Anta­mi­sen ket­ju — Thai­maa

Ker­to­mus muu­tok­ses­ta ja ante­liai­suu­des­ta

Tawan ja Jum ovat Thai­maan itäi­sen lawa­kan­san yhtei­sös­sä asu­va paris­kun­ta, jon­ka tie on vie­nyt epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ta van­keus­tuo­mios­ta raa­ma­tun­kään­nös­pro­jek­tiin hei­dän omal­la kie­lel­lään. He ovat koke­neet Juma­lan elä­mää muut­ta­van ante­liai­suu­den omal­la koh­dal­laan. Yhdes­sä Thai­maan Wyclif­fen ja mui­den raa­ma­tun­ker­ron­ta­pro­jek­tis­sa itä­lawa­lais­ten paris­sa ole­vien kans­sa Juma­la on käyt­tä­nyt hei­tä käyn­nis­tä­mään anta­mi­sen ja myö­tä­tun­non ket­jun yhtei­sös­sään ja myös kau­em­pa­na.

Tawa­nin mat­ka Kris­tus­ta koh­ti alkoi vuo­sia aikai­sem­min, kun hän jou­tui vaa­ral­li­seen tilan­tee­seen, johon liit­tyi huu­mei­den sala­kul­je­tus­ta. Vää­rin perus­tein syy­tet­ty­nä ja tuo­mit­tu­na 33 vuo­dek­si van­keu­teen Tawan jou­tui kes­tä­mään käsit­tä­mät­tö­miä vai­keuk­sia. Hän uskon­sa kas­voi sil­ti syn­kim­pi­nä­kin aikoi­na. Ulko­mai­set kir­jeen­vaih­to­to­ve­rit, jot­ka oli­vat omis­tau­tu­neet van­ki­la­työl­le, osoit­ti­vat hänel­le myö­tä­tun­non ja epäit­sek­kyy­den voi­man. Näh­des­sään, miten etääl­lä ole­va iäkäs nai­nen välit­ti hänes­tä, Tawan oli syväs­ti lii­kut­tu­nut ja päät­ti omak­sua kris­ti­nus­kon.

Van­ki­las­sa Tawa­nin uusi usko alkoi itää. Hänes­tä tuli toi­von läh­de toi­sil­le van­geil­le, hän joh­ti juma­lan­pal­ve­luk­sia ja antoi hen­gel­lis­tä apua elin­kau­tis­van­geil­le. Kris­ti­nus­kon myön­tei­nen vai­ku­tus van­kei­hin kiin­nit­ti van­gin­var­ti­joi­den huo­mion. Van­geil­le annet­tiin soit­ti­mia ja muu­ta tar­vit­ta­vaa, mikä joh­ti mukaan­sa­tem­paa­viin juma­lan­pal­ve­luk­siin ja sii­hen, että kris­ti­tyt van­git sijoi­tet­tiin yhteen hei­dän innok­kaan lau­la­mi­sen­sa takia.

Seit­se­män­tois­ta vuo­den jäl­keen Tawan vapau­tet­tiin yllät­täen ja hän ryh­tyi etsi­mään vai­mo­aan Jumia, joka oli myös ollut van­ki­las­sa. Tawa­nin muut­tu­mi­nen hol­tit­to­mas­ta nuo­res­ta mie­hes­tä uskol­li­sek­si avio­mie­hek­si ja isäk­si sai Jumin­kin omak­su­maan kris­ti­nus­kon. Vaik­ka he koh­ta­si­vat vapau­tu­mi­sen­sa jäl­keen haas­tei­ta, jaet­tu usko ja uusi elä­män tar­koi­tus aut­toi hei­tä raken­ta­maan uudes­taan yhtei­sen elä­män­sä.

Eläes­sään usko­aan todek­si Tawan ja Juman koki­vat muit­ten kylä­läis­ten vas­tus­tus­ta, kos­ka nämä oli­vat ani­mis­te­ja. Jot­kut koet­ti­vat jopa kaa­pa­ta hei­dän maan­sa käyt­täen hyväk­seen Thai­maan lain­sää­dän­nön moni­mut­kai­suuk­sia. Tawa­nin ja Jumin järk­ky­mä­tön ystä­väl­li­syys, ante­liai­suus ja rau­hal­li­nen käy­tös alkoi muut­taa asen­tei­ta. Hei­dän joka­vuo­ti­nen jou­lu­juh­lan­sa, johon toi­vo­tet­tiin ter­ve­tul­leek­si sato­ja yhtei­sön jäse­niä, toi­mi sil­ta­na hei­dän uskon­sa ja kylä­läis­ten välil­lä.

