Apua oman pai­kan löy­tä­mi­seen

”Syn­nyin Cam­brid­ges­sa ja kävin kou­lu­ni Oxfor­dis­sa”, sanoo Sue ennen kuin lisää pil­ke sil­mä­kul­mas­saan: ”Ohios­sa!”. ”Kas­voin vakaas­sa ja yhtei­söl­li­ses­sä ilma­pii­ris­sä”, hän selit­tää. ”Tun­sin kaik­ki naa­pu­rus­tom­me per­heet ja mel­kein jokai­sen pie­nes­sä pii­ri­kun­nan kou­lus­sam­me. Ihmis­suh­teet mer­kit­si­vät pal­jon.” Myös yli­opis­to­vuo­ten­sa Sue viet­ti pik­ku­kau­pun­gin maa­lai­sil­ma­pii­ris­sä, jos­ta naut­ti.

Sil­ti täl­lä maa­lais­ty­töl­lä oli kau­ko­kai­puu. Ylä­kou­lun aikaan lukui­sat kir­jat ja pal­jon mat­kus­tel­lut opet­ta­ja oli­vat avan­neet hänen sil­män­sä Ohion ulko­puo­li­seen maa­il­maan. ”Tääl­lä olin teke­mi­sis­sä vain yhden kult­tuu­rin kans­sa, mut­ta mie­len­kiin­to­ni koh­teet oli­vat suu­rem­mas­sa maa­il­mas­sa”, Sue sanoo elä­mään­sä taak­se­päin kat­soes­saan.

Näis­tä kiin­nos­tuk­sen koh­teis­ta muo­dos­tui­kin enem­män kuin vain nuo­ruu­den haa­ve. Sue päät­ti alkaa opis­kel­la kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi­aa, vaik­ka hänen kris­ti­tyt ystä­vät kum­mek­sui­vat hänen valin­taan­sa. ”Kuin­ka voit pal­vel­la Juma­laa ant­ro­po­lo­gi­na?” he kyse­li­vät. Tuos­sa vai­hees­sa Sue alkoi kään­tää into­hi­mon­sa suun­taa vil­pit­tö­mäk­si Juma­lan joh­da­tuk­sen etsi­mi­sek­si. Vas­taus hänen rukouk­siin­sa tuli Wyclif­fen jär­jes­tä­mäs­sä tilai­suu­des­sa, jos­sa puhu­ja sanoi: ”Sinun pitää ymmär­tää ant­ro­po­lo­gi­aa, jos haluat raa­ma­tun­kään­tä­jäk­si.”

Täs­tä sai alkun­sa Suen tule­va ura SIL-jär­jes­tös­sä. Hän aloit­ti kou­lu­tuk­sen­sa SIL:in kou­lus­sa Okla­ho­mas­sa. Siel­lä hän rakas­tui ensin sini­vih­re­ään VW Kar­mann Ghi­aan ja sit­ten sen omis­ta­jaan, jos­ta myö­hem­min tuli­kin hänen avio­mie­hen­sä. Muu­ta­ma vuo­si myö­hem­min paris­kun­ta läh­ti raa­ma­tun­kään­nös­teh­tä­viin Togoon, Län­si-Afrik­kaan. Lähes 13 vuo­den ajan Sue oli muka­na kie­li­tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa ja anu­fon kie­len kään­tä­jä­kou­lu­tuk­ses­sa. Ant­ro­po­lo­gia oli osa hänen tut­ki­mus­työ­tään, mut­ta siir­tyi hiu­kan taka-alal­le.

Halu­taan ihmis­tai­to­ja! 

Sues­ta ei kos­kaan tul­lut koko­päi­väis­tä ant­ro­po­lo­gia, mut­ta tämän alan tai­dot tuli­vat tar­pee­seen hyvin odot­ta­mat­to­mal­la alal­la: hen­ki­lös­tö­hal­lin­nos­sa. Jo ennen Togoon muut­ta­mis­ta hän meni töi­hin erään puhe­li­nyh­tiön hen­ki­lös­tö­osas­tol­le. Siel­lä hän oppi, että hen­ki­lös­tö­hal­lin­to sopii hyvin ant­ro­po­lo­geil­le. Onhan ant­ro­po­lo­gia lop­pu­jen lopuk­si ihmis­tut­ki­mus­ta!

Hän huo­ma­si ole­van­sa jäl­leen samois­sa hom­mis­sa Togon vuo­sien­sa jäl­keen, täl­lä ker­taa Pie­ta­ris­sa, Venä­jäl­lä. Kun hän ja hänen per­heen­sä otti­vat vas­taan uuden teh­tä­vän siel­lä, Sue aut­toi uut­ta hen­ki­lös­töä venä­läi­seen kult­tuu­riin orien­toi­tu­mi­ses­sa.

Lopul­ta per­he pala­si Yhdys­val­toi­hin, Suen avio­mies Eric ryh­tyi opet­ta­jak­si ja hei­dän tyt­tä­ren­sä meni lukioon. Taas tar­vit­tiin hen­ki­lös­tö­hal­lin­non tai­to­ja: Sue aloit­ti teh­tä­väs­sä, jos­sa hän aut­toi Pie­ta­rin uusia tii­mi­läi­siä löy­tä­mään oikeat paik­kan­sa ja teh­tä­vän­sä koh­tees­sa. Myö­hem­min hän sai vas­tat­ta­vak­seen laa­jem­man alu­een Euraa­sias­ta.

Nal­le Puh koh­taa hen­ki­lös­tö­hal­lin­non

Tänä päi­vä­nä Sue on ensim­mäi­nen kon­tak­ti Poh­jois-Afri­kas­ta ja Tyy­nen­me­ren alu­eel­ta tule­vil­le ihmi­sil­le, jot­ka halua­vat pal­vel­la Juma­laa SIL-jär­jes­tös­sä Euraa­sias­sa. Täs­sä teh­tä­väs­sä yhdis­ty­vät hänen kult­tuu­ri­tie­tou­ten­sa ja hänen kykyn­sä huo­ma­ta yksi­tyis­koh­dat ja rakas­taa ihmi­siä. 

Sue käyt­tää tai­to­jaan tii­mis­sä, joka aut­taa ihmi­siä löy­tä­mään pal­ve­lus­paik­kan­sa Euraa­sias­sa. Eräs hänen pää­teh­tä­vis­tään on antaa tie­dus­te­li­joil­le esi­ma­kua sii­tä, mil­lai­nen paik­ka Euraa­sia on. Mut­ta hän käyt­tää aikaa myös hei­hin tutus­tu­mi­seen, sel­vit­tää hei­dän mie­len­kiin­non koh­teen­sa, lah­jan­sa ja kut­su­muk­sen­sa. Hänen täy­tyy tul­la ihmis­ten kans­sa toi­meen ja samas­tua hei­dän tilan­tee­seen­sa. Lopuk­si usem­mas­ta hen­ki­lös­tä koos­tu­va hen­ki­lös­tö­hal­lin­non tii­mi päät­tää, ote­taan­ko haki­ja ja mikä hänen pal­ve­lu­teh­tä­vän­sä Euraa­sias­sa on. Mikä ympä­ris­tö sovel­tuu par­hai­ten tie­tyl­le hen­ki­löl­le? Mis­sä hei­dän tai­to­jaan tar­vi­taan eni­ten? Suen teh­tä­vä­nä on val­mis­tel­la näi­tä pää­tök­siä. Hän naut­tii sii­tä, että saa olla osa­na tätä pro­ses­sia.

”Kos­kaan ei ole kah­ta saman­lais­ta tilan­net­ta. Jokai­nen ihmi­nen on ainut­laa­tui­nen, niin myös jokai­nen pro­ses­si. Jokai­ses­sa tapauk­ses­sa yri­tän vas­taa­not­taa ihmi­set mah­dol­li­sim­man hyvin.” Tämä tun­tuu­kin ole­van yksi hänen lah­jois­taan: Eräs haas­ta­tel­ta­va ker­toi, että hänen tapaa­mi­sen­sa Suen kans­sa oli haus­kin haas­tat­te­lu, jos­sa hän kos­kaan on ollut. ”Olen hiu­kan kuin Tik­ru Nal­le Puhis­sa”, Sue tun­nus­taa. Iloi­nen, ystä­väl­li­nen ja val­loit­ta­va – omi­nai­suuk­sia, jot­ka saa­vat ihmi­set ren­tou­tu­maan. Samaan aikaan Sue on hyvin tie­toi­nen Juma­lan joh­da­tuk­sen tar­pees­ta joka­päi­väi­ses­sä työs­sään. ”Päi­vit­täi­nen rukouk­se­ni on tul­la ’täy­teen hänen tah­ton­sa tun­te­mis­ta kai­kes­sa hen­gel­li­ses­sä vii­sau­des­sa ja ymmär­tä­mi­ses­sä’ ”, Sue jakaa sitee­ra­ten Kolos­sa­lais­kir­jeen 1. luvun 9. jaet­ta. ”Teem­me kaik­ki vir­hei­tä, mut­ta tun­nen Her­ran aut­ta­van minua työs­sä­ni.”

Suen into­hi­mo ant­ro­po­lo­gi­aa koh­taan ja hänen kau­ko­kai­puun­sa sekä ihmis­rak­kau­ten­sa pää­se­vät nyt toteu­tu­maan, vaik­ka­kin odot­ta­mat­to­mal­la tavalla.”Kun luen haas­tat­te­le­mal­ta­ni ihmi­sel­tä saa­maa­ni uutis­kir­jet­tä, huo­maan usein, kuin­ka he tun­te­vat ole­van­sa omal­la pai­kal­laan. Minul­le tuot­taa suur­ta mie­li­hy­vää tie­tää, että autoin hei­tä tämän saa­vut­ta­mi­ses­sa. Juma­la tekee ihmeel­li­siä asioi­ta Euraa­sias­sa – suu­ri ilo­ni on roh­kais­ta ihmi­siä tule­maan mukaan jouk­koom­me.”

Sil­ke Sau­er

Kään­nös: Sari Kau­ra­la