Pas­to­ri Kaik Mai­nu­ka Yuna­mu yhdes­sä vai­mon­sa Maŋy­auŋin kans­sa.

Olen pas­to­ri Kaik Mai­nu­ka Yuna­mu. Syn­nyin 1965 Boa­nan alue­kes­kuk­ses­sa Moro­ben maa­kun­nas­sa Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa. Ennen kuin aloi­tin työ­ni pap­pi­na pai­kal­lis­seu­ra­kun­nas­sa 1991, menin nai­mi­siin vai­mo­ni Maŋy­auŋin kans­sa. Meil­lä on kol­me las­ta ja yksi otto­lap­si. Meil­lä on myös nel­jä las­ten­las­ta. Asum­me Ban­don­gin kyläs­sä noin 3–4 tun­nin käve­ly­mat­kan pääs­sä Boa­nas­ta.

Olles­sa­ni pap­pis­se­mi­naa­ris­sa kuu­lin, että äidin­kie­lel­le­ni nekil­le oli aloi­tet­tu raa­ma­tun­kään­nös­työ, ja myö­hem­min sain kut­sun osal­lis­tua kah­teen kään­nös­se­mi­naa­riin, jois­ta toi­ses­sa poh­dim­me, miten kään­tää teo­lo­gi­sia avain­kä­sit­tei­tä omal­le kie­lel­lem­me.

Monet saar­naa­jat käyt­tä­vät työs­sään pai­kal­lis­ta kaup­pa­kiel­tä mela­ne­sian pid­gi­niä. Sii­hen on otet­tu pal­jon sano­ja ja teo­lo­gis­ta sanas­toa suo­raan englan­nin kie­les­tä, ja ihmis­ten on usein vai­kea ymmär­tää nii­tä. Itse kui­ten­kin halusin nekin kiel­tä puhu­vien hei­mo­lais­te­ni ymmär­tä­vän totuu­den Juma­lan Sanas­sa omal­la kie­lel­lään ja sen vuok­si kiin­nos­tuin raa­ma­tun­kään­nös­työs­tä: halusin saa­da Raa­ma­tun omal­la kie­lel­lä­ni hei­mo­lai­sil­le­ni. Sil­loin en vie­lä ymmär­tä­nyt, kuin­ka työ teh­dään ja kuin­ka pal­jon aikaa ja vai­vaa sen teke­mi­nen hyvin vaa­tii.

Ennen kuin Jee­sus antoi lähe­tys­käs­kyn ope­tus­lap­sil­leen, hän käs­ki hei­dän odot­taa Pyhän Hen­gen tuloa Jerusa­le­mis­sa ja aloit­taa työ juu­ri siel­lä, ja vas­ta sit­ten men­nä Juu­de­aan, Sama­ri­aan ja maan ääriin. Kun ymmär­sin sen, käsi­tin, että oma kie­lia­lu­ee­ni on minun “Jerusa­le­mi­ni”, jos­sa minun pitäi­si teh­dä työ­tä. En kui­ten­kaan ollut teh­nyt sitä – päin­vas­toin, olin työs­ken­nel­lyt “Juu­deas­sa”. Niin­pä minun piti pala­ta “Jerusa­le­miin”, ja raa­ma­tun­kään­nös­työ oli tapa teh­dä se.

Oltua­ni kak­si kaut­ta Boa­nan ”rovas­ti­kun­nan” valit­tu­na joh­ta­ja­na minun piti päät­tää, aioin­ko jat­kaa ete­ne­mis­tä ylem­piin, parem­min pal­kat­tui­hin teh­tä­viin ”Juu­deas­sa” ja ”Sama­rias­sa” vai pala­ta hei­mo­lais­te­ni luok­se ”Jerusa­le­miin”. Tun­sin, että minun piti teh­dä niin kuin Mart­ti Lut­her teki. Kun hän tajusi, ettei­vät sak­sa­lai­set ymmär­tä­neet Raa­mat­tua lati­nak­si, hän tuli sii­hen joh­to­pää­tök­seen, että Raa­mat­tu tuli­si kään­tää hei­dän omal­le kie­lel­leen, ja teki sen sit­ten itse. Käyt­täen Mart­ti Lut­he­ria esi­merk­ki­nä­ni olen koh­dan­nut monet tiel­le­ni tul­leet haas­teet.

