Seuraavassa on ote akenkielisestä jouluevankeliumista käännettynä sana sanalta takaisin suomeksi. Akea puhutaan Thaimaan ja Myanmarin lisäksi myös kahdessa niiden naapurimaassa. Tuula Kosonen, Suomen Lähetysseuran ja Wycliffe Raamatunkääntäjien yhteinen työntekijä, on ollut Suomesta mukana kääntämässä Raamattua akeksi. 

Tuolla alueella oli lampaidenvartijoita katsomassa lampaitaan niityllä yöllä. Silloin yksi Jumalan taivaanlähettiläs tuli alas seisomaan heidän vierelleen. Jumalan kirkkaus tuli sen paikan päälle, jossa he olivat ja he olivat erittäin peloissaan. Mutta taivaanlähettiläs sanoi heille: ’Älkää olko peloissanne. Miksi näin, sillä minä olen tullut saattamaan tietoonne iloisen asian. Tänään kuningas Dabin kaupungissa on syntynyt pelastajahenkilö. Hän on Kuningas Khali. Te näette hänet tällä tavoin: Näette hänet kapaloituna ja laitettuna nukkumaan lehmien puiseen syöttökaukaloon. Henkilö, jonka näette tällaisena, hän on Khali,’ taivaanlähettiläs sanoi. Yhtäkkiä valtava joukko taivaanlähettiläitä ilmestyi ja tuli alas siihen paikkaan, jossa tuo ensimmäinen taivaanlähettiläs seisoi. He ylistivät Jumalaa tällä tavoin: ’Ylistäkäämme suuresti Jumala, joka on taivaan päällä! Rauha kaikille ihmisille maan päällä, jotka hän hyväksyy.’”

Luuk. 2:8—14.

Uusi testamentti ilmestyi akeksi vuonna 2015 ja Vanhan testamentin arvioidaan valmistuvan 2033—2034.

Jouluevankeliumia lukiessasi saatat kiinnittää huomiota siihen, että siinä puhutaan taivaanlähettiläistä eikä enkeleistä. 

— Vaikka nykyään suomalaiset pääsääntöisesti ymmärtävät sanan enkeli (suora lainaus kreikan kielen sanasta “angelos”) Agricolan ajan suomalaiset eivät automaattisesti tienneet, mikä enkeli on ja mitä se tekee. Heille piti se opettaa. Nykyään sanojen pitäisi olla kohdekielellä ymmärrettäviä, eikä suoria lainasanoja vieraasta kielestä suosita. ”Taivaanlähettiläs” on ollut useissa Aasian kielissä käytössä ollut sana jo vuosikymmenien ajan. Nimi kertoo sen, mikä enkelin tehtävä on ja mistä enkeli tulee, Tuula kertoo. 

Sanat kuten Kristus (Khali) on käsitelty niminä eikä niitä ole käännetty merkityksen mukaan (“voideltu”). Aken kielessä tavut ovat aina avoimia, eli konsonantti ei voi olla tavun lopussa, mistä syystä nimet kuulostavat joskus erilaisilta kuin alkuperäiset. 

Kuva: Tuula Kososen arkisto