Tawa­nin ja Jumin vai­heet osoit­ta­vat, että anta­mi­sen ket­ju voi läpäis­tä syn­kim­mät­kin olo­suh­teet. Anta­mi­sen ket­ju jat­kuu itä­lawa­lai­ses­sa yhtei­sös­sä. Tawa­nin ja Jumin ystä­väl­li­syy­den osoi­tuk­set vai­kut­ti­vat hei­dän naa­pu­rei­den­sa elä­mään ja muut­ti­vat vähi­tel­len asen­tei­ta kris­ti­nus­koa koh­taan. Lawan kie­len säi­lyt­tä­mi­nen ja toi­vo herä­tyk­ses­tä lawa­kan­san paris­sa ovat osa tätä muu­tos­ta. Vaik­ka haas­tei­ta on edel­leen, Tawan ja Jumin luot­ta­mus Juma­laan pysyy luja­na.

Erään juh­lan aika­na Tawan puhui kokoon­tu­neil­le lawa­lai­sil­le kii­tol­li­suu­del­la ja nöy­ryy­del­lä. Hän ker­toi, kuin­ka ystä­väl­li­syy­den ja ante­liai­suu­den osoi­tuk­set oli­vat muut­ta­neet hei­dän elä­män­sä. Tawa­nin sanat herät­ti­vät ihmi­sis­sä halun toteut­taa taas anta­mi­sen ket­jua. Kuul­tiin ker­to­muk­sia naa­pu­reis­ta, jot­ka aut­toi­vat toi­si­aan, tun­te­mat­to­mis­ta ihmi­sis­tä ojen­ta­mas­sa aut­ta­van käten­sä ja itä­lawa­lais­ten yhtei­sös­tä tuke­mas­sa yhdes­sä apua tar­vit­se­via. He ovat omak­su­neet ante­liai­suu­den kult­tuu­rin ymmär­täen, että sii­hen kuu­luu muu­ta­kin kuin aineel­li­nen omai­suus. Ajan, rak­kau­den ja myö­tä­tun­non anta­mi­nen voi syn­nyt­tää ket­ju­reak­tion, joka muut­taa ihmis­ten elä­män ja edis­tää kes­ki­näis­tä yhteen­kuu­lu­vuut­ta.

Kun muut näki­vät oma­koh­tai­ses­ti itä­lawa­lais­ten ante­liai­suu­den vai­ku­tuk­sen, naa­pu­riyh­tei­söi­hin suun­tau­tu­vat ystä­väl­li­set teot ins­pi­roi­vat hei­tä­kin osal­lis­tu­maan anta­mi­sen ket­juun. Muu­ta­mat Thai­maan Wyclif­fen kump­pa­ni­jär­jes­tön raa­ma­tun­kään­tä­jät päät­ti­vät osal­lis­tua lawayh­tei­sön kehit­tä­mis­aloit­tei­siin. He tar­jo­si­vat tukea lawan kie­len säi­lyt­tä­mi­seen, jär­jes­ti­vät lap­sil­le suun­nat­tua oppi­ma­te­ri­aa­lia ja edis­ti­vät kes­tä­vää maa­ta­lout­ta.

Tawa­nin ja Jumin tari­na on osoi­tus Juma­lan sanan pelas­ta­vas­ta ja ante­liai­suu­den muut­ta­vas­ta voi­mas­ta. Anta­mi­sen ket­ju itä­lawa­lais­ten yhtei­sös­sä muis­tut­taa sii­tä, että ante­li­aat teot voi­vat mur­taa muu­re­ja, paran­taa haa­vo­ja ja luo­da pysy­vää muu­tos­ta. Se roh­kai­see mei­tä näke­mään itseäm­me pitem­mäl­le ja omak­su­maan run­sau­den ajat­te­lu­ta­van. Sil­loin huo­maam­me, että kun annam­me, emme vain auta mui­ta vaan myös rikas­tu­tam­me omaa elä­määm­me.

Läh­de: Wyclif­fe Glo­bal Alliance

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny