Adoniram Judson
Ado­ni­ram Jud­son. Kuva: Public domain, Wiki­me­dia Com­mons

Ame­rik­ka­lai­nen Ado­ni­ram Jud­son ei ollut ensim­mäi­nen kris­tit­ty lähe­tys­työn­te­ki­jä Bur­mas­sa. Hän ei ollut edes ensim­mäi­set pro­tes­tant­ti­nen lähe­tys­työn­te­ki­jä maas­sa, eikä ensim­mäi­nen, joka kään­si Raa­ma­tun teks­te­jä bur­man kie­lel­le. Jud­son on kui­ten­kin Bur­man lähe­tys­työn­te­ki­jöis­tä kuu­lui­sin – ehkä sik­si että hänen työn­sä tulok­se­na Bur­maan syn­tyi seu­ra­kun­ta­lii­ke, jon­ka jäl­jet ulot­tu­vat nyky­päi­vään saak­ka, ehkä sik­si että hänen bur­man­kie­li­nen raa­ma­tun­kään­nök­sen­sä on edel­leen arvos­tet­tu, tai ehkä sik­si että hän jou­tui koh­taa­maan jopa oman aikan­sa lähe­tys­työn­te­ki­jöi­den mit­ta­puul­la suun­nat­to­man suu­ria kär­si­myk­siä ja mene­tyk­siä.

Ado­ni­ram Jud­son oli 23-vuo­tias, kun hän hel­mi­kuun 5. päi­vä­nä 1812 meni nai­mi­siin vuot­ta nuo­rem­man Ann Has­sel­ti­nen kans­sa. Seu­raa­va­na päi­vä­nä Jud­son siu­nat­tiin koti­seu­ra­kun­nas­saan lähe­tys­työn­te­ki­jän teh­tä­vään ”vie­mään pelas­tuk­sen evan­ke­liu­mia paka­noil­le”. Kak­si viik­koa myö­hem­min Ado­ni­ram ja Ann Jud­son astui­vat lai­vaan Sale­min sata­mas­sa Yhdys­val­tain Mas­sac­husett­sis­sa. Hei­dän mää­rän­pää­nään oli Intian Seram­po­re, mis­sä englan­ti­lai­nen Wil­liam Carey – ”moder­nin pro­tes­tant­ti­sen lähe­tys­työn isä” – oli aloit­ta­nut työn edel­li­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä. Jud­so­nit oli­vat kongre­ga­tio­na­lis­te­ja, mut­ta pit­kän lai­va­mat­kan aika­na Ado­ni­ram tuli vakuut­tu­neek­si usko­vien kas­tees­ta, ja heti Seram­po­reen peril­le pääs­ty­ään hän yhdes­sä vai­mon­sa kans­sa otti kas­teen. Jud­so­nien koti­seu­ra­kun­ta oli asias­ta kuul­tu­aan ymmär­ret­tä­väs­ti häm­men­ty­nyt, ja Jud­so­nit siir­tyi­vät­kin nopeas­ti bap­tis­ti­lä­he­tyk­sen alai­suu­teen.

Bur­maan

Jud­so­nien tar­koi­tuk­se­na oli jää­dä työ­hön Län­si-Ben­ga­lin alu­eel­le, mut­ta sekä brit­ti­läi­sen siir­to­maa­hal­lin­non edus­ta­jat että pai­kal­li­set viran­omai­set suvait­si­vat huo­nos­ti lähe­tys­työn­te­ki­jöi­tä, jot­ka saar­na­si­vat evan­ke­liu­mia hin­duil­le ja näin mah­dol­li­ses­ti aiheut­ti­vat levot­to­muut­ta ja tyy­ty­mät­tö­myyt­tä kan­san kes­kuu­des­sa. Jud­so­nien tilan­net­ta ei hel­pot­ta­nut hei­dän ame­rik­ka­lai­suu­ten­sa. Oli­han Yhdys­val­lat julis­ta­nut sodan Bri­tan­nial­le samaan aikaan, kun he saa­pui­vat Inti­aan kesä­kuus­sa 1812. Ado­ni­ram ja Ann Jud­son siir­tyi­vät­kin pian naa­pu­ri­maan puo­lel­le, Bur­man kunin­gas­kun­taan. Mat­kal­la Ann koki ensim­mäi­sen kes­ken­me­non­sa, olo­suh­teet maas­sa oli­vat vaa­ti­vat, ja aluk­si Jud­so­nit oli­vat maan ainoat pro­tes­tant­ti­set lähe­tys­työn­te­ki­jät. Kaik­ki hei­dän edel­tä­jän­sä oli­vat joko kuol­leet tai läh­te­neet maas­ta pois.

Kris­ti­nus­ko ei kui­ten­kaan ollut Bur­mas­sa täy­sin tun­te­ma­ton uskon­to. Ensim­mäi­set kato­li­lai­set lähe­tys­työn­te­ki­jät oli­vat saa­pu­neet Por­tu­ga­lis­ta 1500-luvul­la, ja kirk­ko oli ollut maas­sa läs­nä sii­tä saak­ka, vaik­ka­kin kris­tit­ty­jen mää­rä oli ensim­mäis­ten vuo­si­sa­to­jen aika­na pysy­nyt vähäi­se­nä. Suu­rem­pi kato­li­sen lähe­tys­työn aika koit­ti, kun ita­lia­lai­nen bar­na­biit­tien vel­jes­kun­ta aloit­ti työn maas­sa vuon­na 1722. Bar­na­bii­tit kään­si­vät kat­kel­mia Raa­ma­tus­ta sekä mui­ta kir­kon litur­gi­aan kuu­lu­via teks­te­jä ja laa­ti­vat ensim­mäi­sen bur­man­kie­li­sen sana­kir­jan. Bur­man­kie­li­nen kir­joi­tus­jär­jes­tel­mä oli ollut käy­tös­sä jo vuo­si­sa­to­jen ajan, mut­ta bar­na­biit­tien työ lie­nee ede­saut­ta­nut kie­len oikein­kir­joi­tuk­sen vakiin­tu­mis­ta.

Ado­ni­ram Jud­so­nil­le oli apua täs­tä kato­li­lais­ten munk­kien teke­mäs­tä työs­tä, kun hän kiel­tä opit­tu­aan alkoi kään­tää Raa­mat­tua bur­mak­si. Jud­so­nin kään­nös Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­ta val­mis­tui jo vuon­na 1817. Jud­so­nien poi­ka Roger oli kuol­lut kuu­me­tau­tiin alle vuo­den ikäi­se­nä, ja kun Ann 1920-luvun alus­sa pala­si hei­kon ter­vey­ten­sä takia pit­käk­si aikaa Yhdys­val­toi­hin, Bur­maan jää­nyt Ado­ni­ram jat­koi Uuden tes­ta­men­tin kään­tä­mis­tä. Hän ei ollut suin­kaan ensim­mäi­nen lähe­tys­työn­te­ki­jä, joka hau­ta­si mur­heen­sa Raa­ma­tun kään­tä­mi­seen. Paria vuo­si­kym­men­tä aikai­sem­min Wil­liam Carey oli työs­tä­nyt kam­mios­saan usei­den intia­lais­ten kiel­ten kään­nök­siä samaan aikaan, kun hänen usei­ta lap­sia menet­tä­nyt­tä ja vaka­vis­ta mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta kär­si­nyt­tä vai­mo­aan pidet­tiin lukit­tu­na vie­rei­ses­sä huo­nees­sa. Ado­ni­ram Jud­so­nin oma hen­ki­nen tasa­pai­no kui­ten­kin tois­tai­sek­si säi­lyi, ja ensim­mäi­nen Uuden tes­ta­men­tin luon­nos val­mis­tui vuon­na 1823.

Myö­hem­min Jud­son kään­si myös Van­han tes­ta­men­tin ja uudis­ti kään­nök­si­ään aina vuo­teen 1840 saak­ka, jol­loin koko bur­man­kie­li­nen Raa­mat­tu jul­kais­tiin yksis­sä kan­sis­sa. Sitä ennen hän­tä koh­ta­si­vat kui­ten­kin monet vai­keu­det, jot­ka hor­jut­ti­vat hänen mie­len­ter­veyt­tään ja lähes­tul­koon vei­vät hänel­tä hen­gen.

