paa yhteyt­tä hei­dän edis­ty­mi­seen­sä ja var­mis­taa, että voin tukea hei­tä tehok­kaas­ti.”

Kie­leen panos­ta­mi­nen tuo aitoa vai­ku­tus­ta. On innos­ta­vaa näh­dä Atha­jan, Hagi­gen ja Mume­san kal­tais­ten nais­ten elä­mäs­sä tapah­tu­via muu­tok­sia. Toi­vom­me näke­väm­me saman­lais­ta pysy­vää muu­tos­ta suku­pol­ves­ta toi­seen.

Koon­nut ja toi­mit­ta­nut Marc Secc­hia hank­keen pii­ris­sä ole­vien nais­ten ker­to­man poh­jal­ta.

Benis­han­gul-Gumuz Women’s Lite­racy on SIL Etio­pian yllä­pi­tä­mä aikuis­ten luku­tai­to-ohjel­ma, jota rahoit­taa Nor­jan Lähe­tys­seu­ra (NMS). Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät tekee yhteis­työ­tä myös SIL Etio­pian kans­sa, mut­ta kes­ki­tym­me ensi­si­jai­ses­ti esio­pe­tuk­seen ja luku­tai­toon. Molem­mil­la ohjel­mil­la on suu­ri vai­ku­tus yhtei­söi­hin­sä ja ne osoit­ta­vat, että luku­tai­to voi olla eli­ni­käi­nen sitou­tu­mi­nen, joka joh­taa vah­vem­piin ja kes­tä­väm­piin yhtei­söi­hin. Juma­lan sana tulee osak­si ihmis­ten arki­päi­vää heil­le mer­ki­tyk­sel­li­sim­mil­lä kie­lil­lä.