Jouluevankeliumi aken kielellä

Seu­raa­vas­sa on ote aken­kie­li­ses­tä jou­lue­van­ke­liu­mis­ta kään­net­ty­nä sana sanal­ta takai­sin suo­mek­si. Akea puhu­taan Thai­maan ja Myan­ma­rin lisäk­si myös kah­des­sa nii­den naa­pu­ri­maas­sa. Tuu­la Koso­nen, Suo­men Lähe­tys­seu­ran ja Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhtei­nen työn­te­ki­jä, on ollut Suo­mes­ta muka­na kään­tä­mäs­sä Raa­mat­tua akek­si. 

“Tuol­la alu­eel­la oli lam­pai­den­var­ti­joi­ta kat­so­mas­sa lam­pai­taan nii­tyl­lä yöl­lä. Sil­loin yksi Juma­lan tai­vaan­lä­het­ti­läs tuli alas sei­so­maan hei­dän vie­rel­leen. Juma­lan kirk­kaus tuli sen pai­kan pääl­le, jos­sa he oli­vat ja he oli­vat erit­täin pelois­saan. Mut­ta tai­vaan­lä­het­ti­läs sanoi heil­le: ’Älkää olko pelois­san­ne. Mik­si näin, sil­lä minä olen tul­lut saat­ta­maan tie­toon­ne iloi­sen asian. Tänään kunin­gas Dabin kau­pun­gis­sa on syn­ty­nyt pelas­ta­ja­hen­ki­lö. Hän on Kunin­gas Kha­li. Te näet­te hänet täl­lä tavoin: Näet­te hänet kapa­loi­tu­na ja lai­tet­tu­na nuk­ku­maan leh­mien pui­seen syöt­tö­kau­ka­loon. Hen­ki­lö, jon­ka näet­te täl­lai­se­na, hän on Kha­li,’ tai­vaan­lä­het­ti­läs sanoi. Yhtäk­kiä val­ta­va jouk­ko tai­vaan­lä­het­ti­läi­tä ilmes­tyi ja tuli alas sii­hen paik­kaan, jos­sa tuo ensim­mäi­nen tai­vaan­lä­het­ti­läs sei­soi. He ylis­ti­vät Juma­laa täl­lä tavoin: ’Ylis­tä­kääm­me suu­res­ti Juma­la, joka on tai­vaan pääl­lä! Rau­ha kai­kil­le ihmi­sil­le maan pääl­lä, jot­ka hän hyväk­syy.’”

Luuk. 2:8—14.

Uusi tes­ta­ment­ti ilmes­tyi akek­si vuon­na 2015 ja Van­han tes­ta­men­tin arvioi­daan val­mis­tu­van 2033—2034.

Jou­lue­van­ke­liu­mia lukies­sa­si saa­tat kiin­nit­tää huo­mio­ta sii­hen, että sii­nä puhu­taan tai­vaan­lä­het­ti­läis­tä eikä enke­leis­tä. 

— Vaik­ka nyky­ään suo­ma­lai­set pää­sään­töi­ses­ti ymmär­tä­vät sanan enke­li (suo­ra lai­naus krei­kan kie­len sanas­ta “ange­los”) Agrico­lan ajan suo­ma­lai­set eivät auto­maat­ti­ses­ti tien­neet, mikä enke­li on ja mitä se tekee. Heil­le piti se opet­taa. Nyky­ään sano­jen pitäi­si olla koh­de­kie­lel­lä ymmär­ret­tä­viä, eikä suo­ria lai­na­sa­no­ja vie­raas­ta kie­les­tä suo­si­ta. ”Tai­vaan­lä­het­ti­läs” on ollut useis­sa Aasian kie­lis­sä käy­tös­sä ollut sana jo vuo­si­kym­me­nien ajan. Nimi ker­too sen, mikä enke­lin teh­tä­vä on ja mis­tä enke­li tulee, Tuu­la ker­too. 

Sanat kuten Kris­tus (Kha­li) on käsi­tel­ty nimi­nä eikä nii­tä ole kään­net­ty mer­ki­tyk­sen mukaan (“voi­del­tu”). Aken kie­les­sä tavut ovat aina avoi­mia, eli kon­so­nant­ti ei voi olla tavun lopus­sa, mis­tä syys­tä nimet kuu­los­ta­vat jos­kus eri­lai­sil­ta kuin alku­pe­räi­set. 

Kuva: Tuu­la Koso­sen arkis­to