Sota syt­tyy ja vie Jud­so­nin kuo­le­man par­taal­le

Vuo­den 1824 alus­sa Ann oli palan­nut Bur­maan mie­hen­sä luo. Maa­lis­kuus­sa kui­ten­kin syt­tyi sota, jota Bri­tan­nias­sa kut­su­taan ensim­mäi­sek­si Bur­man sodak­si ja Bur­mas­sa ensim­mäi­sek­si englan­ti­lais­ten hyök­käys­so­dak­si. Jud­son oli muu­ta­maa vuot­ta aiem­min tulok­set­ta vedon­nut Bur­man kunin­kaa­seen laa­jem­man uskon­non­va­pau­den puo­les­ta sekä toi­mi­nut toi­sen lähe­tys­työn­te­ki­jän tulk­ki­na kunin­kaan hovis­sa. Tämä tun­net­ta­vuus ei ollut hänen eduk­seen, kun sota syt­tyi ja kaik­kia ulko­maa­lai­sia alet­tiin epäil­lä vakoo­jik­si. Täl­lai­sen syyt­teen nojal­la myös Ado­ni­ram Jud­son van­git­tiin.

Sota kes­ti vajaat kak­si vuot­ta ja Jud­so­nin van­keus lähes yhtä pit­kään. Olot oli­vat epäin­hi­mil­li­set. Kun brit­ti­jou­kot ete­ni­vät koh­ti kau­pun­kia, jos­sa Jud­so­nia ja monia mui­ta sota­van­ke­ja pidet­tin, hei­dät lähe­tet­tiin kuo­le­man­mars­sil­le, jol­ta vain har­vat sel­vi­si­vät. Sodan lähes­tyes­sä lop­pu­aan Jud­son vapau­tui van­ki­las­ta, mut­ta hänet pako­tet­tiin tul­kik­si rau­han­neu­vot­te­lui­hin. Ado­ni­ram ja Ann sai­vat kuu­kausia kes­tä­nei­den neu­vot­te­lui­den aika­na viet­tää lyhyi­tä aiko­ja yhdes­sä tois­ten­sa ja van­keus­ai­ka­na syn­ty­neen tyt­tä­ren­sä kans­sa. Annin ter­veys oli kui­ten­kin sodan aika­na jäl­leen hei­ken­ty­nyt, ja ennen kuin rau­ha sol­mit­tiin, hän kuo­li. Muu­ta­maa kuu­kaut­ta myö­hem­min meneh­tyi myös tytär Maria.

Ado­ni­ram Jud­so­nia koh­dan­neen surun syvyy­den on täy­ty­nyt olla muser­ta­va kevääl­lä 1827. Mitään hen­kis­tä tai fyy­sis­tä kun­tou­tus­ta van­keus­a­jan rasi­tuk­sis­ta ja trau­mois­ta ei lie­ne ollut tar­jol­la. Jud­son oli menet­tä­nyt vai­mon­sa, ja kaik­ki hänen lap­sen­sa oli­vat kuol­leet. Ensin hän yrit­ti hau­da­ta mur­heen­sa teke­mäl­lä kovem­min työ­tä – kään­tä­mäl­lä enem­män Raa­mat­tua, julis­ta­mal­la enem­män evan­ke­liu­mia. Ajan mit­taan Jud­son kui­ten­kin vetäy­tyi mui­den lähe­tys­työn­te­ki­jöi­den seu­ras­ta ja lopul­ta muut­ti vii­dak­koon raken­ta­maan­sa majaan. Jud­son kai­voi hau­dan – itsel­leen­kö vai­ko muis­tok­si menet­tä­mäl­leen per­heel­le, emme tie­dä – ja val­voi sen äärel­lä.