Minul­le Raa­ma­tus­sa on koko totuus elä­väs­tä Juma­las­ta, joka on kai­ken läh­de. Mei­dän kan­san­ta­ri­nois­sam­me ei ole tätä totuut­ta. Ja tämä Raa­ma­tus­sa ole­va totuus ei ole vain juu­ta­lai­sil­le vaan myös meil­le ei-juu­ta­lai­sil­le, mikä tar­koit­taa, että Juma­la halu­aa pelas­taa myös mei­dät. Jee­sus Kris­tus, tuon totuu­den kes­ki­pis­te, on myös minun Mes­ta­ri­ni ja Pelas­ta­ja­ni. Raa­mat­tu ei ole kan­san­ta­ru­jen tai ihmis­ten laa­ti­mien kir­joi­tus­ten kal­tai­nen, päin­vas­toin se on arvo­kas apu ihmi­sil­le hen­gel­li­ses­ti, hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti hei­dän koko elä­män­sä kai­kil­la alueil­la.

Äidin­kie­le­ni on minun iden­ti­teet­ti­ni, se ker­too minul­le mis­tä olen kotoi­sin ja min­ne kuu­lun. Se on kie­li, jol­la voin par­hai­ten ymmär­tää, mitä olen teke­mäs­sä, ja yllä­pi­tää elä­mää­ni ja ihmis­suh­tei­ta­ni. Se on paras kie­li kuvaa­maan eli­nym­pä­ris­töä­ni ja mitä siel­lä tapah­tuu. Se on myös kie­li, jol­la minä ja hei­mo­lai­se­ni voim­me par­hai­ten ymmär­tää totuu­den, joka on Raa­ma­tus­sa. Jee­sus käyt­ti omaa kiel­tään ja kult­tuu­ri­aan opet­taes­saan ihmi­siä ja tuo­des­saan heil­le Juma­lan val­ta­kun­nan. Samoin on tär­ke­ää minun koti­seu­dul­la­ni, että yllä­pi­däm­me omaa kiel­täm­me ja käy­täm­me sitä opet­taes­sam­me ihmi­sil­le Juma­lan val­ta­kun­nas­ta.

Raa­ma­tun­kään­nös­työ­ni vuok­si vihol­li­nen on yrit­tä­nyt masen­taa ja estää minua monin tavoin vuo­sien var­rel­la: pank­ki on kadot­ta­nut sääs­tö­ni, olen menet­tä­nyt omai­suut­ta­ni, rahat eivät tah­do riit­tää las­ten kou­lu­mak­sui­hin, talo­ni on vau­rioi­tu­nut. Toi­nen pojis­tam­me kuo­li, vai­mol­la­ni ja yhdel­lä tyt­tä­rel­läm­me on ter­vey­son­gel­mia, ja nyt nii­tä on myös minul­la itsel­lä­ni. Pahin­ta on, että ihmi­set eivät ymmär­rä, mik­si teen tätä työ­tä sen sijaan, että ottai­sin vas­taan jon­kin kor­kean ase­man luon­tai­se­tui­neen. Sen vuok­si he sano­vat, että kaik­ki mei­dän ongel­mam­me ovat minun omaa syy­tä­ni.

Syy­tök­set unoh­tu­vat ainoas­taan sil­loin, kun tar­kis­tan nekin­kie­lis­tä raa­ma­tun­kään­nös­tä hei­dän kans­saan ja pidän heil­le sii­tä raa­mat­tu­tun­te­ja. Sil­loin he näke­vät, ettei­vät he enää tar­vit­se­kaan saar­naa­jaa selit­tä­mään heil­le, mitä Juma­lan Sana sanoo, kos­ka he voi­vat itse kuul­la, lukea ja ymmär­tää, mitä kään­net­ty teks­ti sanoo. Ja se teks­ti todel­la­kin puhut­te­lee hei­tä. 

Rukoil­kaa, että Juma­la paran­tai­si minut ja per­hee­ni jäse­net vai­keis­ta ter­vey­son­gel­mis­tam­me, täyt­täi­si talou­del­li­set tar­peem­me ja aut­tai­si mei­tä edel­leen­kin luot­ta­maan Häneen. Rukoil­kaa, että Hän var­je­li­si mei­dät kai­kil­ta vihol­li­sen hyvin todel­li­sil­ta hyök­käyk­sil­tä, ja aut­tai­si ihmi­siä sekä nekin kie­len alu­eel­la että Boa­nan taa­ja­mas­sa tajua­maan, mikä on sekä heil­le että Juma­lal­le teke­mä­ni työn todel­li­nen luon­ne ja arvo. 

Teks­ti: Kaik Yuna­mu

Kään­nös ja kuva: Kat­ri Lin­na­sa­lo