Uuteen elä­mään

Syvä masen­nus kes­ti kuu­kausia. On vai­ke­aa tie­tää, mis­sä mää­rin koke­muk­set värit­ti­vät hänen sisäis­tä elä­mään­sä tämän jäl­keen, mut­ta pahim­man men­tyä ohi Jud­son vai­kut­taa saa­neen jäl­leen otteen elä­mäs­tä. Vuon­na 1834 hän meni nai­mi­siin työ­to­ve­rin­sa les­ken, Sarah Board­ma­nin kans­sa. Sarah ja hänen edes­men­nyt avio­mie­hen­sä Geor­ge oli­vat saa­pu­neet Bur­maan sodan pää­tyt­tyä ja teh­neet työ­tä maan kare­ni­väes­tön kes­kuu­des­sa. Ani­mis­tis­ta uskon­toa har­joit­ta­neet kare­nit oli­vat maan budd­ha­lai­seen val­ta­väes­töön näh­den köy­hiä ja hei­kos­sa ase­mas­sa, ja kris­ti­nus­kon sano­ma löy­si hei­dän kes­kuu­des­saan nopeas­ti kos­ke­tus­pin­taa. Seu­ra­kun­ta alkoi kas­vaa eri­tyi­ses­ti Board­ma­nien kans­sa työ­tä teh­neen Tha Byun julis­tuk­sen kaut­ta. Tha Buyl­la oli rikol­li­nen taus­ta – omien sano­jen­sa mukaan hän oli mur­haa­ja – mut­ta hän oli kään­ty­nyt kris­ti­tyk­si tutus­tut­tu­aan Ado­ni­ram Jud­so­niin. Vaik­ka Jud­so­nin oma huo­mio koh­dis­tui pää­asias­sa bur­man­kie­li­seen julis­tuk­seen ja Raa­ma­tun kään­tä­mi­seen, jat­koi hän Sara­hin kans­sa nai­mi­siin men­ty­ään työ­tä myös kare­ni­väes­tön kes­kuu­des­sa.

Sarah syn­nyt­ti 11 seu­raa­van vuo­den aika­na kah­dek­san las­ta, jois­ta kuusi jäi eloon. Kun hänen ter­vey­ten­sä alkoi hei­ke­tä, Jud­so­nit läh­ti­vät kol­men nuo­rim­man lap­sen­sa kans­sa lai­val­la Yhdys­val­toi­hin vuon­na 1845. Bur­maan jää­neet kol­me las­ta eivät enää kos­kaan näh­neet äiti­ään, joka kuo­li lai­va­mat­kan aika­na.

Vii­mei­nen luku

Ado­ni­ram Jud­son oli nyt tois­ta ker­taa les­ki ja ensim­mäis­tä ker­taa 33 vuo­teen syn­nyin­maas­saan. Van­ha koti­maa oli muut­tu­nut, ja Jud­son oli taa­tus­ti muut­tu­nut. Yhdys­val­lois­sa hän oli kui­ten­kin kuu­lui­suus, joka vas­ten­tah­toi­ses­ti suos­tui puhu­ja­kier­tueil­le. Kaik­ki tah­toi­vat tava­ta ”Bur­man apos­to­lin”. On vai­ke­aa tie­tää, miten ris­ti­rii­tai­sin tun­tein Jud­son mai­nee­seen­sa suh­tau­tui. Miten eri­lai­sia ovat­kaan mah­ta­neet olla ihmis­ten odo­tuk­set ver­rat­tu­na Jud­so­nin omiin koke­muk­siin? Kun Jud­son tam­mi­kuus­sa 1946 meni nai­mi­siin itse­ään puol­ta nuo­rem­man kir­jai­li­jan Emi­ly Chub­boc­kin kans­sa vain kuu­kau­den tut­ta­vuu­den jäl­keen, ei tämä aina­kaan vas­tan­nut monien odo­tuk­sia sii­tä, kuin­ka lähes tarun­omai­sen lähe­tys­työn san­ka­rin tuli­si käyt­täy­tyä. Saman vuo­den mar­ras­kuus­sa Ado­ni­ram läh­ti uuden vai­mon­sa kans­sa takai­sin Bur­maan. Hänen kol­me las­taan jäi­vät Yhdys­val­toi­hin, eivät­kä he enää kos­kaan näh­neet isään­sä. Emi­ly ja Ado­ni­ram teki­vät yhdes­sä työ­tä noin kol­men vuo­den ajan. Heil­le syn­tyi tuo­na aika­na yksi elä­vä tytär, ja Emi­ly jul­kai­si kir­joit­ta­man­sa elä­mä­ker­ran ”edel­tä­jäs­tään” Sara­his­ta. Vuon­na 1850 Ado­ni­ram kuo­li olles­saan lai­va­mat­kal­la. Emi­ly pala­si Yhdys­val­toi­hin, mut­ta meneh­tyi jo muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min vain 36-vuo­ti­aa­na.

Jäl­ki­mai­ne

Kuten kenel­lä tahan­sa lähe­tys­työn­te­ki­jäl­lä, Ado­ni­ram Jud­so­nil­la kes­ti vuo­sia, ennen kuin hän osa­si bur­man kiel­tä ja kult­tuu­ria riit­tä­väs­ti vies­tiäk­seen kris­ti­nus­kon sano­maa mer­ki­tyk­sel­li­sel­lä taval­la. Hänen suu­ri kult­tuu­ri­nen oival­luk­sen­sa oli perus­taa kris­tit­ty­jen kokous­huo­ne, jon­ka esi­ku­va­na oli bur­ma­lai­nen zay­at – avoin kokoon­tu­mis­paik­ka, johon kuka tahan­sa saat­toi tul­la leväh­tä­mään ja kuun­te­le­maan budd­ha­lai­sia opet­ta­jia. Vie­mäl­lä evan­ke­liu­min ulos euroop­pa­lai­ses­ta kirk­ko- ja lähe­tys­a­se­maym­pä­ris­tös­tä kon­tak­tit taval­li­siin ihmi­siin monin­ker­tais­tui­vat, eikä kris­ti­nus­ko vai­kut­ta­nut bur­ma­lai­sil­le enää vält­tä­mät­tä uskon­nol­ta, jota voi­si har­joit­taa vain kult­tuu­ri­ses­ti vie­raas­sa ympä­ris­tös­sä.

Kos­ka Jud­so­nin käsi­tys kas­tees­ta muut­tui meri­mat­kal­la Bur­maan, hänen työn­sä tulok­se­na syn­ty­neis­tä seu­ra­kun­nis­ta tuli bap­tis­ti­sia. Jud­so­nin kaut­ta kris­ti­tyik­si kään­ty­neet vei­vät sano­maa eteen­päin, ja monet nyky­päi­vän bap­tis­ti­seu­ra­kun­nat Bur­mas­sa jäl­jit­tä­vät­kin alku­pe­rän­sä Ado­ni­ram Jud­so­nin julis­tuk­seen. Jud­so­nin bur­man­kie­li­nen raa­ma­tun­kään­nös on maas­sa edel­leen arvos­tet­tu, vaik­ka monia myö­hem­piä kään­nök­siä onkin nyky­ään käy­tös­sä. Jud­so­nil­la ja hänen kaut­taan uskoon tul­leel­la Tha Buyl­la on suu­ri his­to­rial­li­nen mer­ki­tys kris­ti­tyil­le kare­neil­le. Vii­me vuo­si­kym­men­ten maa­han­muu­ton seu­rauk­se­na Suo­mes­sa­kin kokoon­tuu tätä nykyä usei­ta kare­nien bap­tis­ti­seu­ra­kun­tia.

Ado­ni­ram Jud­son ei ollut ensim­mäi­nen, eikä vii­mei­nen, lähe­tys­työn­te­ki­jä Bur­mas­sa. Suur­ta mää­rää bur­ma­lai­sia ei kään­ty­nyt kris­ti­tyik­si suo­raan Jud­so­nin kaut­ta. Jud­so­nin suu­rin mer­ki­tys lie­nee sii­nä, että kään­nös­työn­sä ja kult­tuu­ri­ses­ti vii­saan julis­tus­työn­sä kaut­ta hän alkoi alkusy­säyk­sen sil­le pit­käl­le pro­ses­sil­le, jos­sa kris­til­li­ses­tä uskos­ta alkoi tul­la myös bur­ma­lai­nen ja kare­nien oma usko – jos­sa Kris­tus ei enää ollut vain vie­rai­den kan­so­jen vie­ras­kie­li­nen Juma­la. Täl­le tar­koi­tuk­sel­le Jud­son omis­ti elä­män­sä, johon mah­tui siu­naus­ten ohel­la ylen­palt­ti­ses­ti koet­te­le­muk­sia ja kär­si­myk­siä.

Teks­ti: Han­nu Sor­sa­mo